we were once living but now we are only alive

Olipas Isosseikkailu. :o Eli siis eilen oli se Mäntyharjulla, kivaa oli ja tapahtu hämmentävä juttu ja sit oli vielä parempi mieli. :) Vaikka en pysty käsittämään ja uskomaan sitä ollenkaan mut kaipa se kuitenki oikeesti tapahtu. :D Eräs vanha tuttava (jotka jotkut ehkä muistaakin...) oli siellä siis kans, en tosin menny sanomaan mitään koska en uskaltanu ja ajattelin että eipä se kuitenkaan haluais minuu nähä jne. Kirkossa sitten se laittokin viestiä (tää on se mikä on kaikkein vaikein käsittää, luulin että se ois poistanu miun numeron jo ajat sitten) ja näin pois päin, kirkon jälkeen tavattiin nopeesti ja siinä se, pikkujuttu mut miule silti hyvin ihmeellistä. :D Kun ei miule normaalisti tapahu mitään. 

Jospa nyt tähän samaan postaukseen laittaisin vielä jotain äikän tt-kokeesta... Vastasin ite kysymyksiin 1,4 ja 5.  Kokeesta lähtiessä oli aika hyvä tunne, vaikka kirjotinkin melko sekavasti ja epäjohdonmukasesti tuohon 4. vastaukseen (tein sen vikana). Mut noita kysymyksiä & vastauksia lukiessa ei sit enää tuntukaan niin hyvältä, tais jäädä aika monta tärkeetä juttuu huomaamatta/mainitsematta, varsinkin tuossa nelosessa. Vitonen sen sijaan vaikuttais menneen hyvin, mut en nyt uskalla alkaa odottamaan siitä silti mitään überhyviä pisteitä (= 5 pistettä) ees alustavasti. Ainiin ja pitää nyt vielä siitäkin sanoa, että luulin ettei niillä tt-kokeen otsikoilla oo niin väliä, tai siis että riittäis kunhan ne vaan olis asian ytimeen ja silleen, että niitten ei tartteis olla mitenkään mielikuvituksekkaita ja silleen, mut vissiinki niitten sit ois pitäny olla kun tuolla joku kysyy että onko sen otsikot liian huonoja ja ne on jotain ihan kaikkee muuta kun perus 'mainoksen myyntikeinot'. :( 

Mutta koska laskeskeleminen ja vaihtoehtojen miettiminen on kivaa, nii (viime kevään pisterajoja käyttäen) miula pitäis olla jonkinlaiset mahdollisuudet M:än, jos saisin vaikka jokaisesta vastauksesta 3 pistettä. Jos siis esseekokeessa olis joku sellanen aihe mistä osaisin kirjottaa hyvin ja paljon. Jokaisesta 4 pistettä, nii ei haittais vaikka esseekoe menis huonostikin ja voisin silti saada M:n (paitsi jos tulis 25p. nii jäis pisteen päähän, toivon ettei sellasta tilannetta tuu). Jos pitäis lähtee veikkaamaan, mitä pisteitä saisin noista miun tt-vastauksista, nii sanoisin varmaan 3, 3 ja uhkarohkeesti 5. Sillon tulis tt:stä 33p. ja tartteisin 40 pisteen esseen, että (viime kevään rajojen mukaan) saisin just ja just E:n. Kauheeta oikeesti kun miula on esseet menny ihan laidasta laitaan, on tullu niin 25:ttä pistettä, 40:tä pistettä ja joskus jopa 50 pistettäkin. Ei siis pysty yhtään arvailemaan että miten se vois mennä. :/ Mut turha stressata siitä vielä, torstaina sit vasta (kun saa tietää alustavat tt-pisteet). Ja kaikkia varmasti kiinnosti tää kappale hyvin paljon. :D 

Palaan takasin seurakunnallisiin aiheisiin, koska yaah nyyh tahtoisin kirkon nuorisopäiville, mut en haluais yksin mennä (ehkä muuten, mut sillä reissulla käytäis Särkänniemessäkin nii...) eikä miula oo oikeen ketään enää ketä vois pyytää sinne. :( Enkä viittis tehä niinkään että vaan änkeisin johonkin porukkaan mukaan, kaikki ei ota niin avoimin vastaan ja jäisin kuitenkin hyvin hyvin ulkopuoliseks nii se ei ois siis kivaa kenestäkään. :( Enkä pääse Savonlinnan yövalvojaisiinkaan pääsiäisenä, kun ollaan just sillon menossa Tanskaan. :( Seuraava kiva isompi srk-juttu onkin siis vasta sit huhtikuun lopussa Vappugospel. Angst.

Ja vielä palaan hetkeks takas yo-kokeisiin, koska tuli mieleen että se enkun kuuntelu on tosiaan huomenna. :D: Eikä se edelleenkään onnistu miulta tarpeeks hyvin, jos L:n haluan nii miun pitäis saada täydet pisteet kirjallisesta kokeesta, koska jos max. pistemäärä on 299 ja viime keväänä on vaadittu 270 pistettä ällään ja miula tulee kuunteluista jotain about 70 pistettä ehkä (en oo saanu tarkkoja pistemääriä ku avoja en voi tarkistaa kotona ja yks mikä tehtiin koulussa mihin saatiin avojenkin vastaukset nii en tiiä painokertoimia :((( ) nii miula ois varaa menettää vaan 9 pistettä kirjallisessa ja sen verran pitäis varata siihen mitä vois jäädä aineesta saamatta mut ei miula mee tekstinymmärtämisen monivalinnat aina ihan täydellisesti eikä myöskään rakennekaan vaikka se hyvin meneekin mut joku siellä kuitenkin menee aina väärin. :'( Vaikka onhan tässä vielä aikaa sit petrata (piti tarkistaa onks tuo ihan oikee sana, urbaanisanakirja kertoo että on ja se tulee ruotsin bättrasta) tekstinymmärtämistä mut mut mut silti, aina siellä on joitain kohtia missä pitää miettiä kahen väliltä ja ottaa just sen väärän. :( Angstangst en taidakaan siis saada L:ää mistään. :(

Joo jospa söisin tässä vähän suklaata tai sipsejä tai jotain, jos vaikka piristyisin sit.

ps. Tää kohta tuosta Maria Jotunin novellista Untako lienee on hyvin koskettava, varsinkin tuo vika lause, ainakin miun mielestä: "Sitä kun omantunnon ääntä en kuullut, enkä ottanut sitä, joka minulle oli määrätty, kävi näin. Parahiksi olikin. Sitä piti minunkin saada oppia se, ettei eletä ihmisten tähden, vaan itsensä ja ettei onni ole ostettavissa. Kun se kerran näyttäytyy, etkä avaa sille sydäntäsi, katoaa se ainiaaksi, häviää jäljettömiin, niin jäljettömiin, ettet enää tiedä, oliko se sitä, vai untako lienee kaikki." 

