you can't save a damsel if she loves her distress

*kuvittele tähän erittäin innostunutta ja korvia vihlovaa kiljuntaa*

Ostin Sain Skyrimin!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! :D<3 Siksi siis nuo kiljunnat.  (Ja Skyrimhan siis on peli, jos joku ei sitä tiennyt.) Kaupassa oli tuskaa kun teki vaan mieli iloita ääneen. 30e makso, ite en ois ehkä ostanu mut vanhempien kanssa kun olin liikenteessä nii päätin ettei oo niin hirvee hinta... Eikä ees oo, jos miettii että jotkut Sims 3:n lisäosat maksaa vielä enemmän (pari euroo mut silti). :I Ja koska tulin työkkäristä jossa päätettiin että pitää koittaa hankkia vielä joku harjottelu eli työkokeilupaikka nii piti ostaa lohdutukseks(kin) sit tuo. Hehehh sinne varmaan meni sit miun lukemiset pääsykokeisiin. :D:D:D:D:D:D:D::: 

En siis tosiaan oo vieläkään alottanu. Joka päivä oon kattonu niitä kirjoja että "hmm, mistähän alottais, kohta vois vaikka lukee" mut sit oon aina päätyny tekemään jotain ihan muuta. Esim. parina viime päivänä innostuin sit piirtämään ja mietin että en voi lukeee koska tahon piirtääää ja värittääää ja okei ihan jees että vihdoinki inspas ees jotain sellasta tehä ku ties millon on kunnolla koittanu jotain piirrellä. Tosin noistakin nyt tuli vaan tylsiä posekuvia mut parempi sekin ku ei mitään, varsinkin kun olin jo ihan varma etten osaa enää piirtää ollenkaan ku koitin sivuprofiileja pitkästä aikaa ja ei onnistunu ja masennuin jo parin yrityksen jälkeen mut joooo. Äääh haluisin kyl asentaa tuon Skyrimin jo tänääään ja kattooo millanen se on, pitäis varmaan poistaa jotain esim. Assassin's Creed vaikka, tuskin sitä enää pelaan mut hmm no ehkä kakkosenki vois, Brotherhoodin vois ehkä jättää ja äh miula ois Revelationskin mut Skyrim!!!111!!!11!! Ainii ja ostin lohdutukseks myös Milka-suklaata, ihanaa kun sitä on nyt kaupoissa tai ainakin Prismassa oli. <3333 (Joo taisin seota.)

Muttaaah siis joo pitäis tosiaan joku harjottelupaikka keksii. Sanoin sille että mietin kirjastoo ja kouluu mut jotenki niistä nyt ei kumpikaan kuitenkaan oikeesti oikein nappaa. Koululla joutuis näkemään liikaa tuttuja (siisvoiei) ja se on muutenkin ahistava paikka ja tuntuis oudolta mennä sinne vapaaehtosesti uudelleen näin lyhyen ajan jälkeen ainakin. Kirjasto sit taas... No, en oikein tiiä millasta siellä sit ois oikeesti. Ja mitä siellä joutuis tekemään. Varmaan jotain hyllyjen täyttelemistä ja... jotain. Hmmmmh no ei se ois kun kolme kuukautta, mut samalla pitäis sit lukee pääsykokeisiin. Ja niistä pääseekin hyvin seuraavaan aiheeseen eli yhteishaku: tittitidiii eipäs riitäkään pelkästään yhteen paikkaan hakeminen vaan pitää hakea vähintään kahteen, okei ei ongelmaa voin laittaa sinne vaikka sen psykologian ja/tai teologian mut äh ei jaksais lukee sit niihinki kokeisiin.. Tai ei tietenkään mikään pakko, mut ei nyt kovin valosalta näytä sinne englantiinkaan (siis opiskelemaan englantia, ei britteihin) pääseminen kun oon niin laiska tän lukemisen suhteen eli toisin sanoen saamaton kun en oo ees pystyny alottamaan sitä vielä. .________________________. Ehkä se auttais jos vähän tekisin tilaa tähän miun pöydälle nii mahtuis ees sellanen kirja auki...

Niin ja jos jollekin tulee mieleen jotain mahdollisesti kivoja harjottelupaikkoja nii kertokaa! Täällä tai mesessä tai fb:ssä tai missä tahtookaan, yhyy en haluu minnekään kaikki on tyhmiä haluun vaan opiskelemaan jonnekin ja sekin ahistaa tai ahistais jos antaisin sille tilaa mut yritän vaan työntää sen syrjään.

Anyway, jos jotain positiivista taas tähän väliin niin sain vihdoinkin selville miten Fullmetal Alchemist -manga päättyi (joskus.... no en muista, viikko pari sitten tai joskus en muista ehkä se olikin viime viikolla) kun edistyin tilaamaan Adlibriksesta puuttuvat volumet ja sit luin innolla koko sarjan läpi. <3 Toinen positiivinen juttu tähän kohtaan että sain myös yhden kirjan luettua! Jee! Vielä englanniks! Jei! Lauren Oliverin Before I Fall. Yritän nyt ryhdistäytyy ees kaunokirjallisuuden lukemisessa koska ihan liikaa kirjoja mitä pitäis lukee, hirmuset listat mitä kaikkee vois lainata/ostaa ja lukee.... Nyt on meneillään J. D. Salingerin Catcher in the Rye (Sieppari ruispellossa) minkä luin joskus lukiossa suomeks, mut kun eräs henkilö sano että (mukamas) muistutan sitä päähenkilöö nii piti sit lukee se uudelleen ja ajattelin että jos tällä kertaa englanniks ja siis tilasin senkin sieltä Adlibrikselta. Sen jälkeen sit luen varmaankin toisen niistä kirjoista minkä sain kaveriltani synttäri(?enmuistaD:)lahjaks, toinen oli siis tuo Before I Fall, mut piti nyt ottaa tähän väliin joku ohkasempi teos ku siinä toisessa oli jotain ~600 sivua nii rasituin siitä määrästä jo ennen ku ees alotin lukemaan sitä. :D: Sit tahtoisin mm. lukee Dan Brownin Da Vinci -koodin (en haluis sortuu vaan kattomaan sitä leffana), sitä suuremmalla syyllä kun löysin kotoo sen edeltävän ja seuraavan osan, joskin ite koodia ei sit näkyny. .___. Mut ehkäpä sen jostain saa. Ja sit ois vaikka mitä kaikkee, mut eipä tässä kai mikään kiire oo.

