exactly who we are is just enough.........rrrright.

kls:llä on ihan liikaa hienoja sanotuksia. Tarkoituksena oli kopioida tähän kappaleen Pidä kiinni sanat, mutta sitten huomasin tekstin "Kappaleiden esittäminen sekä sanojen julkinen käyttö ilman yhtyeen lupaa on kielletty. " Onko tää miun blogi siis kielletyllä listalla? Siis että niitä ei saa julkaista täällä? Noh, en halua ottaa mitään riskiä, joten laitan yksinkertaisesti vain linkin biisin Pidä kiinni sanoituksiin.  

Miks miula on aina ongelmia bloggerin kanssa? Ensin ei julkassut tekstejä ja olin väärällä nickillä & kuvalla muiden blogien lukijalistoilla, ja nyt ei meinannut tajuta että en halua kursiivia koko tähän tekstiin. Onneksi sain sen kuitenkin pois.

Mielessä on käynyt jo muutaman kerran tällä viikolla - anteeksi, viime viikolla, kun nythän ollaan jo maanantain puolella - että olisi ihan kiva oikeasti tunteakin jotakin. Haluaisin vaan vaipua taas syvimpiin angsteihin, jotta voisi itkeä ihan rauhassa, angstata, olla masentunut ja valittaa (itsesääliä unohtamatta, vaikka siitä kyllä mieluummin pysyisin erossa), ja kuunnella sitten angstibiisejä/bändejä ja fiilistellä niiden mukana.

//Varoitan, kauhea romaani angstia edessäpäin, tekstinmuokkauksen ylikäytön lisäksi..!

No miksen sitten angstaa? Vastaus: kun ei ole mitään syytä. Tai siis ns. oikeaa syytä. Yritän olla ajattelematta kaikkea sellaista, mikä mahdollisesti saattaisi laukaista masennuksen tunteen, kuten...

1. se mistä kirjoitin aiemminkin jo, että en ole kenellekään yksi tärkeimmistä ja mikä masentavinta, en ole kenellekään se kaikkein tärkein.

2. miula on ihan übervähän oikeesti kavereita, tai pikemminkin ystäviä. 
           a) pitkäaikaisimman kaverin kanssa ollaan etäännytty, tosin ei koskaan olla ees oltukaan kauheen läheisiä. varmaan tajuttiin viimein miten erilaisia sit kuitenki ollaan oikeesti. tai ainakin miusta on alkanut tuntumaan siltä, ettei meillä oo hirveesti mitään yhteistä. koulussa oon enimmäkseen hänen kanssaan, ja toisinaan saatan käydä useinkin hänen luonaan koulun jälkeen. mutta entä kun koulua ei ole? esim. kesälomalla? emme tapaa kuin ehkä kerran. tai kaksi. emmekä pidä yhteyttä muutenkaan.
           b) toinen on eräs, johon tutustuin paremmin pari vuotta sitten hänen riparillaan. kohtaaminen oli... outo. oikeasti, ei kukaan voi lähestyä toista ihmistä niin kuin mie häntä! :D ja loppuilta sit vaan hihiteltiin. anyway, vaikka hän ei sitä varmaan tiedäkään, niin hän on todennäköisesti lähin ystävä miule nyt, ja on ollu jo jonkin aikaa. tavataan harvoin, mutta pidetään kuitenkin yhteyttä mesen ym. kautta.
            c) sain yhden vanhan kaverin takaisin, kiitos kaverin kohdassa a. hän asuu kauempana, joten pidämme yhteyttä vain mesen kautta. välillä keskustelu tosin tuntuu nihkeältä, mutta eiköhän se siitä kohta helpotu, se on vaan sellasta alkukankeutta. kun ei silloin aiemminkaan kovin läheisiä oltu. mutta olen silti onnellinen että ollaan taas väleissä. :)
            d) oma pikkunen viime kesältä. juttelemme harmittavan vähän, mutta toivottavasti tilanne muuttuu kun hän tulee syksyllä samaan lukioon. haluaisin oppia tuntemaan hänet paremmin, hän ajattelee ihailtavan paljon asioita ja tuntuu kauhean hyvältä ihmiseltä, on ystävällinen muille ja ottaa kaikki huomioon jne. :) vaikka emme tiedäkään toisistamme paljoa mitään, hän on silti minulle tärkeä.
            e) sitten on vielä eräs, josta en tiedä miksi häntä pitäisi oikeasti kutsua - en haluaisi sanoa häntä kaveriksenikaan, kun en tiedä ollenkaan mitä hän ajattelee minusta ja ollaanko me kavereita vai vaan tuttuja tai jotain. voisi ehkä sanoa, että miulla on häneen ns. viha-rakkaus-suhde, ei tosin sillä että kyseistä henkilöä oisin koskaan rakastanu tai edes ollut ihastunut, ei todellakaan. miespuolinen siis kyseessä. mutta ei olla läheisiä, laitoin hänet vaan listaan koska ollaan tunnettu jo muutama vuosi, ja vaikka välillä on ollut puolenkin vuoden taukoja ettei olla oltu yhteyksissä, ja silti välit on pysyneet samana.
            f) mainitsen nyt vielä nettitutut, joita on... kolme? neljä? mutta juttelen heidän kanssaan _harvoin. yhden heistä tapasin vasta, ja olen ehtinyt vain kaksi viestiä laittaa, joten en tiedä vielä hänestä.