God help me

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA paniikkikirjoitus! :D Ja onhan siitä viime kerrastakin jo jonkun aikaa. 

Huomenna siis äidinkielen tekstitaidon yo-koe, voiko kamalampaa ollakaaaaaan no okei voi, vaikkapa saman aineen esseekoe tai tai tai psykan yo-koe tai tai okei ihan mikä tahansa yo-koe. Kaikki ne on ihan yhtä kamalia. Preli meni hyvin hyvin hyvin huonosti, 2+2+3. :D Mut puolustukseks voin sanoo että olin sillon kipee, nenä vuoti ja palelti ja kurkku oli tyhmänä ja varmaan oli ehkä kuumettakin!!!1! Nyt ei oo enää mitään, paitsi nenä ehkä vähän tukossa välillä mut ei anneta sen häiritä. 

Opettaja on antanu tärpeiks tyylin, kertojan ja lähdekritiikin. Tyyli ja kertoja oli molemmat prelissä, kertojaan vastasin mut ilmeisesti se oli hyvin huonosti miula hallussa, ei sillä että oisin kauheesti jaksanu sitä ajatellakaan... Halusin vaan pois sieltä. Nyt oon kerrannu nuo (paitsi lähdekritiikkiä en vielä...) nii toivon kovasti että ne ois myös huomisessa yo-kokeessa. Retoriset keinot on ollu kai aina, joten oon niitäkin kertaillu ja yrittäny painaa mieleen. Niissä retoriikka-tehtävissä on vaan ongelmana se, etten aina tajua sen tekstin sanomaa tmv. ja en sit osaa perustella miks käytetään just niitä tiettyjä retorisia keinoja... Mut joo, sit itken jos siellä ei oo tyyliä eikä kertojaa. D: Koska en oikeen tiiä mitä muutakaan osaisin. Ois pitäny tietenkin kerrata kaikkia muitakin juttuja, mut luotan nyt liikaa näihin. Huomenna näkee miten menee. En haluu nyt ajatella sitä mahollisuutta ettei oo kumpaakaan. 

Innostuin tässä nyt enkustakin, eli toisin sanoen enkun aineesta. Vaihoin aihetta toisen kerran, sain neljä sanaa kirjotettua ja sit ajattelin että hei, nyt vois mennä purkamaan ahistusta ja paniikkia ja stressiä blogiin. :P Keskiviikkona oli tosiaan enkunkin preli, siitä en tiiä vielä miten se meni, ei olla saatu takasin. Mut sen tiiän että aine ei menny hyvin, koska siihen tuli päälle 320 sanaa ja 250 oli maksimi. Tiiän kyllä että saa mennä ylikin, mut ihan noin paljoo ei taitais kuitenkaan. Jos se raja on 25% nii 312 sanaa ois sillon se 'todellinen' yläraja. Muttah samapa tuo, se oli vaan preli, pitää sit varsinaisessa yo-kokeessa olla tarkempi sen sanamäärän kanssa. Toivon että siinä ne rajat ois sit vaikka 200-300, mut tuskin on... :/ Tiistaina oli matikankin preli, sekin meni vähän penkin alle. En jaksanu alkaa miettimään niitä tehtäviä ja tein pahan virheen kun kumitin yhen laskun pois - se oli nimittäin ollu ihan oikein, sinne jäi kuus pistettä. Mutta edelleen, se oli vaan preli, ingen panik.

Jooo tuo oli nyt tuollanen bonuskappale, palaan vielä takasin äikkään ja kertaan tähän tyylin ja kertojan, koska en jaksa raahata vihkoo tähän ja kirjottaa niitä sinne ylös. Joten siis...
 

Kertoja:
 - joko ulkopuolinen tai osallistuva, etäinen tai läheinen

      *eläytyvä kertoja: välillä kertojan pään sisällä, välillä ulkopuolella

      *kommentoiva kertoja: moraaliset kannanotot, mielipiteet & kommentit hahmoista/tapahtumista

 - kaikkitietävä tai rajattu kaikkitietävä
      *tietää tulevat ja menneet, henkilön päänsisäiset tapahtumat
 - minäkertoja
      *päähenkilö, kertoo omaa tarinaa
      *sivuhenkilö, kertoo muiden tarinaa
 - hän-kertoja

      *osallistuva tai ulkopuolinen
 - näkyvyys (tätä en kyllä ihan täysin ymmärrä)
      *esim. puhuttelee lukijaa (näkyvä)
 - luotettavuus
      *oletettavasti luotettava, epäluotettavuus näkyy ristiriitoina
 - aukot: mitä jättää kertomatta? miksi?

 - kerrontatyyli 

      *kertomus, kuvaus, selostus, monologi, dialogi, sisäinen monologi
 - näkökulma
      *esim. aikuinen, lapsi, mies, nainen

Tyyli: 

 - sanasto
      *tunteet, huumori, käsitteet, jargon, arkikieli, luonto, vertauskuvat, vierasperäisyys, ...
 - konkreettinen/abstrakti
 - havainnollisuus 

 - rakenteet
      *sanajärjestys
      *lause- & virkerakenteet
      *kokonaisrakenne, eteneminen

      *asennonvaihto
 - tekstityyppi
      *kertova, kuvaileva, analyyttinen/erittelevä, pohtiva
 - argumentointi
 - retoriikka
 - tukeeko tekstin tavoitetta?