Hmm olikohan vielä jotain muuta. Ainiin joo, sydämeni itkee verta yms. ku Intohimo ois huomenna Jyväskylässä ja lauantaina Helsingissä mut en pääse kumpaankaan kattomaan. ;_______________;  *viilsviils* <///333 Ja joudun vieläpä kärsimään (okeiehkäsielläonihanok) lauantaina jossain vitsin Isosseikkailussa kun luulin että saisin siitä jotain pientä rahaakin jos meen sinne työntekijänä mut EI kun oon vaan "vapaaehtoinen avustaja jolle ei makseta erillistä korvausta", just joooooooo ois niinku voinu kertoo etukäteen, okei en ees kysyny ite että saanko palkkaa (ku en halunnu vaikuttaa rahanahneelta ja oletin että kyl siitä saa kuitenkin ees 15e). Ja sit jos kaveri ei ees pääse nii yhyy angst oon siellä ihan yksin ja en osaa päättää meenkö hartaus- vai jumala kutsuu tjsp -kanavaan ku ne on molemmat vaan tokalla kerralla, tai yhyy ehkä meen vaan molemmilla kerroilla laulamaan vai pitääköhän miun ees mennä mihinkään ku oon "työntekijä" okei eipä siellä mitään muutakaan oo ärh. Toivon hartaasti että joku peruuttaa niin ystäväni pääsisi matkaan ja päivä olisi pelastettu jee. <3

Positiivisuutta kehiin jälleen; ostettiin myös hiusväri! Ja just se mitä olin ajatellu! Jee! Eli siis joku Garnierin musta, en nyt muista tarkalleen sitä merkkiä mut kuiteskiiiin jeejee.

Okei nyt katkes ajatus, ehkä parempi muutenkin jos lopetan tän selittämisen tähän. En muista enää yhtään mitä kaikkee kirjotin tänne, toivottavasti nyt en unohtanu mitään tärkeetä. Ja toivottavasti ei tullu mitään hirveitä kirjotusvirheitä/unohtunu sanoja tai mitään muutakaan kauheeta. D:

Once you set it all in motion things will never be the same

Hei mitä tää nyt on että aina 17. päivä ajaudun kirjottamaan jotain tänne. :DD Kolmas kerta jo peräkkäin.

Mut anywayyy en taas tiiä mitä olin tänne ajatellu kirjottaa, varmaan taas vaan randomia selitystä ja angstin + ahistuksen purkamista liittyen miun mahdollisesti tulevaan poikaystävään ja ties mihin. :( Kun siis en nyt tiiä tuleeks tästä mitään. Miten tästä voi ees tulla mitään jos toinen ei tee mitään sen eteen? Tai ainakaan ei mitään kauheen suurta oo tehny. Vaikka vielähän tässä ehtii, mut haluisin saada ees jonkinlaista varmuutta siitä että kyllä tää vielä joskus johonki etenee... Koska en jaksais tätä epätietosuutta enää kauheen kauaa, mut en mie haluu sitä jättääkään, en haluu olla taas ihan yksin siinä mielessä enkä haluu luopuu toivosta. Mut kunnnnn haluisin vaan tietää. :( Miks tän pitää olla näin vaikeeta. + Se kun tuntuu että ite on ihan in love vaikken ees ymmärrä miks mut sit toiselle ois se ja sama että miten käy vai käykö mitenkään. :(

Sit vielä kun tykkään haaveilla niin paljon vaikka mistä, etenkin just tälläsistä rakkauteen liittyvistä jutuista, nii sit ahistaa vaan vielä enemmän ku ei tiiä että tuleeko ne koskaan toteutumaan, ja sit ei tekis toisaalta kauheesti mieli haaveilla mut sit taas toisaalta ilman niitä ei jaksa eikä oo mitään iloa mut sit toisaalta ne tuottaa vaan lisää suruakin ja äääääh... Ja sit harmittaa vielä miljoonasti enemmän ku jos on ollu hirveesti kaikkee mielessä mitä ois kiva tehä sen kanssa jne ja sit erotaankin/jätetään koko juttu sikseen ennen ku mitään niistä on ehditty tekemään ja kokemaan. :( Ku miksei nyt vaan vois ottaa itteesä niskasta kiinni ja kerätä rohkeutta ja repästä kunnolla ja ottaa kaiken ilon irti siitä että kerrankin on tällänen tilanne, en ymmärrä. :( Sama koskee kyl minuu itteeni että siinä mielessä en oo yhtään sen parempi... Mut hei sentään mie nyt yritän viedä tätä eteenpäin, oon huomenna eli tänään kuitenki menossa niille kylään (sen pikkusiskosta on tullu miun kaveri :P). Tosin kun meen sen siskon kaverina nii voi olla ettei siitä oo mitään hyötyä... Pohdin taas liikaa, mut jos se hengais miun ja siskonsa kaa nii sit ne vanhemmat ainaki tajuais että oon myös sen kaveri, jos eivät oo jo muuten tajunneet, nii eivät sit ihmettelis eivätkä kiinnittäis ehkä niin paljoo huomiota siihen jos oisinki joskus sen enkä sen siskon kaa. Mut saa nyt nähä...

Viikko sitten btw loppu se 3. ripari, se olikin paljon paljon paljon kivempi ja hauskempi kun odotin. <3 Miula ja yhdellä isostytöistä oli "sketsisuhde", ah sitä intohimoa. :D<3 Mahd. poikkis oli siellä myös, sentään sai jotain kosketusta siihen, mut niin sai kaikki muutkin isosista joten eipä se sit mitään.. Viikon päästä alkaa sit 4. ja tän kesän viimeinen ripari täällä, mahd. poikkis on siellä taas, saas nähdä miten siellä sit käy. Onneks miun hyvä ystävä on siellä myös nii ei ainakaan tuu olemaan niin ahistava leiri kuin se 2. ripari tänä kesänä. :)

Mut takasin mahd. poikkikseen (en nyt keksi mitään muutakaan selkeetä kutsumanimee :( ku säätö-sana tuntuu epäsopivalta tässä vaiheessa mut ei kuitenkaan olla vielä virallistettukaan meijän suhdetta, jos ees koskaan virallistetaankaan..). Haluisin vaan niin kovasti olla sen kanssa ja halia ja pusia ja jostain syystä ootan hirveesti sitä että joskus saisin nukkua sen vieressä. <3 Tahtoisin että se lähtis Maata Näkyvissä -festareille. <3 Haluisin että se tulis Puruvesi-poppiin ja että mahollisesti voisin mennä niille yöks sit sillon. <3 Mut se on jo reilun kahen viikon päästä, tuskin tulee onnistumaan. :( Ellen sit naamiois sitä yökyläilyks sen siskon kaverina mut sit nukkuisin siellä sen siskon kaa ja nii... Mut edelleenki, saa nyt nähä miten käy vai käykö mitenkään. :/

Nyt ei tuu enää mitään mieleen, en muista enää mitä oon kirjottanu ja mitä en ja jäin kuuntelemaan herkkiä rakkauslauluja nii ehkä parempi että lopetan tän jaarittelun nyt tähän...

Atreyu - Wait for You

yaarghhuomennaaaah

Kamalaa en kestä. Miks nää yo-kokeet jännittää nyt näin paljon, syksyllä ei tuntunu läheskään näin kauheelta tai sit oon vaan jo unohtanu miltä sillon tuntu. :D Ja ehkä tähän vaikuttaa sekin, että nyt on kolme pakollista (enkku, äikkä, matikka). Syksyllä oli vaan yks, terveystieto (onneks se meni ees läpi). Ja näistä kevään aineista miula taitaa muutenkin olla suurempia tavotteita. Syksyllä riitti ne mitä tulikin (paitsi se saksa..), ei ollu kauheesti mitään tavoitteita, kunhan pääs läpi (paitsi se saksa...), mut nyt ne tavotteet onkin kaikissa vähintään se M. 

