huomisen jos vielä jaksais

Eilen oli kiva päivä. Sain vietettyä aikaa peräti kolmen kaverin kanssa (jokaisen kanssa vieläpä eri aikaan!) ja yhdessä erään heistä (sanajärjestys...) kävin katsomassa elokuvan nimeltä Puu. Ajattelin, että ei sitä varmaan tule paljoakaan porukkaa katsomaan mutta olihan siellä kuitenkin jonkun verran...joista useimmat reilusti itteeni vanhempia. :D Elokuvassa oli yhdessä vaiheessa hurja myrsky, ja elokuvan päätyttä tuntui että se sama myrsky oli nyt iskenyt tänne, kun ulkona tuuli ihan hirveesti. D: Ja kylmästi. Kaveri kävi ostamassa itselleen paidan, ja ostin samalla kerralla ite itelleni huivin, koska oli pakko koska kylmä tuuli. D: Mut se makso vaan 4,95 tjsp € koska -70%. :) Matkalla kaverin kämpälle 'piilotin' myös seukkarilta lauantaina saamani lusikan hienosti jonkun kaapin/mötikän viereen.. Pitäis vielä käydä merkkaamassa jonnekin, minne sen laitoin että joku sen vois ehkä löytääkin, ellei oo jo löytänyt. 

Nyt on ihan mukava fiilis kans, kun matikan koe on nyt vihdoinki ohi ja se tuntu itseasiassa aika helpolta, ei ollut kauheasti ongelmia missään niistä mitkä tein, mut voihan se olla niinkin että ymmärsin kaikki ihan väärin ja tein väärällä tavalla... Äikän 8.kurssin eka tekstitaitovastaus ei enää tuota niin suurta stressiä ja ahdistusta, kun se tehdäänkin huomenna tunneilla. (Tosin ahdistusta tuottaa nyt se, kun se pitää sit saada niillä kahdella tunnilla valmiiksi..) Huomenna alkaa kans matikan kertauskurssi, joten jee kun tuntee taas osaavansa jotain tunneilla! :D Tänään pitäis vielä saada kirjoitettua enkun aine, että sais annettua ne sille opettajalle ennen lomaa, koska perjantaina on taksvärkki. Lomalle ei olekaan pahemmin mitään suunnitelmia, mitä nyt hiustenvärjäys (iik + hyvästi blondit forever) ja mahdollisesti ussan 1.kirjan lukeminen, ehkä jopa psykanki. Vaihtoehtoisesti voisin tietty koittaa pelailla koneelle asennettuja pelejä että ne joskus sais sieltä poistettuakin (ja pääsis Assassin's Creedin joskus alottamaan). Peleistä tulikin mieleen että taas olis lisäosa Sims 3:n ostettavana... 

Niiiin ja tosiaan, piti vielä tuskailla että yaah Nanowrimo alkais jo vajaan kahen viikon päästä enkä tiiä vieläkään meinaanko yrittää osallistua, ja jos kyllä nii kirjotanko englanniks vai suomeks. D: Tuntuu ettei enää kumpikaan oo oikeen hallussa. Ja molemmilla kirjottamisesta ois hyötyä, noin niinku ylppäreitä ajatellen. Ja niille jotka eivät tiedä, Nanowrimohan tulee sanoista National Novel Writing Month, kansallinen romaaninkirjoituskuukausi, joka on siis marraskuu. Tavoitteena on kirjoittaa 50 000 sanan pituinen romaani. Nuoremmille, alle 18-vuotiaille on oma versio, YWPNanowrimo, jossa tavoitteen voi itse päättää. Toissavuonna osallistuin siihen, tavoitteeksi laitoin muistaakseni vaan jtn 10 000-15 000 sanaa, ja lopullisessa näyttäis sanoja olevan lähemmäs 16 000. Kielenä englanti. Viime vuonna aloitin, tavoitteena 20 000, muttaah se vähän sit jäi kaiken muun takia. :( Sekin englanniksi, oli aikamoista tajunnanvirtaa vaan.. :D 

Bonus: jostain syystä hajosin maanantaina illalla/yöllä, kun luin nää enkun essee-vaihtoehdot ja siellä oli tällänen: "A day in the life: Imagine that you are a caged animal in a zoo. Write your thoughts that run through your head as you reflect on your surroundings and the human beings who come to stop and stare each day. State what kind of creature you are and write in the first person." :D Ehkä pitäis kirjottaa tuosta, voisin olla joku kirahvi. Koska se vaan tuli ekana mieleen jostain syystä. Vaikka en kirahveista mitään tiedäkään... En oo koskaan ees nähny oikeesti. D: Tai sit joku pingviini. Tai ehkä jääkarhu. :o Tai tai... Hmm. Tai sit vaan kirjotan jostain muusta, kun en osaa päättää eläintä... 

ps. 31 päivää MN-festareille! <3

Peter Joukainen - Huomisen jos vielä jaksais 

sometimes the hardest thing to believe is the truth

Vaihtari lähti tänään takas Koreaan. Vuosi meni ihan tajuttoman nopeasti. 

