my heart is still alive and i'm not ready to die

 Viime kerrasta onkin taas aikaa... Niin paljon kaikkea on tapahtunut ettei oo kauheesti ollu aikaa ja jaksamusta kirjottaa tänne, mutta jospa tässä nyt sais jotain aikaseks tänkin suhteen. :)

Heinäkuussa oli mm. oopperaa (Samson et Dalila -kenraaliharjoitus, Jevgeni Onegin -ensi-ilta), Ilosaarirock-lauantai, Olavinpäivät... Elokuussa festarointi jatkui Puruvesi-Popilla ja Frizon-festareilla Ruotsissa, josta lisää tässä postauksessa. Yhdelle srk:n leiripäivällekin pääsin. Ja Jyväskylään opiskelemaan englantia, asuntokin löytyi viime sunnuntaina (mutta muuttamaan pääsen vasta 1.9.) ja enää pari viikkoa kun opiskelut alkaa. (iik)

Mutta Ruotsista! En ois uskonu että sekin reissu käy toteen, ja aika uskomaton se muutenkin oli. :D Erään kaverin kanssa matkustettiin kahdestaan, ensin junalla + bussilla Helsinki-Vantaan-lentokentälle, josta *yllättäen* lentokoneella Tukholmaan ja vielä lopuksi parilla eri junalla Örebrohon. Siellä tehtiin asemalla väärä käännös (joita tuntu riittävän matkan aikana...) ja käveltiin ihmettelemässä ties missä (hotellia etsien), kysyttiin kaupasta neuvoa ja käännyttiin takas sinne mistä tultiin ja vähän pitemmällekin. Lisää ihmisiltä kyselyä, kunnes joku nainen selitti meille ruotsiksi eri vaihtoehtoja ja lopulta ohjas meidät taksiin. :D Sillä päästiin sitten perille. Booking.comin mukaan hotelli maksettaisiin paikan päällä, mutta rahat menikin sitten pappa betalar -tyylillä iskän luottokortilta jota oltiin käytetty varauksen tekemiseen. No, säästypä muutama sata kruunua...

Tukholman juna-asemalla. Tässä vaiheessa juna oli myöhässä n. vartin.

7.-9.8. siis tehtiin tämä matka, keskiviikko oli lähinnä siinä. Matkustaminen oli ja on kivaa, pelattiin paljon laivanupotusta ja saatiin outoja katseita pitkin matkaa (mistä lie syystä... ihmeteltiin vielä nukkumaankäydessäkin mitä meissä oli vikana :D). Örebrohon mentäessä juna oli tosi paljon myöhässä (n. 40 min), oltiin siellä ~kahdeksan aikoihin ja hotellilla yhdeksän jälkeen... Että pikkasen ehkä jos harhailtiin tai jotain. Mutta ei se mitään, sai vähän rohkeutta englannin puhumiseen ainakin sen matkan ajaks. :) Ja joo, englannin, koska ruotsi ei vaan tullu päähän. Ymmärrettiin kuitenki melkein kaikki mitä se nainen meille ruotsiks selitti!

Kolmas kerta kun syötiin päivän aikana: lämmin sinappivoileipä hotellilla. Ihan hyvää, vaikka välillä olikin melko tulista. :D Muut kerrat oli aamulla (leipää) ja Helsinki-Vantaalla (leipää)...

Torstaina jatkettiin Örebrossa kävelyä vesisateessa. Ihmeteltiin patsaita yms. taideteoksia, suihkulähteitä ja linnaa. Syötiin lounasta ravintolassa, jonka nimeä en muista, mutta jossa ruoka oli tosi hyvää (mm. pastaa ja pitsaa) ja muistaakseni suht halpaakin. Käytiin maailman ihanimmassa pelikaupassa. (Tai pelikaupan ketjussa oikeastaan.) Miksi ihanin? Koska siellä myytiin Playstation One -pelejä!! Ja tietysti muillekin vanhoille konsoleille (ja uusille), mutta niitä meillä ei oo (paitsi joku Sega mut sille ei ollu siellä kiinnostavia pelejä). Metsästin Final Fantasy VII:tä mutta se tietenkin just puuttui. Ei kuitenkaan harmittanut niin paljoa kun sain jotain muuta tilalle. :) 

Ööööööööäh en muista mikä tori tää oli (kartassakaan ei lue), mut anyway joku random kehikko siellä oli. :D

SE kauppa. Game <3

WORMS-pehmo! :D<3 Ja Final Fantasy Anthology eli IV ja V samojen kansien sisällä, hypistelin myös Originsia kätösissäni (I ja II) mutta päädyin ostamaan vaan tuon. En oo vielä alottanu ja vähän epäröin kannattaako ees alottaa ennen yliopistoa, mut toisaalta onko miulla sit sillonkaan koskaan aikaa pelata. :/

St. Nicolai Kyrka
...ja joku wc-pönttöhökötys sen vieressä (etualalla)...