Psykologiasta sitä tuskin tuun kuitenkaan saamaan, koska koe puolentoista viikon päästä ja oon lukenu vaan yhtä kirjaa ja siitäkin alle puolet. Eihän miun siihen vielä ees pitänykään panostaa, syksyllä sit... Uskontoo oon lukenu, luin 1. ja 2. kirjat kunnolla tehden samalla muistiinpanoja, 4. kurssin kävin vasta vähän aikaa sitten itsenäisesti ja oon nyt kerrannu siitä islamin (varmuuden vuoks pitää kyllä kerrata muitakin vielä), 5. kurssikin oli vasta nii luotan siihen että Suomen kirkkohistorian jutut palautuu mieleen pääpiirteittäin kun kertaan ne miun tekemästä hienosta aikajanasta, ja 3. kurssin luin vaan alleviivaillen koska etiikka... En ees tiiä uskallanko yrittää vastata mihinkään etiikan kysymykseen. :D Kai se on pakko, jos ei muihinkaan mitään saa. Mut se on sen ajan murhe sit. Pitäis vielä kerrata lähetystyöstä jotain, niistä maailmanuskonnoista, fundamentalismista, ööhhitsimitämuitatärppejäoliabitreenienfoorumilla................. Kauheeta kun on sellanen tunne, että kyllä mie muistan ja osaan niitä juttuja, mut sit en kuitenkaan oikeesti osaa mitään tai sit siellä on sellasia kysymyksiä mitä en ees ymmärrä tai sit ne on kaikki sellasia että jotenki on miulta jääny kokonan lukematta tai unohtunu tai vaatis kauheen yksityiskohtasia tietoja tai yaaaaaah mut joo, eka se äikän essee. 

Ahistaa, kun voisin saada siitä äikästä E:nkin, jos vaan osaisin kirjottaa väh. 40 pisteen esseen ja pisterajat ei laske viime keväästä. Ahistaa, kun en oo kirjottanu otsikkoesseetä pitkään aikaan enkä aineistoesseessä osaa käyttää aineistoo tarpeeks hyvin. Nii en sitten oikein tiiä kumpaan vastaisin... Turhahan sitä nyt on miettiä etukäteen, kun ei ees tiiä vielä aiheita. Mut mut sit jos tuleekin sellanen tilanne että olis yks otsikko- ja yks aineistoessee, mitkä molemmat kiinnostais yhtälailla ja yaaaaaaaah. Mut joo, aineesta toiseen eli englantiin. Se on ihan muutamasta pisteestä kiinni saanko L:n. Ärsyttää ja harmittaa vieläkin kun en vaihtanu sitä yhtä vastausta kuuntelussa... Miks miun tekstinymmärrys failaa aina, kun siinä on suurempi painokerroin kun rakenteessa. :( Ja kahesta viimesimmästä aineestakin tuli vaan 88 pistettä, pitäis saaha vähintään 92. :( Tai no, vähintään 90p. jos vastaisin monivalintoihin oikein (korkeintaan 2-3 väärin). Avoissa harvemmin tulee virheitä, toivottavasti ei tulis nytkään... Pitääkin tänään varmaan tehä taas joku vanha yo-koe harjotukseks. Toisaalta pitäis mennä ajoissa nukkumaan että jaksais ajatella sit siellä esseekokeessa... 

Ja niin, sit vielä se matikka. Oon laskenu vaan kerran, vähän mietityttää mitä siitäkin tulee... Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän. :P

I just want something I can never have

Mistä se johtuu että öisin iskee aina ahistus? Tai ainakin miule iskee, tai ainakin nyt viime aikoina on taas iskeny. En oo ajatellu sen tarkemmin että mistä lähtien, mut ainakin viime viikolla se jo oli. Sit kun vielä tietäis että mistä se ahistus johtuu... 

Tuntuu vaan niin turhalta. Ettei miun olemisella oo mitään merkitystä. Eikä siinä oo mitään järkeekään. Oon vaan, en tee mitään, hyvä kun ees ajattelen mitään. Yritän vaan tunkee kaikki ajatukset jonnekin piiloon, etten joutuis kohtaamaan niitä eikä tartteis vaivautuu tekemään mitään. Päivällä se onnistuu ihan hyvin, voin joko kattoo telkkaria ja turruttaa ajatukset sillä, tai sit voin pelata jotain videopeliä ja uppoutuu sen maailmaan unohtaen omani kokonaan. Mut sit kun ois nukkumaanmenemisen aika, tulee ahistus, ja valvon vaan pitempään kunnes on pakko raahata ittensä sänkyyn ja yrittää nukahtaa, kun ei oo mitään hyötyy olla hereilläkään, kun ei osaa eikä pysty ajattelemaan mitään kunnolla, eikä jaksais sitä ahistuksen tunnettakaan enää. 

Miun pitäis, ja ois pitäny, kaiken tän turhan jumittamisen sijaan valmistautuu ylppäreihin, lukee uskontoo, kattoo/kuunnella englannin kielisiä uutisia, laskee matikkaa... Etenkin keskittyä siihen uskontoon, että sit oisin voinu alottaa psykologian lukemisen. Mut ei, pyrin vaan olemaan ajattelematta niitä kaikkia ja sit ahistun vielä enemmän, en vielä mut sit myöhemmin, kun on kirjotusten aika, enkä osaa mitään. 

Haluisin vaan kelata tän syksyn pois kokonaan, takasin kesään, ja elää tän syksyn uudelleen, tehden siitä erilaisen tekemällä oikeesti jotain. Tää aika meni niin äkkiä, liian äkkiä, en pysty käsittämään sitä.. Syyskuusta asti kaikki on tuntunu ihan vaan joltain unelta, osittain siks että on tapahtunu joitain ylikivoja juttuja vaan myös siks, ettei ylipäätään oo tapahtunu mitään. Tää tuntuu just sellaselta unelta, kun jotkut siun odotetuimmat unelmat toteutuu tai on toteumaisillaan, mut sit kohta heräätkin ja tajuat että se olikin vaan unta. Toisaalta haluisin herätä, että voisin tehä kaiken toisin, mut toisaalta...no, mie menetän kuitenkin kaiken ennemmin tai myöhemmin. 

Eniten pelkään varmaan tällä hetkellä sitä, että jään ihan yksin. En vielä, vaikka oonkin jo aika yksinäinen (ollu jo oikeestaan aika pitkäänkin), vaan sit kevään kirjotusten jälkeen. Koulukaverin kanssa ei oo pidetty yhteyttä pitkään aikaan koulun ulkopuolella oikeestaan mitenkään, kahden muun kaverin/ystävän kanssa juttelen mesen ja tekstareiden kautta mikä on ihan jees, ja oon siitä ilonen, mut pelkään vaan liikaa että jotain tapahtuu ja yhteydenpito vähenee heidänkin kanssaan syystä tai toisesta. Mut joo okei ei miun taaskaan pitäny kirjottaa tälläsistä, miks eksyn joka kerta ihan eri juttuihin mistä piti alunperin selittää? .____. Ei sillä että ketään kiinnostais yhtään mikään mitä kirjotan. 

