*kuvittele tähän erittäin innostunutta ja korvia vihlovaa kiljuntaa*
Ostin Sain Skyrimin!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! :D<3 Siksi siis nuo kiljunnat. (Ja Skyrimhan siis on peli, jos joku ei sitä tiennyt.) Kaupassa oli tuskaa kun teki vaan mieli iloita ääneen. 30e makso, ite en ois ehkä ostanu mut vanhempien kanssa kun olin liikenteessä nii päätin ettei oo niin hirvee hinta... Eikä ees oo, jos miettii että jotkut Sims 3:n lisäosat maksaa vielä enemmän (pari euroo mut silti). :I Ja koska tulin työkkäristä jossa päätettiin että pitää koittaa hankkia vielä joku harjottelu eli työkokeilupaikka nii piti ostaa lohdutukseks(kin) sit tuo. Hehehh sinne varmaan meni sit miun lukemiset pääsykokeisiin. :D:D:D:D:D:D:D:::
En siis tosiaan oo vieläkään alottanu. Joka päivä oon kattonu niitä kirjoja että "hmm, mistähän alottais, kohta vois vaikka lukee" mut sit oon aina päätyny tekemään jotain ihan muuta. Esim. parina viime päivänä innostuin sit piirtämään ja mietin että en voi lukeee koska tahon piirtääää ja värittääää ja okei ihan jees että vihdoinki inspas ees jotain sellasta tehä ku ties millon on kunnolla koittanu jotain piirrellä. Tosin noistakin nyt tuli vaan tylsiä posekuvia mut parempi sekin ku ei mitään, varsinkin kun olin jo ihan varma etten osaa enää piirtää ollenkaan ku koitin sivuprofiileja pitkästä aikaa ja ei onnistunu ja masennuin jo parin yrityksen jälkeen mut joooo. Äääh haluisin kyl asentaa tuon Skyrimin jo tänääään ja kattooo millanen se on, pitäis varmaan poistaa jotain esim. Assassin's Creed vaikka, tuskin sitä enää pelaan mut hmm no ehkä kakkosenki vois, Brotherhoodin vois ehkä jättää ja äh miula ois Revelationskin mut Skyrim!!!111!!!11!! Ainii ja ostin lohdutukseks myös Milka-suklaata, ihanaa kun sitä on nyt kaupoissa tai ainakin Prismassa oli. <3333 (Joo taisin seota.)
Muttaaah siis joo pitäis tosiaan joku harjottelupaikka keksii. Sanoin sille että mietin kirjastoo ja kouluu mut jotenki niistä nyt ei kumpikaan kuitenkaan oikeesti oikein nappaa. Koululla joutuis näkemään liikaa tuttuja (siisvoiei) ja se on muutenkin ahistava paikka ja tuntuis oudolta mennä sinne vapaaehtosesti uudelleen näin lyhyen ajan jälkeen ainakin. Kirjasto sit taas... No, en oikein tiiä millasta siellä sit ois oikeesti. Ja mitä siellä joutuis tekemään. Varmaan jotain hyllyjen täyttelemistä ja... jotain. Hmmmmh no ei se ois kun kolme kuukautta, mut samalla pitäis sit lukee pääsykokeisiin. Ja niistä pääseekin hyvin seuraavaan aiheeseen eli yhteishaku: tittitidiii eipäs riitäkään pelkästään yhteen paikkaan hakeminen vaan pitää hakea vähintään kahteen, okei ei ongelmaa voin laittaa sinne vaikka sen psykologian ja/tai teologian mut äh ei jaksais lukee sit niihinki kokeisiin.. Tai ei tietenkään mikään pakko, mut ei nyt kovin valosalta näytä sinne englantiinkaan (siis opiskelemaan englantia, ei britteihin) pääseminen kun oon niin laiska tän lukemisen suhteen eli toisin sanoen saamaton kun en oo ees pystyny alottamaan sitä vielä. .________________________. Ehkä se auttais jos vähän tekisin tilaa tähän miun pöydälle nii mahtuis ees sellanen kirja auki...
Niin ja jos jollekin tulee mieleen jotain mahdollisesti kivoja harjottelupaikkoja nii kertokaa! Täällä tai mesessä tai fb:ssä tai missä tahtookaan, yhyy en haluu minnekään kaikki on tyhmiä haluun vaan opiskelemaan jonnekin ja sekin ahistaa tai ahistais jos antaisin sille tilaa mut yritän vaan työntää sen syrjään.