Kaupungintalo ja Stortorget

Sama kirkko + jälleen joku taideteoshökötys

Örebrolinna

Tämän päivän päämäärä oli löytää ja päästä sinne Frizon-festareille puoli viiteen mennessä, koska silloin alkoi Intohimon haastattelu eikä haluttu missata sitä. Bussilla olis oltu liian myöhään, joten päätettiin ottaa taksi lähimpään kaupunginosaan (Kumla) mikä tiedettiin ja ajateltiin että siellä varmasti osataan neuvoa mistä festarialueelle pääsee. Suunnattiin Kumlassa sitten turisti-infoon ja jostain syystä siellä ei tiedetty koko festareista mitään. Ehdittiin jo pelästyä että oltiin tultu ihan väärään paikkaan, mutta suomalaiselle työntekijälle sanottuamme kyseessä olevan kristityt nuorten festarit ei ollut enää niin suurta syytä huoleen; heti ymmärsivät mistä on kyse ja jotain tutkivat tietokoneella. Meille sanottiin linja-auton olevan paras vaihtoehto (sama joka sieltä Örebrosta ois sillon lähtenyt... ehdottivat myös että menisimme Örebrohon, oltiin vähän että hehheh köhköh niijuu eihän myö sieltä tultukaan tänne :D:), johon sanoimme että se on vähän liian myöhään perillä. Ihme kuitenkin tapahtui ja ruotsalainen työntekijä sanoi voivansa viedä meidät festareille neljältä! Ei epäilty hetkeäkään, suostuttiin heti. Odotellessa kävimme kaakaoilla lähellä olevassa kahvilassa. :) 

<3

 Vähän ennen neljää palattiin turisti-infoon (joka oli jossain kunnantalossa tai jossain), josta ko. työntekijä johdatti meidät autolleen ja vaimonsa kanssa sitten vei meidät festarialueelle. Ilmaiseksi! Kysyttiin kyllä että ovatko ihan varmasti varmoja etteivät haluu mitään. :D Alueen ulkopuolella vähän harhailtiin taas ja ihmeteltiin mistä päästään sisälle, käytiin leirintäalueen puolella ja sieltä saatiin ohjeet sit minne piti mennä. Oltiin just sopivaan aikaan paikalla, etsittiin oikea teltta ja melkein heti osa Intohimon tyypeistä jo tulikin sinne ja haastattelu alkoi. Ei kylläkään ymmärretty siitä paljon mitään... :D:

Vähän huono kuva mut ei ollut parempiakaan. :( Siellä ne kuitenkin istuu. Tai kolme niistä. 

Festarialuetta. Keltavalkoraitakattosissa teltoissa oli jtn luentoja yms, käytiin välillä kattomassa mitä niissä tapahtu mut ei taidettu mitään jäädä seuraamaan sen kummemin. Paljon oli myös ruokakojuja mut, jos muistan oikein, taidettiin olla melkolailla syömättä koko päivä. :'D Aamupala tietty oli hotellilla. Oli meillä karkkia.

Siellä oli jotain jalkapallo- ja lentopallokenttiäkin, mut sato vettä melkeinpä koko päivän nii ei niissä kauheesti kukaan pelaillu. 

Kahvila, jossa vietettiin ehkä noin puolet ajasta. :D Jossain vaiheessa kaikki ihmiset vaan hävis sieltä alueelta. Nähtiin Intohimon rumpali muutaman kerran ja pari kertaa kohdattiin tuolla kahvilassa; ilmeisesti kaikki oli jossain hyväntekeväisyysjutussa tmv alueen ulkopuolella.

