INTOHIMO - Mirror, Mirror
It's all me, all me around me,
It's all me, all me inside of me.
Is this really what you want?
Is this really who you need me to be?
Oh my God how shallow am I?
How little do I care about what's really worth caring for?
It's so hard to see
the ones around me,
'Cause I'm standing in my way
And it's so hard to care
about the ones around me.
Yet it's so easy to care about myself.
It's all me, all me around me,
It's all me, all me inside of me.
Please deliver me from this!
Help me to see life through
your eyes instead of my own...
Oh my God how shallow am I?
How little do I care about what's really worth caring for?
Instead of my own because it really should be.
All you, all you around me,
All you, all you inside of me
'Cause God you're love and
your love is what I need.
Nopea postaus siitä mitä nyt tässä viikon sisään on tapahtunut:
Viikko sitten tiistaina täytin siis tosiaan 18v., olin kavereiden kanssa kaupungilla ja kolmaskin liittyi seuraamme kiinalaiseen ravintolaan mennessä, jonka jälkeen siirryimme spontaanisti kys. kaverin asunnolle ja juttelimme kaikkea ja joimme teetä ja söimme leivoksia ja oli ihanaa. <3
Perjantaina oli terveystiedon yo-koe, mikä meni miten meni... Vastasin vain viiteen kysymykseen. Perjantaina myös 'korkkasimme' siskon miule ostaman kuohuviinipullon. Pakotin itteni juomaan koko lasillisen iltapäivän aikana, vaikka se olikin pahaa.
Lauantaina oli HPE Kiteellä, jonka jälkeen spontaanisti menin kaverini luokse yöksi. Bussimatka HPE:stä takaisin oli jotain todella kivaa ja olisi voinut kestää pitempäänkin. <3 Niin ja olin tosiaan siellä apuohjaajana, saas nähdä saanko sen luvatun palkankin siitä vielä.
Maanantaina oli viimeinen kirjoitus syksyn osalta, nimittäin saksa. Sain sen tehtyä jo about 35min. ennen kuin sai lähteä. Tekstinymmärtämiset tuntui sinänsä ihan helpoilta, ja mitä tänään (siis tiistaina) kävin katsomassa vastauksia abitreeneistä niin hyvältä näytti, sama rakenneosion kanssa vaikka se tuntuikin ihan käsittämättömältä. Toivon, että myös avojen vastaukset meni oikein ja aineistakin tulisi ihan kohtuuhyvät pisteet, kuin myös 'aukkotehtävästä'. Oli hyvä tunne kun tajusi että nyt ne on kaikki ohi syksyltä. <3 Ajattelin, jos syyslomalla saisi luettua edes yhden ussan kirjan. Sen lisäksi jos ehtisin/jaksaisin/viitsisin lukea myös psykan ekan kirjan, olisin hyvin hyvin hyvin onnellinen.
Tänään (nyt on vielä tiistai koska en oo vielä nukkunut) on ollut... Noh, miten sen nyt ottaa. Alkupäivä oli ihan kiva, kun oli helppo päivä koulussa (2xsaksa) ja sen jälkeen menin kaverin luokse. Ja kun saksan kirjotukset menikin kai ihan hyvin. Ilta ei sitten enää ollutkaan niin kivaa; sain jälleen kerran huomata miten kauhea ihminen mie oon. Voisin kirjottaa vaikka kokonaisen postauksen aiheeseen liittyen, mutta kello on jo sen verran että olisi pitänyt mennä nukkumaan jo tunti sitten, joten jospa en kuitenkaan. Sanon siis vain lyhyesti, että pitkään odotettuani ja kestettyäni sain (ainakin melkein) vihdoinkin sen mitä halusinkin, aivan liian ihanan ihmisen elämääni, mutta nyt tuntuu/näyttää siltä, kun yrittäisin vaan ajaa hänet luotani pois. Aiheutan pahaa oloa hänelle ja samalla myös itelleni, olemalla ilkeä ja sanomalla ties mitä, kaikkea mitä ei pitäis ja mitä en todellakaan tarkota. Enkä osaa edes pyytää anteeksi. Saatika koskaan ilmaista miten tärkeä kys. henkilö oikeesti on miulle...