I just want something I can never have

Mistä se johtuu että öisin iskee aina ahistus? Tai ainakin miule iskee, tai ainakin nyt viime aikoina on taas iskeny. En oo ajatellu sen tarkemmin että mistä lähtien, mut ainakin viime viikolla se jo oli. Sit kun vielä tietäis että mistä se ahistus johtuu... 

Tuntuu vaan niin turhalta. Ettei miun olemisella oo mitään merkitystä. Eikä siinä oo mitään järkeekään. Oon vaan, en tee mitään, hyvä kun ees ajattelen mitään. Yritän vaan tunkee kaikki ajatukset jonnekin piiloon, etten joutuis kohtaamaan niitä eikä tartteis vaivautuu tekemään mitään. Päivällä se onnistuu ihan hyvin, voin joko kattoo telkkaria ja turruttaa ajatukset sillä, tai sit voin pelata jotain videopeliä ja uppoutuu sen maailmaan unohtaen omani kokonaan. Mut sit kun ois nukkumaanmenemisen aika, tulee ahistus, ja valvon vaan pitempään kunnes on pakko raahata ittensä sänkyyn ja yrittää nukahtaa, kun ei oo mitään hyötyy olla hereilläkään, kun ei osaa eikä pysty ajattelemaan mitään kunnolla, eikä jaksais sitä ahistuksen tunnettakaan enää. 

Miun pitäis, ja ois pitäny, kaiken tän turhan jumittamisen sijaan valmistautuu ylppäreihin, lukee uskontoo, kattoo/kuunnella englannin kielisiä uutisia, laskee matikkaa... Etenkin keskittyä siihen uskontoon, että sit oisin voinu alottaa psykologian lukemisen. Mut ei, pyrin vaan olemaan ajattelematta niitä kaikkia ja sit ahistun vielä enemmän, en vielä mut sit myöhemmin, kun on kirjotusten aika, enkä osaa mitään. 

Haluisin vaan kelata tän syksyn pois kokonaan, takasin kesään, ja elää tän syksyn uudelleen, tehden siitä erilaisen tekemällä oikeesti jotain. Tää aika meni niin äkkiä, liian äkkiä, en pysty käsittämään sitä.. Syyskuusta asti kaikki on tuntunu ihan vaan joltain unelta, osittain siks että on tapahtunu joitain ylikivoja juttuja vaan myös siks, ettei ylipäätään oo tapahtunu mitään. Tää tuntuu just sellaselta unelta, kun jotkut siun odotetuimmat unelmat toteutuu tai on toteumaisillaan, mut sit kohta heräätkin ja tajuat että se olikin vaan unta. Toisaalta haluisin herätä, että voisin tehä kaiken toisin, mut toisaalta...no, mie menetän kuitenkin kaiken ennemmin tai myöhemmin. 

Eniten pelkään varmaan tällä hetkellä sitä, että jään ihan yksin. En vielä, vaikka oonkin jo aika yksinäinen (ollu jo oikeestaan aika pitkäänkin), vaan sit kevään kirjotusten jälkeen. Koulukaverin kanssa ei oo pidetty yhteyttä pitkään aikaan koulun ulkopuolella oikeestaan mitenkään, kahden muun kaverin/ystävän kanssa juttelen mesen ja tekstareiden kautta mikä on ihan jees, ja oon siitä ilonen, mut pelkään vaan liikaa että jotain tapahtuu ja yhteydenpito vähenee heidänkin kanssaan syystä tai toisesta. Mut joo okei ei miun taaskaan pitäny kirjottaa tälläsistä, miks eksyn joka kerta ihan eri juttuihin mistä piti alunperin selittää? .____. Ei sillä että ketään kiinnostais yhtään mikään mitä kirjotan. 