 Yhdeksän jälkeen alkoi sitten ensimmäinen meitä kiinnostava musiikillinen ohjelmanumero, tai mentiin sinne lähinnä koska luultiin että siellä voi sitten odotella seuraavia esiintyjiä jne. Paikka kuitenkin tyhjennettiin jokaisen esiintyjän jälkeen. :P Mut ei se haitannu mitään, hyvää musiikkia oli ja uusia kokemuksia saatiin. :D

Adam Tensta

Smash Into Pieces

 Smash Into Piecesin jälkeen jäätiin rakennuksen ulkopuolelle odottamaan, istuskeltiin kivellä ja kuunneltiin kun Intohimo teki soundcheckejä ja mitä lie tekikään. Ja ofc katottiin kauhuissamme jokaista joka käveli yhtään ovien suuntaan. :D Koska ei oltu ihan ovien edessä. Vähän ennen yhtä ei enää pystytty olemaan erossa ovista ja mentiin niiden luokse varmistamaan ensimmäiset paikat. Siihen tulikin sitten heti joitain nuoria miehiä jotka kovasti yritti etuilla ja niiden luona pörräs jotain tyttöjäkin jotka tuli meijän eteen. :( Mutta ei ollut vielä niin vaarallista. Ovien aukeaminen sai aikaan jotain hämmentävää ja juoksin heti eturiviin. Harmikseni en päässyt keskelle (ne pojat..... >:c) ja kaverini jäi jonnekin teille tietämättömille pudotettuaan kameransa (as I heard later). Löydettiin toisemme kuitenkin hetken kuluttua kun taakse katseltuani huomasin katsoa myös eturivin ihmisiä; siellähän se olikin rivin toisessa päässä. :D Intohimon odottaminen tuntu ikuisuudelta ja itku kuristeli kurkkua parikin kertaa. Ja illan aikana hyvinkin monta kertaa.

Ihana söpö pieni Joakim hihi<3 (ja niin on kaikki muutkin, en kestä<3)
Kuvat tuli otettua muistaakseni Northern Lights Pt 2:n ja Miss Grace & Her Kiss On My Cheek:n aikana, hillitäkseni itkua ja koska mietin että pakko saada edes joitain kuvia siitä keikasta. 

<3

<3

<3
Sain yhteiskuvanki, niinku jotkut on fb:stä varmaan huomannutkin. :) Samoin rumpalin kanssa, harmikseni en siitä saanut keikan aikana oikein kunnollisia kuvia.   

Jonkun kappaleen aikana Johan (laulaja, yllä) sattu huomaamaan miut ja puhu yleisölle jotain ruotsiks, en tajunnut yhtään mitään ja olin että omg sanooko se jotain miusta, kuulin sanan "Finland" ja se piirteli sormellaan ympyrää miun suuntaan, olin että täh, meni muutama sekunti ku mietin että mitä se sano, mitä tapahtu, täh en tajua, ja kun viimein tajusin että kyllä se vaan tais jotain meistä sanoa niin itkua ei voinu estää. :c <3 Toiveeni biisienkin suhteen toteutui, koska sain kuulla Northern Lightsin part 1 ja 2, Dear Lisa ja Miss Grace & HKOM -biisit ja lopuksi vielä Mirror, Mirror. <3 Muistan että settilistaan kuulu myös Hello, I'm Noah mutta muista kappaleista ei oo kauheesti mitään muistikuvaa. :( Underwater Interlude oli tietty myös, se oli hieno. Ja kultahileitä sato meidän päälle. (Nyt ne koristaa päivälippua.)

Ilta ei kuitenkaan vielä loppunut siihen, ei ollenkaan. Rakennuksen ulkopuolella oli koju jossa myytiin bändikamaa ja Intohimon tyypitkin tuli sinne kaikki. Voi, en oikeesti kestä miten ihania ne kaikki oli, miten otettuja ne oli siitä kun Suomesta asti (tosi kaukaa.....) tultiin kattomaan vaan niitä, rumpali tervehti meitä "suomalaisina ystävinään" ja aahhhh en kestä, ikävä. <3 Sain kauan kaipaamani Failures, Failures, Failures & Hope -albumin ja nimmarit sen lehtiseen. :) <3 Pyysin nimmarit myös kangaskassiin. Ja ostin paidan. Harmittaaaaa ja ärsytttää kun oli rahat ihan loppu sillon niin en voinut ostaa toista paitaa. :( Lainasin noihinkin kaverilta kruunuja. Niin ja rumpali jakeli vielä rumpukapuloitaan siinä, sellasenki sain ja pyysin sen nimmarin siihen. :) Se tosin taitaa päätyä ystävälle, joka ei päässyt mukaan.  

Rumpali piirti sydämen miun kassiin. :D<3
Vähän on ryppysiä kaikki ku matkalaukun purettua otin tän kuvan...