Oman itteni lisäks turhalta tuntuu ens vuos. Kyllä, jauhan taas tästä samasta aiheesta: syksy 2012 - kevät 2013. En kylläkään tiedä mitä sen jälkeenkään, mut ehkä en sitä ala vielä kuitenkaan murehtimaan, tässä on tarpeeks jo muutenkin... Niin kun oon kai tänne selitelly, oon ajatellu sitä seukkarille töihin menemistä ja pitäny  sitä melko varmana vaihtoehtona, mut nyt sekin on alkanu tuntumaan aika turhalta. Joo, siitä sais työkokemusta ja mahdollisesti rahaakin jne, mut oisko se kuitenkaan kivaa? Asuisin silti kotona, enkä varmaankaan tekis täällä mitään järkevää, oisin yhtä tylsistyny kun oon tähänkin asti ollu... 

Joten joo asiaan: oon alkanu nyt sit taas pohtimaan sitä opintovuotta ulkomailla tai jotain vastaavaa. Pääsisin toteuttamaan yhtä miun haaveista, pääsisin pois täältä, saisin vaihtelua elämään... Mut kun ei sekään ois niin helppoo, koska 1) raha 2) pelkään vaan liikaa kaikkee. Jos en tutustuiskaan siellä kehenkään? Jos ketään ei kiinnostais miun seura eikä kenestäkään tulis miun kaveria siellä? Jos joutuisin olemaan ihan yksin koko ajan? Jos sillä aikaa miun Suomen ystävät, joita tosiaan on vaan se huimat kaks kappaletta, unohtais miut sillä aikaa? Jos miule sattuis siellä jotakin? Tuo nyt on kyllä ihan tyhmä, koska täälläkin vois sattua vaikka mitä. Mut joo, se yksinäisyys. Miks se on niin pelottava asia? Miksen oo vieläkään tottunu siihen vaikka sitä on ollu ihan alusta asti? 

Tietenki siinä ulkomaille menemisessä vois olla vaikka mitä hyviäkin puolia: tutustuisin uusiin ihmisiin, saattaisin saada lisää ihania ja pitkäaikaisia ystäviä, näkisin maailmaa, oppisin englantia, saisin uusia kokemuksia... plus lukemattomat mahdollisuudet joita ei välttämättä ees osais kuvitellakaan. Miks silti se yks pelko on paljon voimakkaampi ku näitten kivempien juttujen toteuttamisenhalu? Miksen voi olla rohkeempi? 

Miks miun pitää olla tällänen?
  

ps. jos joku jakso lukee tän kokonaan ja loppuun asti, ihmettelen todellakin. 

i'm trying to make sense out of all of this

Hui. Katoin tuossa vähäsen aikaa sitten wilmasta 4. jakson lukkarin, kopioin sen kalenteriin ja tein siitä vielä paperiversion kaapin oveen niinkun miula on ollut tapana ties mistä luokasta asti, ja yhtäkkiä tajuntaan vaan iski että herranjestas, se on viimenen jakso lukiossa ikinä! Kaksi kuukautta enää normaaleja koulupäiviä, sen jälkeen potkijaisten ja penkkareitten kautta lukulomalle ja sit tappamaan ranne/peukalo vielä viis kertaa ylppäreihin. Sitten ei enää ikinä ole mitään varsinaista tarvetta mennä lukioon enää (kuviksen diplomityötä lukuunottamatta). Aika pelottavaa. Kamalaa. Sit miula on maaliskuusta kesäkuuhun asti ihan vaan pelkkää olemista (+kuviksen diplomityö), koska olen laiska jne enkä ole hankkinut sille ajalle mitään työpaikkaa. 

Kesätöittenkään eteen en ole tehnyt mitään, mutta elättelen kovasti toivoa että pääsisin edes kahdelle riparille. Yhdelle tavalliseksi isoseksi ja yhdelle vastuuisoseksi, tai vaikka useammallekin jos vain mitenkään mahdollista. Pitää kysellä vielä nuoriso-ohjaajalta miten monelle miula on mahollisuudet päästä ja onks se jo unohtanu kokonaan sen mitä se joskus mietti ääneen, että olisin koko kesän seukkarilla jo...tiedä sitten mitä tekemässä. Ja siitä syksystä pitää kanssa kysyä. Jos en pääse srk:lle ens syksystä seuraavaan kevääseen asti nii... no, varmaan sit yritän käydä jotain kursseja jossakin. Huaah pitää yrittää nyt vaan olla ajattelematta vielä mitään sellasia. D: 

Palaan takasin nykyhetkeen ja sanon että nii tosiaan, jouluretkuilu oli tuossa äsken just ja sen kohde olikin Helsinki. Käytiin kattomassa Don Quijote, tutustuttiin Kallion kirkkoon ja shoppailtiin Jumbossa (sekä syötiin Hesessä pari kertaa). Miun shoppailut vaan jäi hyvin niukiks, en osannu yhtään ajatella mitä voisin tarvita tavisvaatekaupoista, kun vasta tilasin H&M:ltäkin farkut ja pari paitaa, joten metsästin vaan mm. the Crüxshadowsin levyjä. En löytänyt mitään niistä mitä etin, tyhmää. Sitten miun pelihimo puski esiin ja oli pakko käydä tutkimassa Gamestop, löysin Oblivionin viis euroo halvemmalla kun mitä Citymarketissa oli, ostin sen. (Jee, vihdoinkin sain sen! :D) Jotkut muut pelit myös herätti mielenkiintoa, sellaset alennuksessa olevat (+ Alice: the Madness Returns, jota tuskin oisin uskaltanu ikinä pelata), mut päätin hillitä itteni. Nyt kun vaan saisin itteni jatkamaan Persian prinssiä siten, että sen jaksais pelata loppuun, nii oisin onnellinen edes hetken aikaa~

Onnellisuudesta puheenollen, pitäiskin lukee sitä uskontoo oikeesti nyt. Vieläkin tuossa ekassa kirjassa, en edisty ikinä! Miks oon näin laiska yhyy angst viilsviils. Niin ja lainasin kaverin avustuksella Savonlinnan kirjastosta pari englanninkielistä kirjaa, en edisty niissäkään. Mut onneks hei kohta on joululoma, ehkä mie sillon pystyisin lukemaan vähän enemmän. Kaikki toivoni on nyt siinä... Mut joo, nyt jos sitä uskontoo _ihan_oikeesti_.

ps. joo, päätin jättää tän ulkoasun nyt tälläseks ainakin jokskuks aikaa. ehkä miule joskus taas iskee erilainen inspiraatio ja vaihdan tätä jälleen. 

ps2. miula oli taas joku toinenki juttu mielessä mut se unohtu. eikun nii, miule iski nälkä. ._____. [x] tärkee. 

ps3. relient k vaikuttaa taas otsikossa :D<3

ehkä toivoimme taivaalta kuuta, se sinne kuuluu ja sinne jää..