Oman itteni lisäks turhalta tuntuu ens vuos. Kyllä, jauhan taas tästä samasta aiheesta: syksy 2012 - kevät 2013. En kylläkään tiedä mitä sen jälkeenkään, mut ehkä en sitä ala vielä kuitenkaan murehtimaan, tässä on tarpeeks jo muutenkin... Niin kun oon kai tänne selitelly, oon ajatellu sitä seukkarille töihin menemistä ja pitäny  sitä melko varmana vaihtoehtona, mut nyt sekin on alkanu tuntumaan aika turhalta. Joo, siitä sais työkokemusta ja mahdollisesti rahaakin jne, mut oisko se kuitenkaan kivaa? Asuisin silti kotona, enkä varmaankaan tekis täällä mitään järkevää, oisin yhtä tylsistyny kun oon tähänkin asti ollu... 

Joten joo asiaan: oon alkanu nyt sit taas pohtimaan sitä opintovuotta ulkomailla tai jotain vastaavaa. Pääsisin toteuttamaan yhtä miun haaveista, pääsisin pois täältä, saisin vaihtelua elämään... Mut kun ei sekään ois niin helppoo, koska 1) raha 2) pelkään vaan liikaa kaikkee. Jos en tutustuiskaan siellä kehenkään? Jos ketään ei kiinnostais miun seura eikä kenestäkään tulis miun kaveria siellä? Jos joutuisin olemaan ihan yksin koko ajan? Jos sillä aikaa miun Suomen ystävät, joita tosiaan on vaan se huimat kaks kappaletta, unohtais miut sillä aikaa? Jos miule sattuis siellä jotakin? Tuo nyt on kyllä ihan tyhmä, koska täälläkin vois sattua vaikka mitä. Mut joo, se yksinäisyys. Miks se on niin pelottava asia? Miksen oo vieläkään tottunu siihen vaikka sitä on ollu ihan alusta asti? 

Tietenki siinä ulkomaille menemisessä vois olla vaikka mitä hyviäkin puolia: tutustuisin uusiin ihmisiin, saattaisin saada lisää ihania ja pitkäaikaisia ystäviä, näkisin maailmaa, oppisin englantia, saisin uusia kokemuksia... plus lukemattomat mahdollisuudet joita ei välttämättä ees osais kuvitellakaan. Miks silti se yks pelko on paljon voimakkaampi ku näitten kivempien juttujen toteuttamisenhalu? Miksen voi olla rohkeempi? 

Miks miun pitää olla tällänen?
  

ps. jos joku jakso lukee tän kokonaan ja loppuun asti, ihmettelen todellakin. 

make something beautiful out of this mess

YAAH en kestä. ;________________________; 

Jostakin vaan ihmeellisesti tuli kauhee angstipuuska, itkettää taas kaikki...taiokeimitenniintaas, harvemmin näitä miule tulee. Ja sillonkin kun jos tulee, niin pidän sen itkun sisällä, ajattelen että en saa itkeä ennen kun oon turvassa peiton alla, ja siihen mennessä se on sit mennyt useimmiten jo ohi. Mut joskus ois ihan kiva itkeekin ihan kunnolla, ja nyt on ihan sellanen fiilis, mut en voi. Haluisin mennä peiton alle, että voisin tehdä niin, mut kun tyhmä ruotsin aine pilaa kaiken eli oikeestaan mie pilaan vaan ite kaiken kun en oo tehny sitä jo aiemmin, miks kaikki pitää jättää aina viimeselle illalle, varsinkin kun on näin vaikeet aiheet enkä osaa ees suomeks ajatella niin, että saisin 80-100 sanaa kirjotettua kummastakaan näistä. Miten oikein meinasin päästä yo-kokeen läpi, jos en osaa ees yhtä tyhmää ainetta kirjottaa, vaikka apuna olis kaikki sanakirjat mitä netistä ja kotoa löytyy? Noh, onneks en sentään pakolliseks sitä ruotsia laittanu, vaikka oishan se silti ihan jees päästä läpi. 