Festareilla oli myös levykauppa, joka taisi olla VG:ssäkin ainakin vuonna... 2011? Sieltä päätyi mukaan The Almost - Fear Inside Our Bones ja Anberlin - Dark Is the Way, Light Is a Place. Skilletin uusintakin kattelin mutta se sai vielä jäädä..

Illan, reissun ja koko kesän kruunasi yhteiskuva koko bändin kanssa! <3 

En voi ymmärtää miten ihania ja ystävällisiä ne oikeesti oli kaikki. :) Hymyilin tyhmänä monta päivää sen jälkeen. Ja vieläkin hymyilyttää kun muistelen. Ja tietysti myös itkettää. Vähän harmittaa sekin ettei majotuttu tuolla leirintäalueella, koska sillon oltais ehkä voitu jutella Intohimon tyyppien kanssa pitempäänkin ja enemmänkin ja useemminkin. Mutta tehty mikä tehty, kaikki mitä tapahtu ja sain kokea oli jo enemmän ku olin osannu ja uskaltanu toivookaan. :) <3 

Lopulta oli siis pakko erota, jättää ihanat ihmiset ja mennä alueen ulkopuolelle miettimään mitä tehdä että päästään takas hotellille. Käveltiin vähän ympäriinsä ja todettiin että ei kukaan enää oo sieltä pois lähdössä, kello oli jo jotain puol kolme ellen väärin muista. Pyydettiin yövahteja (tjsp) soittamaan meille taksi, ihanan ystävällisiä oli nekin miehet. :) Taksi tuli Örebrosta asti niin sitä sai vähän odotella, Kauhulla seurattiin mittarin lukemien nousua, mutta selvittiin n. 500 kruunulla. Kaveri tosin maksoi koko matkan, sovittiin se korvaamaan hotellimaksua. :p Hotellilla oltiin neljän maissa ja itelläni nukkumaanmeno venähti about viiteen asti. 

Seuraavana aamuna herätys oli seitsemältä, joten tosi pitkät yöunet tuli otettua.. Nukuttiin kymmenen minuuttia ylimääräistä ja sen seurauksena myöhästyttiin sekä bussista että junasta millä oltais päästy Tukholmaan sellaiseen aikaan, että olis ehtinyt sielläkin ehkä käydä jossakin. :D Mutta ei hätää, päästiin kuitenkin junalla hyvin perille (mitä nyt mentiin väärään vaunuun ja jouduttiin vaihtamaan ulkokautta ensimmäisellä pysäkillä oikeaan, paikkojen kanssa oli vähän ongelmia ja itkin melkein koko matkan, niin että joku mies ehkä luuli että jotain kauheampaakin oli tapahtunut..) ja ehdittiin käydä lyhyellä "sightseeingillä" = käveltiin kävelykatua ylös ja tehtiin joku lenkki jostain. Arlanda Expressillä sitten lentokentälle, jossa syötiin taas jotain leipää. :D Hki-Vantaalta mentiin bussilla vielä keskustaan, otettiin smoothiet Kampissa ja mentiin odottamaan bussia hyvissä ajoissa (koska muutakaan ei jaksanut tehdä). Linjamatka meni leppoisasti nukkuessa (kokemus sekin; nukuin takapenkillä pitkälläni käyttäen laukkuani tyynynä... mukavamminkin ois ehkä voinu olla) ja pian oltiinkin jo kotona. 

Summa summarum, Ruotsissa oli erittäin mukavaa, Intohimo oli ja on liian ihana (kaiken kaikkiaan) ja sitä on kova ikävä, matkustaminen on kivaa ja haluun jo lähteä uudelle reissulle. </3

Ps. Oon melko varma että This is the end of everything, This winter ja I put up a smile when my head is aching, because my teeth are white and my back is breaking oli myös biisilistassa. Ainakin nyt tuntuu siltä. Biisilista oli anyway loistava ja yhyy. :(

Kom närmre, håll mig nära. Jag är inte redo att förlora dig

We cannot stay forever 

these waters are drowning our souls

They drown our souls

And I can't bare the thought of me taking all of you with me

Into the depths of the unknown and 

this is not where we're supposed to be

This place is killing us

it's turning us into something we're not

We're leaving these waters behind for good

The journey ends, a new beginning

It's time to leave your anchors behind

Cut of the chains, they're weighing you down

Once again we will meet the ones we love

Hold them in our arms and dry the tears from their eyes

We're leaving these waters behind for good

The journey ends, a new beginning

It's time to leave your anchors behind

Cut out the chains, they're weighing you down

Once again we will meet the ones we love

Hold them in our arms and dry the tears from their eyes

We're leaving these waters for good this time

So cut of the chains and leave your anchors behind

We're leaving these waters behind for good

The journey ends, a new beginning

It's time to leave your anchors behind
Cut of the chains, they're weighing you down

Olisi ehkä pitänyt arvata jotain näistä sanoista (Far Side And Further)...
Ja A Waltz for Heaven by the Mountains -kappaleesta myös.