Retoriset keinot: (kertaanpa nyt huvin vuoks nääkin tähän) 

 - toisto, luettelo, kolmiportainen luettelo
 - puhuttelu
 - liioittelu, kärjistys
 - personifikaatio (eloton herätetään henkiin, esim. tuuli kuiskii)
 - synestesia (aistihavaintoja yhdistetään, esim. sininen sävel)
 - oksymoron (enosaaselittäämut esim. jäätävä polte)
 - huudahdus, kysymys
 - imperatiivi, vetoomus, suostuttelumääritelmä

 - komparatiivi, superlatiivi ym. positiiviset/negatiiviset sanat
 - tunteisiin vetoavuus
 - polarisointi (vastakkain asettelu, esim. me-he, hyvä - paha)
 - huumori, ironia, sarkasmi 

 - alku- & loppusointu 

 - sanaleikit, metaforat, vertauskuvat 

 - paradoksit (järjenvastaisuudet) 

 - sitaatti, tunnettu sanonta

Hmmmm en mee vannomaan että nuo on kaikki jutut oikein ja että tuossa ois kaikki noista kolmesta jutusta, mut siinä on ne mitä muistin (pari juttua piti kyllä luntata, myönnän). Ja joo tästäpä tuli nyt pitkä, hitsi, pitäis se lähdekritiikki vielä kattoo ja se enkun aine nyt jää ja se opettajahan puhu jotain satiiristakin. D: Ehkä mie nopeesti vilkasen mitä Wikipedia siitä sanoo, toivottavasti ees jotain hyödyllistä.

Tähän loppuun vielä bonustelen vähän lisää: Selasin tänään tylsyyksissäni tiketti.fi:tä ja siellä osu silmään Emilie Autumn. Muistin, että oon joskus kokeillut sitä (eli siis käynyt kuuntelemassa myspacesta), joskus kauan sitten yläasteen puolella. Muistin myös, ettei se sillon iskenyt ollenkaan. Ajattelin, että nytpä ois oiva tilaisuus ja hetki antaa sille uus mahdollisuus, kun ei ollut kauheasti mielessä mitään muutakaan mitä kuunnella. Tai oikeestaan tais ollakin mut päädyin silti Emilieen jostain syystä. Menin sitten Groovesharkiin ja aloin kuuntelemaan. Ja mietin että miks tää nyt kuulostaa näin hyvältä... Ja sitten tuli vastaan God help me ja sitä oon tässä kuunnellu vajaat pari tuntia. <3

I just want something I can never have

Mistä se johtuu että öisin iskee aina ahistus? Tai ainakin miule iskee, tai ainakin nyt viime aikoina on taas iskeny. En oo ajatellu sen tarkemmin että mistä lähtien, mut ainakin viime viikolla se jo oli. Sit kun vielä tietäis että mistä se ahistus johtuu... 

Tuntuu vaan niin turhalta. Ettei miun olemisella oo mitään merkitystä. Eikä siinä oo mitään järkeekään. Oon vaan, en tee mitään, hyvä kun ees ajattelen mitään. Yritän vaan tunkee kaikki ajatukset jonnekin piiloon, etten joutuis kohtaamaan niitä eikä tartteis vaivautuu tekemään mitään. Päivällä se onnistuu ihan hyvin, voin joko kattoo telkkaria ja turruttaa ajatukset sillä, tai sit voin pelata jotain videopeliä ja uppoutuu sen maailmaan unohtaen omani kokonaan. Mut sit kun ois nukkumaanmenemisen aika, tulee ahistus, ja valvon vaan pitempään kunnes on pakko raahata ittensä sänkyyn ja yrittää nukahtaa, kun ei oo mitään hyötyy olla hereilläkään, kun ei osaa eikä pysty ajattelemaan mitään kunnolla, eikä jaksais sitä ahistuksen tunnettakaan enää. 

Miun pitäis, ja ois pitäny, kaiken tän turhan jumittamisen sijaan valmistautuu ylppäreihin, lukee uskontoo, kattoo/kuunnella englannin kielisiä uutisia, laskee matikkaa... Etenkin keskittyä siihen uskontoon, että sit oisin voinu alottaa psykologian lukemisen. Mut ei, pyrin vaan olemaan ajattelematta niitä kaikkia ja sit ahistun vielä enemmän, en vielä mut sit myöhemmin, kun on kirjotusten aika, enkä osaa mitään. 

Haluisin vaan kelata tän syksyn pois kokonaan, takasin kesään, ja elää tän syksyn uudelleen, tehden siitä erilaisen tekemällä oikeesti jotain. Tää aika meni niin äkkiä, liian äkkiä, en pysty käsittämään sitä.. Syyskuusta asti kaikki on tuntunu ihan vaan joltain unelta, osittain siks että on tapahtunu joitain ylikivoja juttuja vaan myös siks, ettei ylipäätään oo tapahtunu mitään. Tää tuntuu just sellaselta unelta, kun jotkut siun odotetuimmat unelmat toteutuu tai on toteumaisillaan, mut sit kohta heräätkin ja tajuat että se olikin vaan unta. Toisaalta haluisin herätä, että voisin tehä kaiken toisin, mut toisaalta...no, mie menetän kuitenkin kaiken ennemmin tai myöhemmin. 

Eniten pelkään varmaan tällä hetkellä sitä, että jään ihan yksin. En vielä, vaikka oonkin jo aika yksinäinen (ollu jo oikeestaan aika pitkäänkin), vaan sit kevään kirjotusten jälkeen. Koulukaverin kanssa ei oo pidetty yhteyttä pitkään aikaan koulun ulkopuolella oikeestaan mitenkään, kahden muun kaverin/ystävän kanssa juttelen mesen ja tekstareiden kautta mikä on ihan jees, ja oon siitä ilonen, mut pelkään vaan liikaa että jotain tapahtuu ja yhteydenpito vähenee heidänkin kanssaan syystä tai toisesta. Mut joo okei ei miun taaskaan pitäny kirjottaa tälläsistä, miks eksyn joka kerta ihan eri juttuihin mistä piti alunperin selittää? .____. Ei sillä että ketään kiinnostais yhtään mikään mitä kirjotan. 