Ihan lennosta siirryn toiseen aiheeseen mikä tuottaa suurta tuskaa.............jos sitä voi toiseks aiheeks sanoa, kun koko elämästä on kyse. Voi kunpa olis mahdollista kirjottaa kirjeitä menneisyyden itselleen samaan tyyliin kun henkilölle "minä yhden/viiden/kymmenen/.. vuoden päästä"! Jos siihen pystyis, kirjottaisin ysiluokkalaiselle itselleni, että hae senkin tyhmä sinne Taidelukioon, äläkä turhaan mieti niitä pääsykokeita ja sitä, saisko sieltä mahdollisesti kavereita vai joutuisko olemaan yksin vai mitä. Tai sitten että lähde oikeesti sinne vaihtoon, mitä tahansa muuta mutta ei tähän samaan pikkukylään. Tuntuu, että kaikki on jääny kokematta mitä ois pitäny kokee lukioaikana... Ja varmaan jää kokematta kaikki nekin, mitä on vielä tulossa. Sen tiedän, ettei abiristeilylle mennä - vaikka kyllähän ne suunnittelee ihan normiristeilyä Tallinnaan mut....asdfg. Miun ihanalla tuurilla miulta jää abihupparikin saamatta, kun ei meijän luokka kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen siitä logosta. Siis sellaseen yhteisymmärrykseen, mikä miule kelpais, kun oon niin tyhmä ja nirso ja vaikka mitä ettei miule kelpaa ihan mikä tahansa. Niin jätän sit ottamatta sen mieluummin kokonaan. 

Vanhojen tanssit surettaa eniten. Varsinkin kun miettii ja muistelee, miten sillon aikoinaan ala-asteella ollessa kun sisko tanssi ne, ja katoin niitä tansseja ja jälkeenpäin sitä videoo ihan lumoutuneena ja olin et woah joku päivä miekin. <3 Mietin mekkoakin monet kerrat, ja kampaustakin yritin pähkäillä, ja haaveilin siitä miten ees yhtenä päivänä elämässään saa yrittää olla ihan prinsessa. <3 .....Mut se päiväpä jäi kokematta, ja kaikki muutkin. Vaikka eihän se tavallaan miun vika ollu, minkä sille voi jos kaikki muut sai parit eikä kukaan pyytäny, ja sekin ketä ite rohkenin pyytää ei kiireiltään ehtiny. (Liekö oikee syy vai tekosyy, ei sillä enää väliä.) Mut oishan sitä voinu vaikka jonkun tytön kaa tanssii, tai yrittää saada vaikka jonkun sillosen ykkösen, tai mennä vonkumaan jonnekin amiksen liepeille että yhyy kuka tanssis (ihan niinku se ois oikeesti toiminu), mut minkäs teet kun on tällänen tyhmä. 

Ja joo, taisin jättää tuon ruotsin aineen nyt tekemättä. Ei voi mitään jos sen myöhästymisen ansiosta numero laskee, ennemmin meen nyt nukkumaan kun yritän saada tuota kirjotettua ja hyvällä tuurilla pääsen kahen jälkeen pehkuihin. ._____. 

what it is you're thinking, though i'm thinking it's not what i want to hear...

Maalasit piruja seiniin
Vaihdoit värisi mustanpuhuviin

ja punaisiin
Kun sydämesi maalaa

Viha on vapaana väärää
Ja käyttäytymishäiriöiden määrää
Täytyy hienosäätää

Älä mene sun täytyy jäädä
Älä puhalla sydäntä sammuksiin
Niin pienen hetken se palaa
Älä hulluja säädä
Olet ihme ja ihmeiden aika ei oo ohi

Sydän lyö takoo rinnassa rautaa
Yön valvoneena vaivut sänkyyn kuin hautaan
Et tahdo herätä koskaan

Pelkäät yötöntä yötä ja aamun kajoa
Valhe on pimeyttä valossa hajoaa
[Habakuk - Ihmeiden aika]

Anteeks, nyt tulee kuvaton postaus. Koneella ei ole enää free for use -kansiossa angstikuvia enkä jaksa näin myöhään alkaa ettimään pitkin nettiä uusia kuvia.