I wave you goodbye.  <3

Once you set it all in motion things will never be the same

Hei mitä tää nyt on että aina 17. päivä ajaudun kirjottamaan jotain tänne. :DD Kolmas kerta jo peräkkäin.

Mut anywayyy en taas tiiä mitä olin tänne ajatellu kirjottaa, varmaan taas vaan randomia selitystä ja angstin + ahistuksen purkamista liittyen miun mahdollisesti tulevaan poikaystävään ja ties mihin. :( Kun siis en nyt tiiä tuleeks tästä mitään. Miten tästä voi ees tulla mitään jos toinen ei tee mitään sen eteen? Tai ainakaan ei mitään kauheen suurta oo tehny. Vaikka vielähän tässä ehtii, mut haluisin saada ees jonkinlaista varmuutta siitä että kyllä tää vielä joskus johonki etenee... Koska en jaksais tätä epätietosuutta enää kauheen kauaa, mut en mie haluu sitä jättääkään, en haluu olla taas ihan yksin siinä mielessä enkä haluu luopuu toivosta. Mut kunnnnn haluisin vaan tietää. :( Miks tän pitää olla näin vaikeeta. + Se kun tuntuu että ite on ihan in love vaikken ees ymmärrä miks mut sit toiselle ois se ja sama että miten käy vai käykö mitenkään. :(

Sit vielä kun tykkään haaveilla niin paljon vaikka mistä, etenkin just tälläsistä rakkauteen liittyvistä jutuista, nii sit ahistaa vaan vielä enemmän ku ei tiiä että tuleeko ne koskaan toteutumaan, ja sit ei tekis toisaalta kauheesti mieli haaveilla mut sit taas toisaalta ilman niitä ei jaksa eikä oo mitään iloa mut sit toisaalta ne tuottaa vaan lisää suruakin ja äääääh... Ja sit harmittaa vielä miljoonasti enemmän ku jos on ollu hirveesti kaikkee mielessä mitä ois kiva tehä sen kanssa jne ja sit erotaankin/jätetään koko juttu sikseen ennen ku mitään niistä on ehditty tekemään ja kokemaan. :( Ku miksei nyt vaan vois ottaa itteesä niskasta kiinni ja kerätä rohkeutta ja repästä kunnolla ja ottaa kaiken ilon irti siitä että kerrankin on tällänen tilanne, en ymmärrä. :( Sama koskee kyl minuu itteeni että siinä mielessä en oo yhtään sen parempi... Mut hei sentään mie nyt yritän viedä tätä eteenpäin, oon huomenna eli tänään kuitenki menossa niille kylään (sen pikkusiskosta on tullu miun kaveri :P). Tosin kun meen sen siskon kaverina nii voi olla ettei siitä oo mitään hyötyä... Pohdin taas liikaa, mut jos se hengais miun ja siskonsa kaa nii sit ne vanhemmat ainaki tajuais että oon myös sen kaveri, jos eivät oo jo muuten tajunneet, nii eivät sit ihmettelis eivätkä kiinnittäis ehkä niin paljoo huomiota siihen jos oisinki joskus sen enkä sen siskon kaa. Mut saa nyt nähä...

Viikko sitten btw loppu se 3. ripari, se olikin paljon paljon paljon kivempi ja hauskempi kun odotin. <3 Miula ja yhdellä isostytöistä oli "sketsisuhde", ah sitä intohimoa. :D<3 Mahd. poikkis oli siellä myös, sentään sai jotain kosketusta siihen, mut niin sai kaikki muutkin isosista joten eipä se sit mitään.. Viikon päästä alkaa sit 4. ja tän kesän viimeinen ripari täällä, mahd. poikkis on siellä taas, saas nähdä miten siellä sit käy. Onneks miun hyvä ystävä on siellä myös nii ei ainakaan tuu olemaan niin ahistava leiri kuin se 2. ripari tänä kesänä. :)