Oman itteni lisäks turhalta tuntuu ens vuos. Kyllä, jauhan taas tästä samasta aiheesta: syksy 2012 - kevät 2013. En kylläkään tiedä mitä sen jälkeenkään, mut ehkä en sitä ala vielä kuitenkaan murehtimaan, tässä on tarpeeks jo muutenkin... Niin kun oon kai tänne selitelly, oon ajatellu sitä seukkarille töihin menemistä ja pitäny  sitä melko varmana vaihtoehtona, mut nyt sekin on alkanu tuntumaan aika turhalta. Joo, siitä sais työkokemusta ja mahdollisesti rahaakin jne, mut oisko se kuitenkaan kivaa? Asuisin silti kotona, enkä varmaankaan tekis täällä mitään järkevää, oisin yhtä tylsistyny kun oon tähänkin asti ollu... 

Joten joo asiaan: oon alkanu nyt sit taas pohtimaan sitä opintovuotta ulkomailla tai jotain vastaavaa. Pääsisin toteuttamaan yhtä miun haaveista, pääsisin pois täältä, saisin vaihtelua elämään... Mut kun ei sekään ois niin helppoo, koska 1) raha 2) pelkään vaan liikaa kaikkee. Jos en tutustuiskaan siellä kehenkään? Jos ketään ei kiinnostais miun seura eikä kenestäkään tulis miun kaveria siellä? Jos joutuisin olemaan ihan yksin koko ajan? Jos sillä aikaa miun Suomen ystävät, joita tosiaan on vaan se huimat kaks kappaletta, unohtais miut sillä aikaa? Jos miule sattuis siellä jotakin? Tuo nyt on kyllä ihan tyhmä, koska täälläkin vois sattua vaikka mitä. Mut joo, se yksinäisyys. Miks se on niin pelottava asia? Miksen oo vieläkään tottunu siihen vaikka sitä on ollu ihan alusta asti? 

Tietenki siinä ulkomaille menemisessä vois olla vaikka mitä hyviäkin puolia: tutustuisin uusiin ihmisiin, saattaisin saada lisää ihania ja pitkäaikaisia ystäviä, näkisin maailmaa, oppisin englantia, saisin uusia kokemuksia... plus lukemattomat mahdollisuudet joita ei välttämättä ees osais kuvitellakaan. Miks silti se yks pelko on paljon voimakkaampi ku näitten kivempien juttujen toteuttamisenhalu? Miksen voi olla rohkeempi? 

Miks miun pitää olla tällänen?
  

ps. jos joku jakso lukee tän kokonaan ja loppuun asti, ihmettelen todellakin. 

i'm trying to make sense out of all of this

Hui. Katoin tuossa vähäsen aikaa sitten wilmasta 4. jakson lukkarin, kopioin sen kalenteriin ja tein siitä vielä paperiversion kaapin oveen niinkun miula on ollut tapana ties mistä luokasta asti, ja yhtäkkiä tajuntaan vaan iski että herranjestas, se on viimenen jakso lukiossa ikinä! Kaksi kuukautta enää normaaleja koulupäiviä, sen jälkeen potkijaisten ja penkkareitten kautta lukulomalle ja sit tappamaan ranne/peukalo vielä viis kertaa ylppäreihin. Sitten ei enää ikinä ole mitään varsinaista tarvetta mennä lukioon enää (kuviksen diplomityötä lukuunottamatta). Aika pelottavaa. Kamalaa. Sit miula on maaliskuusta kesäkuuhun asti ihan vaan pelkkää olemista (+kuviksen diplomityö), koska olen laiska jne enkä ole hankkinut sille ajalle mitään työpaikkaa. 

Kesätöittenkään eteen en ole tehnyt mitään, mutta elättelen kovasti toivoa että pääsisin edes kahdelle riparille. Yhdelle tavalliseksi isoseksi ja yhdelle vastuuisoseksi, tai vaikka useammallekin jos vain mitenkään mahdollista. Pitää kysellä vielä nuoriso-ohjaajalta miten monelle miula on mahollisuudet päästä ja onks se jo unohtanu kokonaan sen mitä se joskus mietti ääneen, että olisin koko kesän seukkarilla jo...tiedä sitten mitä tekemässä. Ja siitä syksystä pitää kanssa kysyä. Jos en pääse srk:lle ens syksystä seuraavaan kevääseen asti nii... no, varmaan sit yritän käydä jotain kursseja jossakin. Huaah pitää yrittää nyt vaan olla ajattelematta vielä mitään sellasia. D: 

Palaan takasin nykyhetkeen ja sanon että nii tosiaan, jouluretkuilu oli tuossa äsken just ja sen kohde olikin Helsinki. Käytiin kattomassa Don Quijote, tutustuttiin Kallion kirkkoon ja shoppailtiin Jumbossa (sekä syötiin Hesessä pari kertaa). Miun shoppailut vaan jäi hyvin niukiks, en osannu yhtään ajatella mitä voisin tarvita tavisvaatekaupoista, kun vasta tilasin H&M:ltäkin farkut ja pari paitaa, joten metsästin vaan mm. the Crüxshadowsin levyjä. En löytänyt mitään niistä mitä etin, tyhmää. Sitten miun pelihimo puski esiin ja oli pakko käydä tutkimassa Gamestop, löysin Oblivionin viis euroo halvemmalla kun mitä Citymarketissa oli, ostin sen. (Jee, vihdoinkin sain sen! :D) Jotkut muut pelit myös herätti mielenkiintoa, sellaset alennuksessa olevat (+ Alice: the Madness Returns, jota tuskin oisin uskaltanu ikinä pelata), mut päätin hillitä itteni. Nyt kun vaan saisin itteni jatkamaan Persian prinssiä siten, että sen jaksais pelata loppuun, nii oisin onnellinen edes hetken aikaa~