Yhyy. Ah Skilletin Yours to Hold sopis kyllä näihin fiiliksiin vallan loistavasti, mut ehkä mie en viiti kopsata toisenkin laulun sanoja. Varsinkaan noita. On vähän sellaset... Jos tietty ihminen lukee... Vois olla vähän.... emt.

ÄäääääääÄÄÄÄÄÄääääÄÄÄääÄÄääää jne. Miks mie en saa ikinä suuta auki sillon kun pitäs? Tai tässä tapauksessa sormia kirjottamaan oikeita sanoja. Paitsi et kyl mie tiedän vastauksen; kun ei sillä ole väliä, jos ei ole just se tärkein, tai muutenkaan, enkä mie oo kellekään se tärkein, nii miun on ihan turha edes yrittää käydä selittämään mitään. Aiheuttaisin vaan ahistusta lisää sille henkilölle.

Yaah mitä paljastuksia voisinkaan tähän kirjottaa. On ihan sellanen fiilis nyt kyllä. Mut en sit tiiä oisko siinä kuitenkaan mitään järkee. (no onko siinä mitään järkeä? no mikset tule ja kazo! anteeks käy aina terapia soimaan päässä ku ajattelen/sanon tuolleen.)  Pelottaa et kohta tulee joku valittamaan kun valvon vieläkin ja plaaplaa mut pakko vaan kirjottaa taas tänne. Vaikka kerkesin jo ajatella et jes, saan pidettyä edes yhden päivän taukoa tästä blogista. Periaatteessa kyllä pidinkin, nythän on jo oikeestaan keskiviikko. Ja kahdeksaks kouluun...

Mut yaah se ihminen. Toisaalta toivon et se lukis mut toisaalta toivon että en... Jos lukee, niin hyvä: eipähän tarvii sanoo kaikkee suoraan (en uskalla, oon urpo), mut toisaalta tuntuis tyhmältä. Et en sit uskalla muuten kun tälleen kiertoteitä. Vaikka enhän miehän tässä oikeestaan ees mitään kauheita sanokaan. Tai siis isoja juttuja. Tai ainakaan vielä en oo sanonu. Ei sitä tiedä mihin tää vielä johtaa. Mut en mie usko et se lukee. Ei se enää sit huomenna edes muista tätä blogia enää.

TULEE TAAS ROMAANI mut ei se haittaa. Miun blogi, mene pois jos ei kiinnosta. ._____. Hmmmhhhhh mietin mietin mietin nyt ihan liikaa et kirjotanko vai enkö niitä juttuja tänne. Siis mitä haluaisin sanoo. Tai kuten sanoin kaverille, en ees tiiä mitä haluisin sanoo. Jotain randomia sanahelinää se kuitenki ite sille tyypille olis.

Pitäis mennä nukkumaan. Pestä hampaat, pestä meikit pois, vaihtaa yöpuku ja mennä nukkumaan. Herätä aamulla seittemältä tai mieluummin vähän aikasemmin, kestää koulussa, mennä kaverin luokse (no se on kiva juttu <3 pääsee filosofoimaan ja pohtimaan elämää ja kaikkee kivaa), sieltä sit vanhempainiltaan mukaan kuuntelemaan juttua yo-kirjotuksista, sit kivasti tehä illalla vielä läksyt. Nii ja se enkun aine tosiaan. OI ihanaa. Ja huomiseks, tai siis keskiviikoks, piti se äikän kommenttikin. Ehkä mie aamulla sit vaan tulostan sen, en jaksa enää käydä kopsaamaan paperille käsin.