Mut takasin mahd. poikkikseen (en nyt keksi mitään muutakaan selkeetä kutsumanimee :( ku säätö-sana tuntuu epäsopivalta tässä vaiheessa mut ei kuitenkaan olla vielä virallistettukaan meijän suhdetta, jos ees koskaan virallistetaankaan..). Haluisin vaan niin kovasti olla sen kanssa ja halia ja pusia ja jostain syystä ootan hirveesti sitä että joskus saisin nukkua sen vieressä. <3 Tahtoisin että se lähtis Maata Näkyvissä -festareille. <3 Haluisin että se tulis Puruvesi-poppiin ja että mahollisesti voisin mennä niille yöks sit sillon. <3 Mut se on jo reilun kahen viikon päästä, tuskin tulee onnistumaan. :( Ellen sit naamiois sitä yökyläilyks sen siskon kaverina mut sit nukkuisin siellä sen siskon kaa ja nii... Mut edelleenki, saa nyt nähä miten käy vai käykö mitenkään. :/

Nyt ei tuu enää mitään mieleen, en muista enää mitä oon kirjottanu ja mitä en ja jäin kuuntelemaan herkkiä rakkauslauluja nii ehkä parempi että lopetan tän jaarittelun nyt tähän...

Atreyu - Wait for You

it's getting harder, everyday like yesterday

No niin, pitkästä aikaa taas. Ei näköjään kannattais ikinä alkaa intoilemaan että jee nyt taas jatkan säännöllistä postailua ku ei se onnistu millonkaan. :P DeviantArtissa oli aikoinaan ihan sama juttu, sit luovutin ja en jaksanu enää ilmotella että oon palannu. Ei sillä että siellä ois ees ketkään minuu oottanu takasin mut jooo miks mie alotan kaiken aina tälläsellä randomilla sekamelskalla. :D: Tosin sellanen tää koko postaus taitaa taas olla ku viime julkasusta on kuukaus..

Oon ylioppilas, jee. :P Lakkiaiset oli kaks viikkoa sitten, kivasti sato vettä koko päivän nii ei voinu kuviakaan kunnolla ottaa. Tuo on otettu tän viikon tiistaina (muistaakseni), piti saada kiitoskorttikuvia ja tuo oli yks vaihtoehdoista. Viime viikko meni siis riparilla isostelemassa nii venähti vähän tuo kuvan ottaminen.. Mut joo, juhlat meni hyvin säästä huolimatta ja kivat jatkot oli mökillä kavereiden kanssa. :)

Tänään oli sen viime viikkoisen riparin konfirmaatio, tulin sieltä kotiin just vähän aikaa sitten, puol kahdeksan maissa oisko ollut. Tää konfis alko vasta kolmelta, ku oli kaks leiriä samaan aikaan ja sen toisen konfis oli aamulla. Neljään paikkaan oli kutsuttu isoset, yhessä vaan sai täytekakkua. :( Muissa ei oltu vissiin ehditty vielä alkuruoasta eteenpäin... Mut anyway, ripari oli mukava, ei kyllä voita viime kesän 2. riparia vaikka tätä isosporukkaa kehuttiinkin hirveesti. :P Ei ollu ketään kaveria nii oli sit vähän tylsän puoleista välillä ku ei ollu ketään kelle ois vaan voinu höpötellä jotain ihan randomia millon vaan nii se vähän laski sitä hauskuutta + yks juttu mistä kohta lisää.. Muuten tykkäsin kyllä itekin, kukaan ei jääny ulkopuolelle ja isoset toimi hyvin yhessä. :) 

Ite olin siis päällikkö-/vastuuisosena, oli aika haikeeta ja surullista ku ei ollu omia pikkusia mut tässäkin oli puolensa, esim. pysty paremmin lähestymään kaikkia pikkusia (no tyttöjä lähinnä...), sai käydä kaikkien raamiksissa ja ei tarvinnu stressata jumiksen pitämisestä tai muustakaan. :) Piti huolehtia lähinnä vaan kioskista, iltaohjelmasta ja saunasta, jonka unohin yks päivä laittaa päälle mut ei se onneks maailmaa kaatanu. :P Ekaa kertaa (niistä leireistä missä ite oon ollu) tehtiin leirilehti, jonka taisin ilosesti unohtaa kesäteologin autoon. :/ Noh, pitää toivoa että sen joskus jostain saan...