Onnellisuudesta puheenollen, pitäiskin lukee sitä uskontoo oikeesti nyt. Vieläkin tuossa ekassa kirjassa, en edisty ikinä! Miks oon näin laiska yhyy angst viilsviils. Niin ja lainasin kaverin avustuksella Savonlinnan kirjastosta pari englanninkielistä kirjaa, en edisty niissäkään. Mut onneks hei kohta on joululoma, ehkä mie sillon pystyisin lukemaan vähän enemmän. Kaikki toivoni on nyt siinä... Mut joo, nyt jos sitä uskontoo _ihan_oikeesti_.

ps. joo, päätin jättää tän ulkoasun nyt tälläseks ainakin jokskuks aikaa. ehkä miule joskus taas iskee erilainen inspiraatio ja vaihdan tätä jälleen. 

ps2. miula oli taas joku toinenki juttu mielessä mut se unohtu. eikun nii, miule iski nälkä. ._____. [x] tärkee. 

ps3. relient k vaikuttaa taas otsikossa :D<3

i want to be like you, so clean and so perfect

Huomenna filosofia... Sain eilen luettua vikan kirjan loppuun, tosin vielä on lukematta ekasta ja kolmannesta molemmista about 30 sivua... Enkä varmaan niitä luekaan, kun sen ekan kirjan lopusta en tajunnut mitään, enkä koe tieteellistä tietoa niin kauheen tärkeeks. Paitsi että miun tuurilla siitä just tulee jotain kysymyksiä nyt.. Luin tänään loppuun sen Opin kaiken tietämäni tv:stä, ja vielä pitäis lukee se Järjen valossa + muistiinpanot vihkoista. Lisäks pitää vielä koittaa selailla ainakin sitä 3.kirjaa, kun nyt tuntuu ettei muista siitä mitään.. 

Eilen oli vielä hyvä fiilis tästä ja kaikesta, saksasta etenkin, kun kuuntelusta tuli jopa 64/90p., enemmän kun mitä odotin, mut nyt kun kävin lukemassa abitreenien foorumilta keskustelua niin ei tuolla varmaan oo mahdollisuutta kun hyvällä tuurilla c:hen... Koska mitä nyt tuonne tyypit laitellu pisteitään niin siellä kaheksankymmenen puolin ja toisin ne näyttää olevan. Että jooh.... :( Onhan se kirjallinen toki vielä, mutta en varmasti tule millään yltämään samalle tasolle muiden kirjottajien kanssa. Okei, ei tuonne ollu kun vaan muutama laittanu pistemääränsä, mut silti. Voi hyvin olettaa että enemmän sitä kirjottaa vaan ne ketkä oikeesti osaa jne, ja mie en niihin oikeesti osaaviin todellakaan kuulu. :(

Keväällä voi toki aina uusia, mutta ei kauheasti huvittais kun siellä on jo muutenkin 4-5 ainetta kirjotettavana. Ehkä pitää sit ens syksynä mennä uusimaan jos vielä kiinnostaa... 

Mutta jos nyt aiheesta toiseen, seikkailin perjantaina taas vaihteeks Cybershopissa ja Morticiassa. Morticiaan menis ainakin 55e (korsetti + piilari), jos hameenkin ostaisin niin lisää tulis 49e ja sit jos vielä tuollaset...armwarmersit nii +10e. Cybershopiin menis 78e (hame, tekoripset, 3xsukkikset, gogglesit). Ei nyt sittenkään niin kauheasti, vaikka yhdessähän noista tulis jo lähemmäs 200e.. :D Tosin riippuu vähän kumman hameen ostaisin, penkkariasun kannalta Mortician vois olla parempi (ainakin se näyttää vähän pitemmältä ja muutenki lämpimämmältä), mut se on kans kalliimpi. Tai sit ostan molemmat. Kunhan nyt joskus uskaltautuis äitiltä kysymään et hei saisinks tilata vajaan parin sadan edestä.. :D 

Jaja! Jos joku miettii miule synttärilahjaa, nii 5mm tai 6mm tunneli! Tosin en tiiä mahtuisko se 6mm, mut kun tuo on paljon hienompi tuo tuollanen... :D Mut toki jos joku vaivautuu ettimään nii sellanen tekotimanteinkoristeltu 5mm:n tunneli ois jees. ;) No okei, realistisia kun ollaan nii ei kukaan lähde miule tuollasta ettimään mistään eikä tarviikaan, saan sellasen itekin sit tilattua joskus tai jos Turusta vaikka löytyis kun sinne marraskuussa pääsee. 

industrial

Jejee tässä se nyt on, ihastelkaa nättiä industrialiani (ja kauhistelkaa korvani muotoja)!

En saanut suihkussa ihan kaikkia kuivuneita veriä sieltä pois, eikä pumpulipuikollakaan saa tuolta tuon tapin alta niitä pyyhkäistyä. Pitäisi saada jotain ohuempaa.. Ehkä vanulapulla? Niitä ei vain taida meillä nyt olla. :I

Hämmästelin tuota violettia aluetta tuossa alemman reiän seutueella. Onko kyseessä mustelma, vai onko kuivunut veri jonka olen saanut siitä pyyhittyä pois jättänyt sen jälkeensä, vai onko se jotain vakavampaa? :o Kyseinen kohta ei kuitenkaan ole kipeä eikä mitään.

En kuitenkaan huolestu nyt vielä mistään, alkukankeutta vaan kaikessa + failaan hoidossa. :D Jos jostakin olen huolissani, niin siitä värinpoistosta keskiviikkona. Toivottavasti kampaaja osaisi olla hellävarainen ja saisi pidettyä aineet poissa rei'istä...

exactly who we are is just enough.........rrrright.

kls:llä on ihan liikaa hienoja sanotuksia. Tarkoituksena oli kopioida tähän kappaleen Pidä kiinni sanat, mutta sitten huomasin tekstin "Kappaleiden esittäminen sekä sanojen julkinen käyttö ilman yhtyeen lupaa on kielletty. " Onko tää miun blogi siis kielletyllä listalla? Siis että niitä ei saa julkaista täällä? Noh, en halua ottaa mitään riskiä, joten laitan yksinkertaisesti vain linkin biisin Pidä kiinni sanoituksiin.  