Koska on melko tylsää ja aloin randomisti kuuntelemaan Terapiaa koneelta ja tajusin jälleen kerran miten mahtava bändi se on/oli. <3 Onneks oli ees kerran mahdollista nähdä livenä ja onhan siitä syntynyt Tera, joka on lähes yhtä loistava. :)

"Jumala on kuollut", Nietzsche sanoi
vastasiko Jumala: "Nietzsche on kuollut"
sitä en tiedä mutta arvatkaapa kuinka
siinä pelissä lopulta kävi

kaksi vapaata tahtoa
yksi luotu yksi luoja
vain toinen kyyninen
vain toinen rakastaa

etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää

olemmeko todellakin yksin Sartre
olemmeko luonnonvalinta Marx
vettä maata ja sähköä vähän
ettekö löydä tarkoitusta tähän

lahjakkaimmat aivot pohtii
aivot pohtii ja raksuttaa
mutta olen kuullut vain Dietrich B.
oli tyyni kuollessaan

etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää

viimein menetti Friedrich järkensä
sen viimeisenkin
kovan maailman rakentajat
kovaan maailmaan lopulta kaatuu

kyynisyyden pohjalle asti
rakkaus vielä etsii ja etsii
viimeisenkin haudan kulkee
ennen kuin portin sulkee

etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää
etsii etsii etsii ja löytää 

Terapian sivuilta noita sanoja lukiessa eksyin muihinkin sanoituksiin, ja ah miten paljon sieltä löytyikään hyviä! Omistan vaan Terapian kokoelmalevyn Hullut nuoruuren päivät (2cd), ja ajattelin että se riittää kyllä, mut nyt tuolta tuli vastaan sellasia mitä ei tässä oo ja missä on liian upeat sanat... D: Jotain hyvin, hyvin, hyvin osuvaakin sieltä löytyi, suorastaan pelottavaa: 

et pysty elämään kanssa
etkä olemaan ilman
lähellä on hyvä olla
silti pois haluat
kyllä ja ei olet varma
mutta vain toista kerrallaan
et voi kahdeksi jakautua
vähintään sydän halkeaa

onko se himoa vai
onko se rakkautta
onko se himoa vai
se on aivan eri asia

liian paljon menetettävää
et vain osaa päättää
mahdotonta kuitenkaan seistä
kannella kahden laivan
murtaudu ja uskalla selvittää
kumpi on kestävämpää
ehkä löydät jos et
pelkää kysyä

onko se himoa vai
onko se rakkautta
onko se himoa vai
se on aivan eri asia

onko se himoa ja
onko se rakkautta
onko se himoa vai
se on aivan eri asia 

.________.

ps. www.terapia.fi/levyt.html 

ps2. oli taas vaikeeta tänkin postauksen kirjottaminen, piti tehdä uudelleen koska bloggeri päätti olla tyhmä ja tehä kaikesta taas kerran mahdollisimman vaikeeta miule..

i want you back in my life

Jospa sitä pitkästä aikaa saisi tänne jotain kirjoitettuakin... :D Koulu alkoi viikko sitten maanantaina ja se on aikalailla vienyt kaiken puhdin ja innon kirjoittamiseen ym.

Viime viikolla otin vielä tavoitteeksi lukea filosofian kirjaa 20 sivua päivässä eteenpäin, mutta lopulta siinäkin kävi niin että luin oikeastaan vasta viikonloppuna ~50 sivua. Olisin ehkä voinut lukea sitä enemmänkin, mutta en ymmärtänyt enää mitään niistä viimeisistä kappaleista niin innostus lopahti. Ludwig Wittgenstein meni ihan ohi ymmärryksen, muistan vain että se oli masentunut nuoruudessaan ja sen kaks veljee teki itsemurhat ja kolmas katosi jonnekin koska niitten isä oli jotenki...outo? :D Muista ees tällästäkään...ihanniinkunseoiseestärkeelol. Mut tänään jos pitäis vähän taukoa filosofiasta. Huomenna kaveri toivonmukaan tuo 2. kurssin kirjan ja voin aloittaa lukemaan sitä ja hyvällä tuurilla saisin sen luettua tällä viikolla... Oikeastaan vähän pakko, jos meinaan kaikki 4 kirjaa ehtiä lukemaan ennen yo-koetta, koska nehän menee näin: 

ma 12.9. ruotsin kuuntelu (huolestuttaa vähäsen, ei se harjotus tuntunu kauheen helpolta D:) 

ke 14.9. saksan kuuntelu (iih toivottavasti menis paremmin kun ruotsi! mut ainakin tää on vaan lyhkäsenä) 

------------------------------ 

ma 19.9. FILOSOFIA (YAAAH) 

pe 23.9. ruotsi 

pe 30.9. terveystieto (siihenki pitäis lukee, mut oletan että sitä lukee nopeemmin kun filosofiaa) 

ma 3.10. saksa 

Toivottavasti se LK:sta tilaamani saksan tehopaketti tulisi pian, että voisin kerrata saksaakin vähän paremmin. Ruotsin suhteen olen luottavaisin mielin, kun tässä jaksossa on kuitenkin ruotsia niin sanastoa luultavasti palautuu mieleen aika helposti, ja lisäksi on abikurssi ruotsia, jolla kerrataan kielioppia. Saksaa on myös tässä jaksossa, mutta silti se tehopaketti ois oikeesti hyödyllinen... Muttaah uskaltaisinkohan tähän laittaa ylös mitään toiveita arvosanojen suhteen? No jaa ehkä sanon vain, että olis aika jees jos tulis C:tä ja M:ää, E:tä en uskalla toivoa mutta toki sekin on enemmän kuin tervetullut! :D Hihi on kyllä varmaan aika pelottavaa ja ahdistavaa olla kirjoittamassa salissa saksaa kaverin kanssa kahdestaan.....onneks en kuitenkaan ihan yksin sinne joudu.

Mutta asioista toisiin, viime päivinä olen kuunnellut Nuotta Radiota varmaan vähän liikaakin... Mutta ainakin olen saanut kuunnella hyvää musiikkia ja bongannut sieltä mm. artistin nimeltä Joonaz. :) Kysehän siis on kristillistä musiikkia soittavasta nettiradiosta, ja Nuottahan on tunnettu myös/etenkin lehdestään, joka on Suomen vanhin ja luetuin kristillinen nuortenlehti. Itsekin sen tilasin pari vuotta sitten Maata Näkyvissä -festareilla (kaupanpäällisiksi sai Sarasteen levyn), mutta eipä sitä laskua eikä lehteäkään koskaan tullut. :o Sainpahan kuitenkin cd-levyn... Mut anyway, ite ainakin tykkään siitä radiosta ja on se lehtikin aika kiva ollut kun sitä joskus on jossain päässyt lukemaan. :) (Bonus: Tahtoo jo jonnekin seukkarin juttuihin....)

Hmm mitähän muuta, nää miun postaukset on aina ihan randomeita. :D Täynnä kaikkee ja ihan sekavia.