Huaah nyt on lähteny pahimmat katumuksen tunteet siitä kun en sanonu mitään mitä olis pitäny sanoo, ois varmaan ainaki itelleen tullu huojentunu olo ja kivi pudonnu sydämeltä... Nyt vaan on koko ajan ahistuksen tunne ja huoli siitä että se tekee jotain. Jotain mitä ei todellakaan tarvitteis kenenkään tehä. :c Mut mie luotan, ettei se tee mitään. En tiedä haluisko, ei varmaan, mutta pyydän silti Jumalaa suojelemaan.... Anteeks, kuulosti varmaan kauheen himouskovaiselta. Pyrin välttämään sitä, mutta joo - uskon Jumalaan, rukoilen aina ennen nukkumaan menoa... Mut ei, en käy kirkossa kun vaan sillon kun kouluun tai isosteluun liittyen + ehkä joulukirkko. OKEI LIITTY TAAS AIHEESEEN ANTEEKS.

Kylläpä tuntuu oudolta kun ajattelee et jos se vaikka lukeekin. Mitä se ajattelee, kun mie lähes kokonainen blogipostauksen, josta tulee ilmeisesti kauhean pitkä romaani todellakin, omistan sille tai ajatuksiin liittyen siihen? Varmaan sitä ahistaa. Siks toivonkin ettei se lukis tätä. Ei varmaan edes jaksais kyl. Mut silti toivon et se lukis. Mut ei. Joo. Ei. Kyllä. EI. ....tai sit kyllä. :c Kauheeta kun en edes mitään kuvia laita. Hirveetä.

Ehkä mie jätän sanomatta ne jutut mitkä olis pitäny sanoo jo aiemmin tänään sille itelleen, ja lopetan tän tähän.

Ps. Ajattelin, et josko kirjottais rinnalla myös englanniks. Tai lähinnä vaan sellasen pienen tiivistyksen englanniks aina loppuun. Vois olla ihan jees, voisin hakea lukijoita englannin kielisiltä nettisivuilta, jos vaikka paria hassua kiinnostaiskin... Mut en tainnu tähän vielä laittaa, tuli sen verran ihmeellistä juttua taas. Tai siis. Sellasta. U know.

Ps2. Mistä vetoa, et sit ku oon tän julkassu, koneen sammuttanu ja ollu vähän aikaa ihan tyhjänä, nii iskee kauhee katumus et kirjotin tällästä? Tai viimestäänkin aamulla. Ehkä se helpottaa kun vakuutan itelleni ettei se lue tätä. Ei se voi. Miks ihmeessä se tulis takasin kattomaan tätä blogia? Ei v.... mie oon tyhmä kun ajattelen tälläsiä ja kirjottelen tälläsiä. Pitäs kieltää miulta tälläset. Ei ois pitäny mitään blogia alottaakaan. HAHA KATUMUS ISKI JO AIEMMIN LOL.

(miks tää fontti näyttää ihan kauheen isolta vaikka tää on normaali :o ja sit pienellä näyttää ihan liian pieneltä. eiköhän se tää normaali kuitenki oo millä oon aina kirjottanu...
//editto; vaihoin sen nyt kuitenki sille pienelle kun se näytti isommalle kun mitä aiempien postauksien tekstit. hmm nyt on ongelmia, kuten aina, mut yhyy miks just fontin kanssa nyyh.
//editto2; vaihoin sen takas normaaliks ku pienellä se meni liian pieneks. en tajua tätä. miks tää näyttää isommalta ku aikasempien postauksien fontit? vai oonks mie vaan lopullisesti seonnu nyt? D: tai ehkä väsymys aiheuttaa näköharjoja. siis harhoja. tai kuka tietää...
//editto3; miks se nyt näyttää ihan normaalin kokoselta???? siis niinku ennenkin. onks miun pään sisällä joku samanlainen kiusantekijä kun penumbra: black plaguessa? vai olikohan se overturessa? kuitenkin yhyy. )

(toivottavasti ei oo hirveesti mitään kauheita krijotusvihreitä.)
(ja olisin hyvin kiitollinen jos edes joku viittis lukee koko jutun läpi. ja kertois siitä vaikka kommentilla. vaikka eihän tietenkään pakko ole. mut kyl se kivalta tuntuis. ja silleen. ...anteeks.)