Mut nii, se yks juttu mikä kans vähän (vai voisko sanoa että aika paljonki? ainaki suurimmaks osaks) laski mielialaa siellä riparilla oli se miun "säätö"homma. Heittomerkit koska nyt se sana tuntuu jo liian oudolta. Kun se oli siis siellä kans, mut molemmat ku ollaan tälläsiä ujoja nii ei kauheesti oltu toistemme kaa, ja kun ilmeisesti vieläkin pidetään tätä juttua salassa jostain syystä nii ehkä siinä oli jotain ylivarovaisuuttakin sen suhteen ettei varmasti paljastuta kellekään tai mitä lie... Kerran uskaltauduin halaamaan ku jäätiin kahestaan mut ei siitä tullu mitään, se pelkäs että joku tulee nii työnti miut pois. :(

Nää viimeset pari kolme viikkoo (ainakin) on muutenki ollu taas kauheen angstisia ja alakulosia ja sellasia, mietin pitkään että mistä ihmeestä se vois johtua ja sit viimein koin valaistuksen; mistäpä ja kenestäpä muustakaan ku "säädöstä". About kahteen kuukauteen ei oo tapahtunu mitään, ollaan vaan jumitettu tässä samassa eikä olla edetty yhtään, ollaan vaan otettu takapakkia ku ei oo enää (melkein) mitään mitä oli sillon joskus. Niiiiiin kaipaan niitä kaikkia ihania tekstareita, mesekeskusteluja, haleja, pusuja, kosketusta ylipäätään... Sattuu. Kun ei oo ees mitään mahollisuutta koskettaa toista tai mitään. Tänään ois ollu mut olin liian pelkuri, siis istuttiin autossa takapenkillä kahestaan ihan kiinni toisissamme ku lastenistuin vei tilaa, ja mietin koko automatkan että pitäiskö tarttuu kädestä kiinni tai ees hipasta, mut en sit kuitenkaan uskaltanu. Ja mikä tyhmintä, eniten minuu jarrutti siinä se, kun en tienny mitä se ite ois siitä ajatellu ja miten reagoinu. 

Nyt en taas tiiä millon nään sen seuraavan kerran, jossain leirillä joskus todennäkösesti, koska tuskin meistä kumpikaan pääsee toisen luona käymään. Ite uskaltaisin varmaan mennä sen luokse, ainaki nyt on ollu jonkun aikaa jo sellanen rohkeustunne, mut sit taas se ei kuulemma uskaltais sanoo miusta kellekään......... Mut kattoo nyt. Ois kivaa jos vois ees mesessä jutella, mut toisin ku miulla, sillä taitaa olla jotain muutakin elämää. :P On vaan kauhee ikävä, yritin sille eilen mesessä selittää miten pahalta ja tyhmältä tää tuntuu mut en tiiä ymmärtikö se kuitenkaan. Tyhmältä siis tuntuu siks, kun en taas tiiä mitä se ite ajattelee ja tuntee. Ku alkais pikkuhiljaa (taas) kaipaamaan jotain tekojakin eikä vaan sanoja. Vaikka kyl mie ymmärrän jos ujostuttaa ja mietityttää mitä muut ketkä lie ajattelis, mut kun jos oikeesti haluais jotain enemmänki nii mitä väliä? Jos oikeesti on ihastunu ja haluaa tyypin itelleen nii eiks sillon pitäis koittaa tehä jotain sen eteen että sen tyypin saa ja saa pitää sen pitempäänkin? Vaikka miten pelottais ja jännittäis..?

Mut joo ehkä nyt lopetan tän jaarittelun, mitenköhän paljon tuolla on kirjotusvirheitäkin ku en jaksa lukee läpi mitä kaikkee tyhmää ja sekavaa kirjotin... Vähän helpotti kun sai tänne kirjottaa ja purkaa ajatuksia, pelkään tosin että kohta se kuristava tunne taas palaa mut ei voi mitään. 