Miks miula on aina ongelmia bloggerin kanssa? Ensin ei julkassut tekstejä ja olin väärällä nickillä & kuvalla muiden blogien lukijalistoilla, ja nyt ei meinannut tajuta että en halua kursiivia koko tähän tekstiin. Onneksi sain sen kuitenkin pois.

Mielessä on käynyt jo muutaman kerran tällä viikolla - anteeksi, viime viikolla, kun nythän ollaan jo maanantain puolella - että olisi ihan kiva oikeasti tunteakin jotakin. Haluaisin vaan vaipua taas syvimpiin angsteihin, jotta voisi itkeä ihan rauhassa, angstata, olla masentunut ja valittaa (itsesääliä unohtamatta, vaikka siitä kyllä mieluummin pysyisin erossa), ja kuunnella sitten angstibiisejä/bändejä ja fiilistellä niiden mukana.

//Varoitan, kauhea romaani angstia edessäpäin, tekstinmuokkauksen ylikäytön lisäksi..!

No miksen sitten angstaa? Vastaus: kun ei ole mitään syytä. Tai siis ns. oikeaa syytä. Yritän olla ajattelematta kaikkea sellaista, mikä mahdollisesti saattaisi laukaista masennuksen tunteen, kuten...

1. se mistä kirjoitin aiemminkin jo, että en ole kenellekään yksi tärkeimmistä ja mikä masentavinta, en ole kenellekään se kaikkein tärkein.

2. miula on ihan übervähän oikeesti kavereita, tai pikemminkin ystäviä. 
           a) pitkäaikaisimman kaverin kanssa ollaan etäännytty, tosin ei koskaan olla ees oltukaan kauheen läheisiä. varmaan tajuttiin viimein miten erilaisia sit kuitenki ollaan oikeesti. tai ainakin miusta on alkanut tuntumaan siltä, ettei meillä oo hirveesti mitään yhteistä. koulussa oon enimmäkseen hänen kanssaan, ja toisinaan saatan käydä useinkin hänen luonaan koulun jälkeen. mutta entä kun koulua ei ole? esim. kesälomalla? emme tapaa kuin ehkä kerran. tai kaksi. emmekä pidä yhteyttä muutenkaan.
           b) toinen on eräs, johon tutustuin paremmin pari vuotta sitten hänen riparillaan. kohtaaminen oli... outo. oikeasti, ei kukaan voi lähestyä toista ihmistä niin kuin mie häntä! :D ja loppuilta sit vaan hihiteltiin. anyway, vaikka hän ei sitä varmaan tiedäkään, niin hän on todennäköisesti lähin ystävä miule nyt, ja on ollu jo jonkin aikaa. tavataan harvoin, mutta pidetään kuitenkin yhteyttä mesen ym. kautta.
            c) sain yhden vanhan kaverin takaisin, kiitos kaverin kohdassa a. hän asuu kauempana, joten pidämme yhteyttä vain mesen kautta. välillä keskustelu tosin tuntuu nihkeältä, mutta eiköhän se siitä kohta helpotu, se on vaan sellasta alkukankeutta. kun ei silloin aiemminkaan kovin läheisiä oltu. mutta olen silti onnellinen että ollaan taas väleissä. :)
            d) oma pikkunen viime kesältä. juttelemme harmittavan vähän, mutta toivottavasti tilanne muuttuu kun hän tulee syksyllä samaan lukioon. haluaisin oppia tuntemaan hänet paremmin, hän ajattelee ihailtavan paljon asioita ja tuntuu kauhean hyvältä ihmiseltä, on ystävällinen muille ja ottaa kaikki huomioon jne. :) vaikka emme tiedäkään toisistamme paljoa mitään, hän on silti minulle tärkeä.
            e) sitten on vielä eräs, josta en tiedä miksi häntä pitäisi oikeasti kutsua - en haluaisi sanoa häntä kaveriksenikaan, kun en tiedä ollenkaan mitä hän ajattelee minusta ja ollaanko me kavereita vai vaan tuttuja tai jotain. voisi ehkä sanoa, että miulla on häneen ns. viha-rakkaus-suhde, ei tosin sillä että kyseistä henkilöä oisin koskaan rakastanu tai edes ollut ihastunut, ei todellakaan. miespuolinen siis kyseessä. mutta ei olla läheisiä, laitoin hänet vaan listaan koska ollaan tunnettu jo muutama vuosi, ja vaikka välillä on ollut puolenkin vuoden taukoja ettei olla oltu yhteyksissä, ja silti välit on pysyneet samana.
            f) mainitsen nyt vielä nettitutut, joita on... kolme? neljä? mutta juttelen heidän kanssaan _harvoin. yhden heistä tapasin vasta, ja olen ehtinyt vain kaksi viestiä laittaa, joten en tiedä vielä hänestä.

Ystävikseni voin siis ehkä sanoa kahta ihmistä? Mikä on ystävän ja kaverin ero? Kavereiksi voisin kutsua neljää, viittäkin. Mutta ystävä.... ilmeisesti katson ystäväksi sen, jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja johon voi luottaa ja jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi ja kenties turvalliseksi? Mitä mieltä te olette, lukijani joita ei ole? (Lukuunottamatta yhtä, jee~<3)

....kello on taas jo melkein kolme ja alkaa pikkuhiljaa jopa nukuttamaankin. Pitäisi varmaan lopettaa, mutta toisaalta pelkään, ettei huomenna enää ole samanlainen fiilis kuin nyt, että voisin jatkaa listaa. Joten ehkä otan sen riskin, että äitini herää ja tulee valittamaan (tai että nukahdan tähän), ja jatkan kirjoittamista. Jos enää muistan niitä muita, kun uhrasin niin paljon ajattelua ja aikaa tuolle ystävät/kaverit-osiolle ja nyt on niin väsynyt olo.