Ystävikseni voin siis ehkä sanoa kahta ihmistä? Mikä on ystävän ja kaverin ero? Kavereiksi voisin kutsua neljää, viittäkin. Mutta ystävä.... ilmeisesti katson ystäväksi sen, jonka kanssa voi jutella ihan mistä vaan ja johon voi luottaa ja jonka kanssa tuntee olonsa hyväksi ja kenties turvalliseksi? Mitä mieltä te olette, lukijani joita ei ole? (Lukuunottamatta yhtä, jee~<3)

....kello on taas jo melkein kolme ja alkaa pikkuhiljaa jopa nukuttamaankin. Pitäisi varmaan lopettaa, mutta toisaalta pelkään, ettei huomenna enää ole samanlainen fiilis kuin nyt, että voisin jatkaa listaa. Joten ehkä otan sen riskin, että äitini herää ja tulee valittamaan (tai että nukahdan tähän), ja jatkan kirjoittamista. Jos enää muistan niitä muita, kun uhrasin niin paljon ajattelua ja aikaa tuolle ystävät/kaverit-osiolle ja nyt on niin väsynyt olo.

3. elämä on tylsää, elämässä ei tapahdu mitään, elämä vaan lipuu ohite päivä toisensa jälkeen samanlaisena ja yhtä tylsänä. Tuhlaan miun elämän nukkumiseen, pelaamiseen ja dataamiseen. En tee mitään hyödyllistä, mitään järkevää, mitään jännää, mitään mitä pitäis tehdä - tän ikäsen nuoren pitäis juosta viikonloppusin ja miksei viikollakin iltaisin ja öisin baarista toiseen ja iskeä vastakkaista sukupuolta tai tyhmyyksissään humalassa samaakin. (ei, ei miula oo mitään homoja/lesboja/bi-seksuaalisia vastaan. tunnen itteni vaan enemmän heteroks.) Hmm, mutta jos ei kuitenkaan baarissa juoksentelua, niin ihmisten ilmoilla kuitenkin pitämässä hauskaa. Mutta mites pidät, kun ei ole niitä kavereita ja on vielä ilmeisesti jotenkin sosiaalisesti häiriintynyt/jälkeenjäänyt tai vähintäänkin super-introvertti.

4. en tiiä mitä teen miun tulevaisuudella/tulevaisuudessa. Pelkään, että elämä menee senkin takia hukkaan, kun en osaa saatika uskalla tehdä mitään ja tuhlaan kaiken ajan vaan miettimiseen että tuotako vai tätäkö vai ehkä kenties sittenkin sitäkö.

5. en saa koskaan poikaystävää. Okei, olipas tavanomainen teinityttöangsti, mutta niin se vaan on, siltä se vaan tuntuu, oikeesti. En oo kyllä ees pahemmin yrittänytkään enää saada mistään sitä ah-niin-ihanaa-prinssiä, kun ei se oo tuottanut tähänkään asti tulosta niin miks se tuottais tästä eteenpäinkään? Ja kun asuu tälläsessä paikassa eikä tee mitään, niin ei ketään tapaakaan. Ja jos vaikka tapaisikin, niin se on iskeny jo silmänsä johonkuhun toiseen tai sitten ei muuten vaan ole kiinnostunut, koska en oo tarpeeks viisaskaunisihanasöpönättihauskamukavakilttijännittäväerikoinenyms, oon vaan liian tavallinen ja perusruma ja tylsä ja ärsyttävä. Mutta niin siis, kukaan ei koskaan tuu rakastamaan minuu silleen niin kun haluaisin ja yhyy jos mie sen miun Oikean jossain tapaisinkin, niin traaginen loppu sillä kuitenkin olis. :p

6. en osaa mitään.
        a) Haluaisin osata piirtää ja värittää, mut ei miun taidot oo kehittyny mihinkään. En tosin oo tarkistanut, mutta ei ainakaan mitään huomattavaa muutosta ole tapahtunut.
            b) Haluaisin osata kirjottaa upeita mukaansatempaavia tarinoita, mutta en keksi koskaan mitään hyvää juonta, en jaksa suunnitella hahmoja jolloin niistä tulee ihan latteita ja tylsiä, tavanomasia juntteja, ehkä jopa ärsyttäviä ja tyhmiäkin.
            c) Haluaisin osata laulaa mutta en osaa.
            d) Vois myös olla ihan jees osata esim. kokata, käyttää tiskikonetta ja pesukonetta yms. kodinhoitoon liittyvää.

7. KETÄÄN EI KIINNOSTA!