Mutta joo odotan innolla sitä aikaa kun syksyn ylppärit on ohite ja ei tarvii enää stressata niitä, vaan voi keskittyä ihan rauhassa jo kevään vastaaviin... joista en edelleenkään oo ihan varma kaikista. Tai okei, psyka ja ussa, mitä teen??? Haluisin kirjottaa molemmat, mut enemmän päänvaivaa ja tuskaa ja ahdistusta tuottaa psykologia. Niin paljon käsitteitä ja termejä ja teorioita ja selityksiä ja kaikkia mitä pitäisi muistaa. Uskonnon kirjoittamisesta olen melko varma kuitenki, se vaan tuntuu jotenkin sellaselta et pakkohan se on miun kirjottaa. Yh oon varmaan ainoo joka sen sit kirjottaa. ._. Toivottavasti en kuitenkaan.. Mut joo, olettaisin että keväällä ei kuitenkaan tule olemaan niin suurta stressiä, koska enkun ja l. matikan luulis kuitenki menevän aika hyvin. Ainoo vaan, että toiveet on korkeella, haluisin molemmista sen L:n kirjoittaa mutta.... Enkussa ainakin hyvin vaikeaa, ja matikassa kaikki kaatuu jo pienestäkin virheestä.

Joo ei kiitos enää kirjotuksista! Pitää kai nyt vielä tännekin angstata että yhyy kun haluisin jutella yhelle tyypille mutta kun se ei oo koskaan enää mesessä vaikka on fb:ssä, ja koska oon itteeni liittyvissä jutuissa lähestulkoon aina pessimistinen, niin ajattelen että syynä on joko 1) se on torjunu/poistanu miut mesestä 2) se on laittanu ittensä offline-tilaan miule 3) ööh.... joo. Tai sit se vaan on siten miten kaveri tuntuu uskovan, eli että se ei vaan jaksais olla mesessä. Okei, se on ehkä todennäkösempää, koska en tietääkseni oo tehny/sanonu mitään sellasta mikä ois sit aiheuttanu vaihtoehdot 1 & 2, mut miks joku ei jaksais sit kirjautuu meseen? Ei oo niin vaikeeta. :( Tai sit se on se kuminauhataktiikka... :DD Mutjoo okei helpointa ois tietenki jos vaan yksinkertasesti alottaisin juttelee sille fb:ssä kun se siellä kerta on. Mut siihenki on syitä miksen haluis siellä: 1) en luota fb:hen, se ei välttämättä lähetä kaikkia viestejä 2) jos lähettääki, nii sitä on silti hyvä syyttää, siinä tapauksessa ettei halua vastata, niin voi vaan sanoa et "en saanu mitään *köh*" 3) siinä on vaan sitä jotain mikä työntää luotaan pois, siis fb-chatissa. Oon vaikee ihminen, tiedän sen eikä se oo kivaa. :(

Taidanpa kuitenki lopettaa nyt tähän, pitäis tehä läksyt ja kerrata vähän filosofian muistiinpanoja ja tehä jotain kivaa koneella (=tehä testejä, ehkä pelata jtn, surffailla randomisti, käydä miljoona kertaa fb:ssä minuutin aikana....tuhlata siis kiitettävästi aikaa turhaan).

ps. anteeks tylsä postaus. 

exactly who we are is just enough.........rrrright.

kls:llä on ihan liikaa hienoja sanotuksia. Tarkoituksena oli kopioida tähän kappaleen Pidä kiinni sanat, mutta sitten huomasin tekstin "Kappaleiden esittäminen sekä sanojen julkinen käyttö ilman yhtyeen lupaa on kielletty. " Onko tää miun blogi siis kielletyllä listalla? Siis että niitä ei saa julkaista täällä? Noh, en halua ottaa mitään riskiä, joten laitan yksinkertaisesti vain linkin biisin Pidä kiinni sanoituksiin.  

Miks miula on aina ongelmia bloggerin kanssa? Ensin ei julkassut tekstejä ja olin väärällä nickillä & kuvalla muiden blogien lukijalistoilla, ja nyt ei meinannut tajuta että en halua kursiivia koko tähän tekstiin. Onneksi sain sen kuitenkin pois.

Mielessä on käynyt jo muutaman kerran tällä viikolla - anteeksi, viime viikolla, kun nythän ollaan jo maanantain puolella - että olisi ihan kiva oikeasti tunteakin jotakin. Haluaisin vaan vaipua taas syvimpiin angsteihin, jotta voisi itkeä ihan rauhassa, angstata, olla masentunut ja valittaa (itsesääliä unohtamatta, vaikka siitä kyllä mieluummin pysyisin erossa), ja kuunnella sitten angstibiisejä/bändejä ja fiilistellä niiden mukana.

//Varoitan, kauhea romaani angstia edessäpäin, tekstinmuokkauksen ylikäytön lisäksi..!

No miksen sitten angstaa? Vastaus: kun ei ole mitään syytä. Tai siis ns. oikeaa syytä. Yritän olla ajattelematta kaikkea sellaista, mikä mahdollisesti saattaisi laukaista masennuksen tunteen, kuten...

1. se mistä kirjoitin aiemminkin jo, että en ole kenellekään yksi tärkeimmistä ja mikä masentavinta, en ole kenellekään se kaikkein tärkein.

2. miula on ihan übervähän oikeesti kavereita, tai pikemminkin ystäviä. 
           a) pitkäaikaisimman kaverin kanssa ollaan etäännytty, tosin ei koskaan olla ees oltukaan kauheen läheisiä. varmaan tajuttiin viimein miten erilaisia sit kuitenki ollaan oikeesti. tai ainakin miusta on alkanut tuntumaan siltä, ettei meillä oo hirveesti mitään yhteistä. koulussa oon enimmäkseen hänen kanssaan, ja toisinaan saatan käydä useinkin hänen luonaan koulun jälkeen. mutta entä kun koulua ei ole? esim. kesälomalla? emme tapaa kuin ehkä kerran. tai kaksi. emmekä pidä yhteyttä muutenkaan.
           b) toinen on eräs, johon tutustuin paremmin pari vuotta sitten hänen riparillaan. kohtaaminen oli... outo. oikeasti, ei kukaan voi lähestyä toista ihmistä niin kuin mie häntä! :D ja loppuilta sit vaan hihiteltiin. anyway, vaikka hän ei sitä varmaan tiedäkään, niin hän on todennäköisesti lähin ystävä miule nyt, ja on ollu jo jonkin aikaa. tavataan harvoin, mutta pidetään kuitenkin yhteyttä mesen ym. kautta.
            c) sain yhden vanhan kaverin takaisin, kiitos kaverin kohdassa a. hän asuu kauempana, joten pidämme yhteyttä vain mesen kautta. välillä keskustelu tosin tuntuu nihkeältä, mutta eiköhän se siitä kohta helpotu, se on vaan sellasta alkukankeutta. kun ei silloin aiemminkaan kovin läheisiä oltu. mutta olen silti onnellinen että ollaan taas väleissä. :)
            d) oma pikkunen viime kesältä. juttelemme harmittavan vähän, mutta toivottavasti tilanne muuttuu kun hän tulee syksyllä samaan lukioon. haluaisin oppia tuntemaan hänet paremmin, hän ajattelee ihailtavan paljon asioita ja tuntuu kauhean hyvältä ihmiseltä, on ystävällinen muille ja ottaa kaikki huomioon jne. :) vaikka emme tiedäkään toisistamme paljoa mitään, hän on silti minulle tärkeä.
            e) sitten on vielä eräs, josta en tiedä miksi häntä pitäisi oikeasti kutsua - en haluaisi sanoa häntä kaveriksenikaan, kun en tiedä ollenkaan mitä hän ajattelee minusta ja ollaanko me kavereita vai vaan tuttuja tai jotain. voisi ehkä sanoa, että miulla on häneen ns. viha-rakkaus-suhde, ei tosin sillä että kyseistä henkilöä oisin koskaan rakastanu tai edes ollut ihastunut, ei todellakaan. miespuolinen siis kyseessä. mutta ei olla läheisiä, laitoin hänet vaan listaan koska ollaan tunnettu jo muutama vuosi, ja vaikka välillä on ollut puolenkin vuoden taukoja ettei olla oltu yhteyksissä, ja silti välit on pysyneet samana.
            f) mainitsen nyt vielä nettitutut, joita on... kolme? neljä? mutta juttelen heidän kanssaan _harvoin. yhden heistä tapasin vasta, ja olen ehtinyt vain kaksi viestiä laittaa, joten en tiedä vielä hänestä.