3. elämä on tylsää, elämässä ei tapahdu mitään, elämä vaan lipuu ohite päivä toisensa jälkeen samanlaisena ja yhtä tylsänä. Tuhlaan miun elämän nukkumiseen, pelaamiseen ja dataamiseen. En tee mitään hyödyllistä, mitään järkevää, mitään jännää, mitään mitä pitäis tehdä - tän ikäsen nuoren pitäis juosta viikonloppusin ja miksei viikollakin iltaisin ja öisin baarista toiseen ja iskeä vastakkaista sukupuolta tai tyhmyyksissään humalassa samaakin. (ei, ei miula oo mitään homoja/lesboja/bi-seksuaalisia vastaan. tunnen itteni vaan enemmän heteroks.) Hmm, mutta jos ei kuitenkaan baarissa juoksentelua, niin ihmisten ilmoilla kuitenkin pitämässä hauskaa. Mutta mites pidät, kun ei ole niitä kavereita ja on vielä ilmeisesti jotenkin sosiaalisesti häiriintynyt/jälkeenjäänyt tai vähintäänkin super-introvertti.

4. en tiiä mitä teen miun tulevaisuudella/tulevaisuudessa. Pelkään, että elämä menee senkin takia hukkaan, kun en osaa saatika uskalla tehdä mitään ja tuhlaan kaiken ajan vaan miettimiseen että tuotako vai tätäkö vai ehkä kenties sittenkin sitäkö.

5. en saa koskaan poikaystävää. Okei, olipas tavanomainen teinityttöangsti, mutta niin se vaan on, siltä se vaan tuntuu, oikeesti. En oo kyllä ees pahemmin yrittänytkään enää saada mistään sitä ah-niin-ihanaa-prinssiä, kun ei se oo tuottanut tähänkään asti tulosta niin miks se tuottais tästä eteenpäinkään? Ja kun asuu tälläsessä paikassa eikä tee mitään, niin ei ketään tapaakaan. Ja jos vaikka tapaisikin, niin se on iskeny jo silmänsä johonkuhun toiseen tai sitten ei muuten vaan ole kiinnostunut, koska en oo tarpeeks viisaskaunisihanasöpönättihauskamukavakilttijännittäväerikoinenyms, oon vaan liian tavallinen ja perusruma ja tylsä ja ärsyttävä. Mutta niin siis, kukaan ei koskaan tuu rakastamaan minuu silleen niin kun haluaisin ja yhyy jos mie sen miun Oikean jossain tapaisinkin, niin traaginen loppu sillä kuitenkin olis. :p

6. en osaa mitään.
        a) Haluaisin osata piirtää ja värittää, mut ei miun taidot oo kehittyny mihinkään. En tosin oo tarkistanut, mutta ei ainakaan mitään huomattavaa muutosta ole tapahtunut.
            b) Haluaisin osata kirjottaa upeita mukaansatempaavia tarinoita, mutta en keksi koskaan mitään hyvää juonta, en jaksa suunnitella hahmoja jolloin niistä tulee ihan latteita ja tylsiä, tavanomasia juntteja, ehkä jopa ärsyttäviä ja tyhmiäkin.
            c) Haluaisin osata laulaa mutta en osaa.
            d) Vois myös olla ihan jees osata esim. kokata, käyttää tiskikonetta ja pesukonetta yms. kodinhoitoon liittyvää.

7. KETÄÄN EI KIINNOSTA!

what it is you're thinking, though i'm thinking it's not what i want to hear...

Maalasit piruja seiniin
Vaihdoit värisi mustanpuhuviin

ja punaisiin
Kun sydämesi maalaa

Viha on vapaana väärää
Ja käyttäytymishäiriöiden määrää
Täytyy hienosäätää

Älä mene sun täytyy jäädä
Älä puhalla sydäntä sammuksiin
Niin pienen hetken se palaa
Älä hulluja säädä
Olet ihme ja ihmeiden aika ei oo ohi

Sydän lyö takoo rinnassa rautaa
Yön valvoneena vaivut sänkyyn kuin hautaan
Et tahdo herätä koskaan

Pelkäät yötöntä yötä ja aamun kajoa
Valhe on pimeyttä valossa hajoaa
[Habakuk - Ihmeiden aika]

Anteeks, nyt tulee kuvaton postaus. Koneella ei ole enää free for use -kansiossa angstikuvia enkä jaksa näin myöhään alkaa ettimään pitkin nettiä uusia kuvia.

Yhyy. Ah Skilletin Yours to Hold sopis kyllä näihin fiiliksiin vallan loistavasti, mut ehkä mie en viiti kopsata toisenkin laulun sanoja. Varsinkaan noita. On vähän sellaset... Jos tietty ihminen lukee... Vois olla vähän.... emt.

ÄäääääääÄÄÄÄÄÄääääÄÄÄääÄÄääää jne. Miks mie en saa ikinä suuta auki sillon kun pitäs? Tai tässä tapauksessa sormia kirjottamaan oikeita sanoja. Paitsi et kyl mie tiedän vastauksen; kun ei sillä ole väliä, jos ei ole just se tärkein, tai muutenkaan, enkä mie oo kellekään se tärkein, nii miun on ihan turha edes yrittää käydä selittämään mitään. Aiheuttaisin vaan ahistusta lisää sille henkilölle.

Yaah mitä paljastuksia voisinkaan tähän kirjottaa. On ihan sellanen fiilis nyt kyllä. Mut en sit tiiä oisko siinä kuitenkaan mitään järkee. (no onko siinä mitään järkeä? no mikset tule ja kazo! anteeks käy aina terapia soimaan päässä ku ajattelen/sanon tuolleen.)  Pelottaa et kohta tulee joku valittamaan kun valvon vieläkin ja plaaplaa mut pakko vaan kirjottaa taas tänne. Vaikka kerkesin jo ajatella et jes, saan pidettyä edes yhden päivän taukoa tästä blogista. Periaatteessa kyllä pidinkin, nythän on jo oikeestaan keskiviikko. Ja kahdeksaks kouluun...