Ensin piti tietenki mennä Helsinkiin, lentokentälle. En mennyt mukaan monestakaan syystä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se taisikin oikeastaan olla parempi ratkaisu. Pitkitin sängystä nousua, en halunnut nähdä hänen lähtevän. Nousin kuitenkin, sillä halusin nähdä hänet vielä viimeisen kerran pitkään aikaan... Ennen ulko-ovesta astumista vaihtari halasi minua, ja kieltämättä yllätyin siitä hieman, mutta vielä enemmän yllätytti sen halauksen pituus. Tunsin kuinka kyyneleet alkavat puskea esiin ja kurkkua kuristi, yritin olla itkemättä. Hän sanoi ettei osaa sanoa mitään ja vastasin, etten minäkään pysty, ja että kirjoitan sitten sähköpostia tai kirjeen. Sitten hän oli jo astumassa ulos, kun vielä tuli halaamaan uudestaan, vielä pitempään ja kovempaa. Siinä vaiheessa en enää millään pystynyt estämään kyyneleiden tuloa. .__. Sanoimme vielä heipat ja hän lähti vanhempieni kanssa kohti Helsinkiä. Olen tuskaillut itkun kanssa jo monet kerrat tänään, vanhempani tulivat äsken takaisin kotiin joten en enää voi itkeä niin avoimesti, täytyy odottaa että käyn nukkumaan.

Muuten niin ankeaa ja surullista päivää piristi se, kun katsoimme äitin kanssa mitä vaihtari oli jättänyt meille: kasan tarroja (jee! t.entinen tarrahullu), hienon mustekynän (jonka otin tietenkin heti itselleni...) ja pari kännykkäkorua. Sekä muutama kortti. Okei, ei kuulosta paljolta, mutta pitkin vuotta saimme häneltä ja hänen perheeltään Koreasta vaikka mitä, kuten syömäpuikot, leikkelehaarukat, paljon korealaista ruokaa sekä karkkeja & teetä, tossut jokaiselle, kivoja pussukoita ym. Unohtamatta Epik high:n [e]-levyä jonka sain synttärilahjaksi! <3 Tutkimme myös hänen huoneen, ja löysimme mm. hupparin ja kynsilakkoja, täytyy kysyä häneltä saanko käyttää niitä. :D Mutta niin siis, todennäköisesti näemme seuraavan kerran joskus vuoden päästä. Hän menee nyt vielä vuodeksi Tanskaan vaihto-oppilaaksi, ja suunnitteli tulevansa sen jälkeen käymään täällä. Teen tietysti kaikkeni saadakseni vanhempani suostumaan että voitaisiin käydä nyt Tanskassa hyvällä syyllä...
 

(c) __o__/flickr

Jos sitten muihin asioihin, olen tänään katsonut pari jaksoa Gleetä sekä elokuvan John Tucker Must Die. Olin vähän pettynyt sen loppuun, toivoin että siinä olisi tapahtunut jtn oikeasti n-- okei en voi sanoa mitä, koska sehän saattaisi spoilata jotain. .__.' Kuitenkin, petyin siihen vähäsen. Nyt olen katsonut saksalaista elokuvaa Das Experiment, joka on hyvin jännittävä, ja omalla tavallaan jopa pelottava. Tunnelmaltaan samaa luokkaa kuin Die Welle, omasta mielestäni ainakin. Hurjia juttuja. Täytyy sanoa että tein aika hyvän valinnan, kun valitsin randomilla saksalaisten elokuvien listastani! Olin tosin aikeissa katsoa sittenkin jonkun toisen Das Experimentin sijaan, mutta onneksi pysyin siinä. Alku tuntui vähän omituiselta, kun kaikki alkoi tapahtumaan niin äkkiä, mutta loppua kohten taas parantunut huimasti. Odotan kauhunsekaisin tuntein mitä lopussa tulee tapahtumaan. (Niin, se jäi vielä kesken, kun tahdoin tulla kirjottamaan tänne..)

Elokuvista vielä, että eilen katsoin spontaanisti illalla ruotsalaisen vampyyri-elokuvan nimeltä Let The Right One In. Yllätyin iloisesti kun se oli ruotsalainen, en oikeasti edes tiennyt minkämaalainen se on, ennen kuin vasta elokuvan alettua! Oli ihan hyvä ajanviete, mutta ei kovin tunteita herättävä. Ellei lasketa sitä ällötystä mikä tuli kun tyypin pää vaan putoaa uima-altaaseen ja joitain muita randomeja tunteita, mutta kaiken kaikkiaan: ei kovin mieleenpainuva, itselleni ainakaan. :D Saksalaiset elokuvat ovat tehneet paremman vaikutuksen tähän saakka, ja toivon että jatkossakin on niin... koska miulla on jtn kymmenen elokuvaa siinä listassa. :I

Ja tän piti olla lyhyt postaus!

ps. mietin tänään, että miks ihmeessä ihminen laittaa oven lukkoon mennessään vessaan, vaikka on yksin kotonaan? vai oonko se vaan mie joka tekee niin? :D