Ps. Ainii, pääsin seukkarille harjotteluun kuudeks kuukaudeks. :) Ihan kivasti on nyt ollu vapaapäiviä ku riparista sain jokaisesta päivästä yhen vapaa ja joka viikko on muutenki kaks päivää vapaata. Seuraavan kerran on tiistaina työpäivä, keskiviikon lastenleiripäivän valmistelua + saunailta ja sit keskiviikkona se leiripäivä, siitä eteenpäin en vielä tiiäkään, tiistaina pitäis selvitä. :P

The Crüxshadows - Perfect

(Mietin pitkään minkä biisin laitan tähän, mut ei tullu mieleen mitään sellasta mikä sopis sanojen ja tunnelman puolesta, paitsi sellasia mitä oon tänne joskus jo laittanu, ja olin jo laittamassa Blutengeliltä Über den Horizont -kappaleen, mietin myös Disciplen After the World ja Things Left Unsaid -biisejä, mut viime hetkellä sit kuitenki päätinki laittaa tän. En muista oonko laittanu jo joskus, toivottavasti en, mut ehkä nää sanat vois olla tässä melko sopivat..)

around the corner it may wait, another lucky call of fate

No ni, nyt kun tätä aikaa taas on eikä mitään tekemistä ja kuolen tylsyyteen nii jospa vihdoinkin saisin kirjotettua tänne jotain! En tajua miks se kirjottaminen aina vaan jää, vaikka nyttenki on tehny jo koko viikon mieli laittaa tänne jotain. :( Kai sitä vaan tulee aina jotain muuta tekemistä mieleen... 

Tää viikko on silleensä ollu vähän erikoinen, oon saanu aikaseks tilattua kaks uskonnon kirjaa ja loput jutut penkkariasuun + uimapuvun (jolle miun äiti nauro :D: ), ja sain myös alotettua sen uskonnon 4.kurssin sit kunnolla kun se kirja tuli. Opiskelin ekan luvun, jee onpas paljon. :D Mut tein myös yhen pakollisista lyhyttehtävistä, joita pitää tehä siis yht. kolme. Teen varmaan enemmän, koska jotenki tuntuu että se koe menee kuitenkin huonosti tai vähintäänkin oppimispäiväkirja failaa..koska en osaa pohtia mitä ne tiedot merkitsee miule. 

Erikoisuutta varmaan lisää vähäsen myös se, että kävin äänestämässä ennakkoon maanantaina. Tuntu vähän hassulta ja oudolta sen jälkeen, vaikee uskoo että olin oikeesti vaikuttamassa presidentin valintaan. Toivottavasti sillä ois jotain väliäkin, mieluiten sellasta että se pääsis toiselle kierrokselle. :) 

Mut sit se mikä on ollu kaikkein oudointa ja erikoisinta ja ihmeellisintä! Mikä ei kyl normaaleille ihmisille oo mitään, mut miule melko uskomatonta sekin. Eli siis se, että oo puhunu joidenkin luokkalaisten kanssa edes jotain, vaikka normaalisti/yleensä en sano niille mitään eikä ne miule. Eikä se oo tuntunu yhtä pelottavalta ja kauheelta kun joskus aiemmin. :) Vaikka pikkujuttuja ne olikin... Uskaltauduin kuitenkin tänään ottamaan osaa lyhyesti keskusteluun liittyen abigaalaan/penkkareihin, ja ainakin yks miun ehotus otettiin huomioon. :)  

Huomenna meillä on viimesen kerran ikinä lukioaikana kahvio. Kivaa, mut ei-kivaa kun sit ei enää koskaan. :( Tein sinne appelsiinimuffinseja, jee. Taitaa muuten olla tasan neljä viikkoa enää varsinaista koulua jäljellä. Pelottavaa. Mut en nyt ajattele lukulomaa enkä kirjotuksia enkä sitä tyhjää aikaa huhtikuusta eteenpäin, en haluu ahistuu taas tulevaisuudesta. Yritän pysyä lähempänä nykyhetkeä, ja ajatella lähinnä tätä päivää ja seuraavaa ja odotella innolla lauantaitten nuorteniltoja/raamiksia, jotka tuo edes jotain iloa tähän muuten niin harmaaseen, tylsään ja yksinäiseen arkeen. :) 

Tähän loppuun vielä esittelen miun uuden musiikillisen rakkauden parin biisin avulla. En oo perehtyny siihen mitenkään paremmin, onko se vakavakin rikos? D: Kävin kattomassa wikipediasta, genre on futurepop ja yhtye on perustettu vuonna 2005. (Mistähän noita genrejä muuten aina revitään ja kukahan ne keksii....)  Ja rakkaushan on siis Frozen Plasma. Näiden lisäksi suosittelen kuuntelemaan ainakin kappaleet Tanz die Revolution, Forgotten Earth ja Phönix. <3 Youtubessa eksyy millon mihinkin, joskus ihan ihmeellisiin videoihin ja pelottavaan musiikkiin, mut onneks sentään vastaan tulee myös hyvääkin sillon tällön. :) 

Hypocrite

  Murderous Trap

   Crossroads