Hei mitä tää nyt on että aina 17. päivä ajaudun kirjottamaan jotain tänne. :DD Kolmas kerta jo peräkkäin.
Mut anywayyy en taas tiiä mitä olin tänne ajatellu kirjottaa, varmaan taas vaan randomia selitystä ja angstin + ahistuksen purkamista liittyen miun mahdollisesti tulevaan poikaystävään ja ties mihin. :( Kun siis en nyt tiiä tuleeks tästä mitään. Miten tästä voi ees tulla mitään jos toinen ei tee mitään sen eteen? Tai ainakaan ei mitään kauheen suurta oo tehny. Vaikka vielähän tässä ehtii, mut haluisin saada ees jonkinlaista varmuutta siitä että kyllä tää vielä joskus johonki etenee... Koska en jaksais tätä epätietosuutta enää kauheen kauaa, mut en mie haluu sitä jättääkään, en haluu olla taas ihan yksin siinä mielessä enkä haluu luopuu toivosta. Mut kunnnnn haluisin vaan tietää. :( Miks tän pitää olla näin vaikeeta. + Se kun tuntuu että ite on ihan in love vaikken ees ymmärrä miks mut sit toiselle ois se ja sama että miten käy vai käykö mitenkään. :(
Sit vielä kun tykkään haaveilla niin paljon vaikka mistä, etenkin just tälläsistä rakkauteen liittyvistä jutuista, nii sit ahistaa vaan vielä enemmän ku ei tiiä että tuleeko ne koskaan toteutumaan, ja sit ei tekis toisaalta kauheesti mieli haaveilla mut sit taas toisaalta ilman niitä ei jaksa eikä oo mitään iloa mut sit toisaalta ne tuottaa vaan lisää suruakin ja äääääh... Ja sit harmittaa vielä miljoonasti enemmän ku jos on ollu hirveesti kaikkee mielessä mitä ois kiva tehä sen kanssa jne ja sit erotaankin/jätetään koko juttu sikseen ennen ku mitään niistä on ehditty tekemään ja kokemaan. :( Ku miksei nyt vaan vois ottaa itteesä niskasta kiinni ja kerätä rohkeutta ja repästä kunnolla ja ottaa kaiken ilon irti siitä että kerrankin on tällänen tilanne, en ymmärrä. :( Sama koskee kyl minuu itteeni että siinä mielessä en oo yhtään sen parempi... Mut hei sentään mie nyt yritän viedä tätä eteenpäin, oon huomenna eli tänään kuitenki menossa niille kylään (sen pikkusiskosta on tullu miun kaveri :P). Tosin kun meen sen siskon kaverina nii voi olla ettei siitä oo mitään hyötyä... Pohdin taas liikaa, mut jos se hengais miun ja siskonsa kaa nii sit ne vanhemmat ainaki tajuais että oon myös sen kaveri, jos eivät oo jo muuten tajunneet, nii eivät sit ihmettelis eivätkä kiinnittäis ehkä niin paljoo huomiota siihen jos oisinki joskus sen enkä sen siskon kaa. Mut saa nyt nähä...
Viikko sitten btw loppu se 3. ripari, se olikin paljon paljon paljon kivempi ja hauskempi kun odotin. <3 Miula ja yhdellä isostytöistä oli "sketsisuhde", ah sitä intohimoa. :D<3 Mahd. poikkis oli siellä myös, sentään sai jotain kosketusta siihen, mut niin sai kaikki muutkin isosista joten eipä se sit mitään.. Viikon päästä alkaa sit 4. ja tän kesän viimeinen ripari täällä, mahd. poikkis on siellä taas, saas nähdä miten siellä sit käy. Onneks miun hyvä ystävä on siellä myös nii ei ainakaan tuu olemaan niin ahistava leiri kuin se 2. ripari tänä kesänä. :)
Mut takasin mahd. poikkikseen (en nyt keksi mitään muutakaan selkeetä kutsumanimee :( ku säätö-sana tuntuu epäsopivalta tässä vaiheessa mut ei kuitenkaan olla vielä virallistettukaan meijän suhdetta, jos ees koskaan virallistetaankaan..). Haluisin vaan niin kovasti olla sen kanssa ja halia ja pusia ja jostain syystä ootan hirveesti sitä että joskus saisin nukkua sen vieressä. <3 Tahtoisin että se lähtis Maata Näkyvissä -festareille. <3 Haluisin että se tulis Puruvesi-poppiin ja että mahollisesti voisin mennä niille yöks sit sillon. <3 Mut se on jo reilun kahen viikon päästä, tuskin tulee onnistumaan. :( Ellen sit naamiois sitä yökyläilyks sen siskon kaverina mut sit nukkuisin siellä sen siskon kaa ja nii... Mut edelleenki, saa nyt nähä miten käy vai käykö mitenkään. :/
Nyt ei tuu enää mitään mieleen, en muista enää mitä oon kirjottanu ja mitä en ja jäin kuuntelemaan herkkiä rakkauslauluja nii ehkä parempi että lopetan tän jaarittelun nyt tähän...
Atreyu - Wait for You