Mut yaah se ihminen. Toisaalta toivon et se lukis mut toisaalta toivon että en... Jos lukee, niin hyvä: eipähän tarvii sanoo kaikkee suoraan (en uskalla, oon urpo), mut toisaalta tuntuis tyhmältä. Et en sit uskalla muuten kun tälleen kiertoteitä. Vaikka enhän miehän tässä oikeestaan ees mitään kauheita sanokaan. Tai siis isoja juttuja. Tai ainakaan vielä en oo sanonu. Ei sitä tiedä mihin tää vielä johtaa. Mut en mie usko et se lukee. Ei se enää sit huomenna edes muista tätä blogia enää.

TULEE TAAS ROMAANI mut ei se haittaa. Miun blogi, mene pois jos ei kiinnosta. ._____. Hmmmhhhhh mietin mietin mietin nyt ihan liikaa et kirjotanko vai enkö niitä juttuja tänne. Siis mitä haluaisin sanoo. Tai kuten sanoin kaverille, en ees tiiä mitä haluisin sanoo. Jotain randomia sanahelinää se kuitenki ite sille tyypille olis.

Pitäis mennä nukkumaan. Pestä hampaat, pestä meikit pois, vaihtaa yöpuku ja mennä nukkumaan. Herätä aamulla seittemältä tai mieluummin vähän aikasemmin, kestää koulussa, mennä kaverin luokse (no se on kiva juttu <3 pääsee filosofoimaan ja pohtimaan elämää ja kaikkee kivaa), sieltä sit vanhempainiltaan mukaan kuuntelemaan juttua yo-kirjotuksista, sit kivasti tehä illalla vielä läksyt. Nii ja se enkun aine tosiaan. OI ihanaa. Ja huomiseks, tai siis keskiviikoks, piti se äikän kommenttikin. Ehkä mie aamulla sit vaan tulostan sen, en jaksa enää käydä kopsaamaan paperille käsin.

Huaah nyt on lähteny pahimmat katumuksen tunteet siitä kun en sanonu mitään mitä olis pitäny sanoo, ois varmaan ainaki itelleen tullu huojentunu olo ja kivi pudonnu sydämeltä... Nyt vaan on koko ajan ahistuksen tunne ja huoli siitä että se tekee jotain. Jotain mitä ei todellakaan tarvitteis kenenkään tehä. :c Mut mie luotan, ettei se tee mitään. En tiedä haluisko, ei varmaan, mutta pyydän silti Jumalaa suojelemaan.... Anteeks, kuulosti varmaan kauheen himouskovaiselta. Pyrin välttämään sitä, mutta joo - uskon Jumalaan, rukoilen aina ennen nukkumaan menoa... Mut ei, en käy kirkossa kun vaan sillon kun kouluun tai isosteluun liittyen + ehkä joulukirkko. OKEI LIITTY TAAS AIHEESEEN ANTEEKS.

Kylläpä tuntuu oudolta kun ajattelee et jos se vaikka lukeekin. Mitä se ajattelee, kun mie lähes kokonainen blogipostauksen, josta tulee ilmeisesti kauhean pitkä romaani todellakin, omistan sille tai ajatuksiin liittyen siihen? Varmaan sitä ahistaa. Siks toivonkin ettei se lukis tätä. Ei varmaan edes jaksais kyl. Mut silti toivon et se lukis. Mut ei. Joo. Ei. Kyllä. EI. ....tai sit kyllä. :c Kauheeta kun en edes mitään kuvia laita. Hirveetä.

Ehkä mie jätän sanomatta ne jutut mitkä olis pitäny sanoo jo aiemmin tänään sille itelleen, ja lopetan tän tähän.

Ps. Ajattelin, et josko kirjottais rinnalla myös englanniks. Tai lähinnä vaan sellasen pienen tiivistyksen englanniks aina loppuun. Vois olla ihan jees, voisin hakea lukijoita englannin kielisiltä nettisivuilta, jos vaikka paria hassua kiinnostaiskin... Mut en tainnu tähän vielä laittaa, tuli sen verran ihmeellistä juttua taas. Tai siis. Sellasta. U know.

Ps2. Mistä vetoa, et sit ku oon tän julkassu, koneen sammuttanu ja ollu vähän aikaa ihan tyhjänä, nii iskee kauhee katumus et kirjotin tällästä? Tai viimestäänkin aamulla. Ehkä se helpottaa kun vakuutan itelleni ettei se lue tätä. Ei se voi. Miks ihmeessä se tulis takasin kattomaan tätä blogia? Ei v.... mie oon tyhmä kun ajattelen tälläsiä ja kirjottelen tälläsiä. Pitäs kieltää miulta tälläset. Ei ois pitäny mitään blogia alottaakaan. HAHA KATUMUS ISKI JO AIEMMIN LOL.

(miks tää fontti näyttää ihan kauheen isolta vaikka tää on normaali :o ja sit pienellä näyttää ihan liian pieneltä. eiköhän se tää normaali kuitenki oo millä oon aina kirjottanu...
//editto; vaihoin sen nyt kuitenki sille pienelle kun se näytti isommalle kun mitä aiempien postauksien tekstit. hmm nyt on ongelmia, kuten aina, mut yhyy miks just fontin kanssa nyyh.
//editto2; vaihoin sen takas normaaliks ku pienellä se meni liian pieneks. en tajua tätä. miks tää näyttää isommalta ku aikasempien postauksien fontit? vai oonks mie vaan lopullisesti seonnu nyt? D: tai ehkä väsymys aiheuttaa näköharjoja. siis harhoja. tai kuka tietää...
//editto3; miks se nyt näyttää ihan normaalin kokoselta???? siis niinku ennenkin. onks miun pään sisällä joku samanlainen kiusantekijä kun penumbra: black plaguessa? vai olikohan se overturessa? kuitenkin yhyy. )

(toivottavasti ei oo hirveesti mitään kauheita krijotusvihreitä.)
(ja olisin hyvin kiitollinen jos edes joku viittis lukee koko jutun läpi. ja kertois siitä vaikka kommentilla. vaikka eihän tietenkään pakko ole. mut kyl se kivalta tuntuis. ja silleen. ...anteeks.)