Ystävikseni voin siis ehkä sanoa kahta ihmistä? Mikä on ystävän ja kaverin ero? Kavereiksi voisin kutsua neljää, viittäkin. Mutta ystävä.... ilmeisesti katson ystäväksi sen, jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja johon voi luottaa ja jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi ja kenties turvalliseksi? Mitä mieltä te olette, lukijani joita ei ole? (Lukuunottamatta yhtä, jee~<3)

....kello on taas jo melkein kolme ja alkaa pikkuhiljaa jopa nukuttamaankin. Pitäisi varmaan lopettaa, mutta toisaalta pelkään, ettei huomenna enää ole samanlainen fiilis kuin nyt, että voisin jatkaa listaa. Joten ehkä otan sen riskin, että äitini herää ja tulee valittamaan (tai että nukahdan tähän), ja jatkan kirjoittamista. Jos enää muistan niitä muita, kun uhrasin niin paljon ajattelua ja aikaa tuolle ystävät/kaverit-osiolle ja nyt on niin väsynyt olo.

3. elämä on tylsää, elämässä ei tapahdu mitään, elämä vaan lipuu ohite päivä toisensa jälkeen samanlaisena ja yhtä tylsänä. Tuhlaan miun elämän nukkumiseen, pelaamiseen ja dataamiseen. En tee mitään hyödyllistä, mitään järkevää, mitään jännää, mitään mitä pitäis tehdä - tän ikäsen nuoren pitäis juosta viikonloppusin ja miksei viikollakin iltaisin ja öisin baarista toiseen ja iskeä vastakkaista sukupuolta tai tyhmyyksissään humalassa samaakin. (ei, ei miula oo mitään homoja/lesboja/bi-seksuaalisia vastaan. tunnen itteni vaan enemmän heteroks.) Hmm, mutta jos ei kuitenkaan baarissa juoksentelua, niin ihmisten ilmoilla kuitenkin pitämässä hauskaa. Mutta mites pidät, kun ei ole niitä kavereita ja on vielä ilmeisesti jotenkin sosiaalisesti häiriintynyt/jälkeenjäänyt tai vähintäänkin super-introvertti.

4. en tiiä mitä teen miun tulevaisuudella/tulevaisuudessa. Pelkään, että elämä menee senkin takia hukkaan, kun en osaa saatika uskalla tehdä mitään ja tuhlaan kaiken ajan vaan miettimiseen että tuotako vai tätäkö vai ehkä kenties sittenkin sitäkö.

5. en saa koskaan poikaystävää. Okei, olipas tavanomainen teinityttöangsti, mutta niin se vaan on, siltä se vaan tuntuu, oikeesti. En oo kyllä ees pahemmin yrittänytkään enää saada mistään sitä ah-niin-ihanaa-prinssiä, kun ei se oo tuottanut tähänkään asti tulosta niin miks se tuottais tästä eteenpäinkään? Ja kun asuu tälläsessä paikassa eikä tee mitään, niin ei ketään tapaakaan. Ja jos vaikka tapaisikin, niin se on iskeny jo silmänsä johonkuhun toiseen tai sitten ei muuten vaan ole kiinnostunut, koska en oo tarpeeks viisaskaunisihanasöpönättihauskamukavakilttijännittäväerikoinenyms, oon vaan liian tavallinen ja perusruma ja tylsä ja ärsyttävä. Mutta niin siis, kukaan ei koskaan tuu rakastamaan minuu silleen niin kun haluaisin ja yhyy jos mie sen miun Oikean jossain tapaisinkin, niin traaginen loppu sillä kuitenkin olis. :p

6. en osaa mitään.
        a) Haluaisin osata piirtää ja värittää, mut ei miun taidot oo kehittyny mihinkään. En tosin oo tarkistanut, mutta ei ainakaan mitään huomattavaa muutosta ole tapahtunut.
            b) Haluaisin osata kirjottaa upeita mukaansatempaavia tarinoita, mutta en keksi koskaan mitään hyvää juonta, en jaksa suunnitella hahmoja jolloin niistä tulee ihan latteita ja tylsiä, tavanomasia juntteja, ehkä jopa ärsyttäviä ja tyhmiäkin.
            c) Haluaisin osata laulaa mutta en osaa.
            d) Vois myös olla ihan jees osata esim. kokata, käyttää tiskikonetta ja pesukonetta yms. kodinhoitoon liittyvää.

7. KETÄÄN EI KIINNOSTA!

what it is you're thinking, though i'm thinking it's not what i want to hear...

Maalasit piruja seiniin
Vaihdoit värisi mustanpuhuviin

ja punaisiin
Kun sydämesi maalaa

Viha on vapaana väärää
Ja käyttäytymishäiriöiden määrää
Täytyy hienosäätää

Älä mene sun täytyy jäädä
Älä puhalla sydäntä sammuksiin
Niin pienen hetken se palaa
Älä hulluja säädä
Olet ihme ja ihmeiden aika ei oo ohi

Sydän lyö takoo rinnassa rautaa
Yön valvoneena vaivut sänkyyn kuin hautaan
Et tahdo herätä koskaan

Pelkäät yötöntä yötä ja aamun kajoa
Valhe on pimeyttä valossa hajoaa
[Habakuk - Ihmeiden aika]

Anteeks, nyt tulee kuvaton postaus. Koneella ei ole enää free for use -kansiossa angstikuvia enkä jaksa näin myöhään alkaa ettimään pitkin nettiä uusia kuvia.

Yhyy. Ah Skilletin Yours to Hold sopis kyllä näihin fiiliksiin vallan loistavasti, mut ehkä mie en viiti kopsata toisenkin laulun sanoja. Varsinkaan noita. On vähän sellaset... Jos tietty ihminen lukee... Vois olla vähän.... emt.

ÄäääääääÄÄÄÄÄÄääääÄÄÄääÄÄääää jne. Miks mie en saa ikinä suuta auki sillon kun pitäs? Tai tässä tapauksessa sormia kirjottamaan oikeita sanoja. Paitsi et kyl mie tiedän vastauksen; kun ei sillä ole väliä, jos ei ole just se tärkein, tai muutenkaan, enkä mie oo kellekään se tärkein, nii miun on ihan turha edes yrittää käydä selittämään mitään. Aiheuttaisin vaan ahistusta lisää sille henkilölle.

Yaah mitä paljastuksia voisinkaan tähän kirjottaa. On ihan sellanen fiilis nyt kyllä. Mut en sit tiiä oisko siinä kuitenkaan mitään järkee. (no onko siinä mitään järkeä? no mikset tule ja kazo! anteeks käy aina terapia soimaan päässä ku ajattelen/sanon tuolleen.)  Pelottaa et kohta tulee joku valittamaan kun valvon vieläkin ja plaaplaa mut pakko vaan kirjottaa taas tänne. Vaikka kerkesin jo ajatella et jes, saan pidettyä edes yhden päivän taukoa tästä blogista. Periaatteessa kyllä pidinkin, nythän on jo oikeestaan keskiviikko. Ja kahdeksaks kouluun...

Mut yaah se ihminen. Toisaalta toivon et se lukis mut toisaalta toivon että en... Jos lukee, niin hyvä: eipähän tarvii sanoo kaikkee suoraan (en uskalla, oon urpo), mut toisaalta tuntuis tyhmältä. Et en sit uskalla muuten kun tälleen kiertoteitä. Vaikka enhän miehän tässä oikeestaan ees mitään kauheita sanokaan. Tai siis isoja juttuja. Tai ainakaan vielä en oo sanonu. Ei sitä tiedä mihin tää vielä johtaa. Mut en mie usko et se lukee. Ei se enää sit huomenna edes muista tätä blogia enää.

TULEE TAAS ROMAANI mut ei se haittaa. Miun blogi, mene pois jos ei kiinnosta. ._____. Hmmmhhhhh mietin mietin mietin nyt ihan liikaa et kirjotanko vai enkö niitä juttuja tänne. Siis mitä haluaisin sanoo. Tai kuten sanoin kaverille, en ees tiiä mitä haluisin sanoo. Jotain randomia sanahelinää se kuitenki ite sille tyypille olis.

Pitäis mennä nukkumaan. Pestä hampaat, pestä meikit pois, vaihtaa yöpuku ja mennä nukkumaan. Herätä aamulla seittemältä tai mieluummin vähän aikasemmin, kestää koulussa, mennä kaverin luokse (no se on kiva juttu <3 pääsee filosofoimaan ja pohtimaan elämää ja kaikkee kivaa), sieltä sit vanhempainiltaan mukaan kuuntelemaan juttua yo-kirjotuksista, sit kivasti tehä illalla vielä läksyt. Nii ja se enkun aine tosiaan. OI ihanaa. Ja huomiseks, tai siis keskiviikoks, piti se äikän kommenttikin. Ehkä mie aamulla sit vaan tulostan sen, en jaksa enää käydä kopsaamaan paperille käsin.

Huaah nyt on lähteny pahimmat katumuksen tunteet siitä kun en sanonu mitään mitä olis pitäny sanoo, ois varmaan ainaki itelleen tullu huojentunu olo ja kivi pudonnu sydämeltä... Nyt vaan on koko ajan ahistuksen tunne ja huoli siitä että se tekee jotain. Jotain mitä ei todellakaan tarvitteis kenenkään tehä. :c Mut mie luotan, ettei se tee mitään. En tiedä haluisko, ei varmaan, mutta pyydän silti Jumalaa suojelemaan.... Anteeks, kuulosti varmaan kauheen himouskovaiselta. Pyrin välttämään sitä, mutta joo - uskon Jumalaan, rukoilen aina ennen nukkumaan menoa... Mut ei, en käy kirkossa kun vaan sillon kun kouluun tai isosteluun liittyen + ehkä joulukirkko. OKEI LIITTY TAAS AIHEESEEN ANTEEKS.

Kylläpä tuntuu oudolta kun ajattelee et jos se vaikka lukeekin. Mitä se ajattelee, kun mie lähes kokonainen blogipostauksen, josta tulee ilmeisesti kauhean pitkä romaani todellakin, omistan sille tai ajatuksiin liittyen siihen? Varmaan sitä ahistaa. Siks toivonkin ettei se lukis tätä. Ei varmaan edes jaksais kyl. Mut silti toivon et se lukis. Mut ei. Joo. Ei. Kyllä. EI. ....tai sit kyllä. :c Kauheeta kun en edes mitään kuvia laita. Hirveetä.

Ehkä mie jätän sanomatta ne jutut mitkä olis pitäny sanoo jo aiemmin tänään sille itelleen, ja lopetan tän tähän.

Ps. Ajattelin, et josko kirjottais rinnalla myös englanniks. Tai lähinnä vaan sellasen pienen tiivistyksen englanniks aina loppuun. Vois olla ihan jees, voisin hakea lukijoita englannin kielisiltä nettisivuilta, jos vaikka paria hassua kiinnostaiskin... Mut en tainnu tähän vielä laittaa, tuli sen verran ihmeellistä juttua taas. Tai siis. Sellasta. U know.

Ps2. Mistä vetoa, et sit ku oon tän julkassu, koneen sammuttanu ja ollu vähän aikaa ihan tyhjänä, nii iskee kauhee katumus et kirjotin tällästä? Tai viimestäänkin aamulla. Ehkä se helpottaa kun vakuutan itelleni ettei se lue tätä. Ei se voi. Miks ihmeessä se tulis takasin kattomaan tätä blogia? Ei v.... mie oon tyhmä kun ajattelen tälläsiä ja kirjottelen tälläsiä. Pitäs kieltää miulta tälläset. Ei ois pitäny mitään blogia alottaakaan. HAHA KATUMUS ISKI JO AIEMMIN LOL.

(miks tää fontti näyttää ihan kauheen isolta vaikka tää on normaali :o ja sit pienellä näyttää ihan liian pieneltä. eiköhän se tää normaali kuitenki oo millä oon aina kirjottanu...
//editto; vaihoin sen nyt kuitenki sille pienelle kun se näytti isommalle kun mitä aiempien postauksien tekstit. hmm nyt on ongelmia, kuten aina, mut yhyy miks just fontin kanssa nyyh.
//editto2; vaihoin sen takas normaaliks ku pienellä se meni liian pieneks. en tajua tätä. miks tää näyttää isommalta ku aikasempien postauksien fontit? vai oonks mie vaan lopullisesti seonnu nyt? D: tai ehkä väsymys aiheuttaa näköharjoja. siis harhoja. tai kuka tietää...
//editto3; miks se nyt näyttää ihan normaalin kokoselta???? siis niinku ennenkin. onks miun pään sisällä joku samanlainen kiusantekijä kun penumbra: black plaguessa? vai olikohan se overturessa? kuitenkin yhyy. )

(toivottavasti ei oo hirveesti mitään kauheita krijotusvihreitä.)
(ja olisin hyvin kiitollinen jos edes joku viittis lukee koko jutun läpi. ja kertois siitä vaikka kommentilla. vaikka eihän tietenkään pakko ole. mut kyl se kivalta tuntuis. ja silleen. ...anteeks.)