Anyway, jos jotain positiivista taas tähän väliin niin sain vihdoinkin selville miten Fullmetal Alchemist -manga päättyi (joskus.... no en muista, viikko pari sitten tai joskus en muista ehkä se olikin viime viikolla) kun edistyin tilaamaan Adlibriksesta puuttuvat volumet ja sit luin innolla koko sarjan läpi. <3 Toinen positiivinen juttu tähän kohtaan että sain myös yhden kirjan luettua! Jee! Vielä englanniks! Jei! Lauren Oliverin Before I Fall. Yritän nyt ryhdistäytyy ees kaunokirjallisuuden lukemisessa koska ihan liikaa kirjoja mitä pitäis lukee, hirmuset listat mitä kaikkee vois lainata/ostaa ja lukee.... Nyt on meneillään J. D. Salingerin Catcher in the Rye (Sieppari ruispellossa) minkä luin joskus lukiossa suomeks, mut kun eräs henkilö sano että (mukamas) muistutan sitä päähenkilöö nii piti sit lukee se uudelleen ja ajattelin että jos tällä kertaa englanniks ja siis tilasin senkin sieltä Adlibrikselta. Sen jälkeen sit luen varmaankin toisen niistä kirjoista minkä sain kaveriltani synttäri(?enmuistaD:)lahjaks, toinen oli siis tuo Before I Fall, mut piti nyt ottaa tähän väliin joku ohkasempi teos ku siinä toisessa oli jotain ~600 sivua nii rasituin siitä määrästä jo ennen ku ees alotin lukemaan sitä. :D: Sit tahtoisin mm. lukee Dan Brownin Da Vinci -koodin (en haluis sortuu vaan kattomaan sitä leffana), sitä suuremmalla syyllä kun löysin kotoo sen edeltävän ja seuraavan osan, joskin ite koodia ei sit näkyny. .___. Mut ehkäpä sen jostain saa. Ja sit ois vaikka mitä kaikkee, mut eipä tässä kai mikään kiire oo.
Hmm olikohan vielä jotain muuta. Ainiin joo, sydämeni itkee verta yms. ku Intohimo ois huomenna Jyväskylässä ja lauantaina Helsingissä mut en pääse kumpaankaan kattomaan. ;_______________; *viilsviils* <///333 Ja joudun vieläpä kärsimään (okeiehkäsielläonihanok) lauantaina jossain vitsin Isosseikkailussa kun luulin että saisin siitä jotain pientä rahaakin jos meen sinne työntekijänä mut EI kun oon vaan "vapaaehtoinen avustaja jolle ei makseta erillistä korvausta", just joooooooo ois niinku voinu kertoo etukäteen, okei en ees kysyny ite että saanko palkkaa (ku en halunnu vaikuttaa rahanahneelta ja oletin että kyl siitä saa kuitenkin ees 15e). Ja sit jos kaveri ei ees pääse nii yhyy angst oon siellä ihan yksin ja en osaa päättää meenkö hartaus- vai jumala kutsuu tjsp -kanavaan ku ne on molemmat vaan tokalla kerralla, tai yhyy ehkä meen vaan molemmilla kerroilla laulamaan vai pitääköhän miun ees mennä mihinkään ku oon "työntekijä" okei eipä siellä mitään muutakaan oo ärh. Toivon hartaasti että joku peruuttaa niin ystäväni pääsisi matkaan ja päivä olisi pelastettu jee. <3
Positiivisuutta kehiin jälleen; ostettiin myös hiusväri! Ja just se mitä olin ajatellu! Jee! Eli siis joku Garnierin musta, en nyt muista tarkalleen sitä merkkiä mut kuiteskiiiin jeejee.
Okei nyt katkes ajatus, ehkä parempi muutenkin jos lopetan tän selittämisen tähän. En muista enää yhtään mitä kaikkee kirjotin tänne, toivottavasti nyt en unohtanu mitään tärkeetä. Ja toivottavasti ei tullu mitään hirveitä kirjotusvirheitä/unohtunu sanoja tai mitään muutakaan kauheeta. D:
Huoh aloin jo olla melko varma siitä että tällä koneella/maailmankaikkeudella on jotain sitä vastaan että päivittäisin vihdoinki blogia. Eilen ku sain viimeinkin innostuksen nii alettiinkin koristelemaan kuusta, ja sit myöhemmin ku yritin uudelleen nii tititititittiidii netti katkee. Ei siinä oikeestaan vielä mitään, koska edistyin sit pitkästä aikaa myös piirtämään koneella ja sain jopa jonkunlaisen eli randomin ja sutatunnäköisen jouluisen kuvan/kortin tehtyä (minkä yritän laittaa tänne ja facebookkiin, ehkä jopa deviantarttiin jos hurjaks ryhdyn), mut ne nettiongelmatpa jatkukin vielä tänään. :) Melkein meni jo hermot ku mikään sivu ei meinannu latautua tai latautu vaan puolilleen ja nettipalkki näyttää että yhteys on mut vianmääritys sanoo että ei oo. Onneks sentään sain tän sivun auki nii pystyn purkamaan valitusta tänne. :D Ei tosin paljoo auta sit jos tää ei lähetä... Päivitin myös tän blogin ulkoasua vähän eilen, tosin vaihdoin vaan taustakuvan. Tänään näytti että fontit ois ollu jotain comic sanssia kaikki vaikka ei pitäis, toivottavasti se näkyy muille sellasena kun pitääkin. (Jos tätä siis vielä jotkut lukee/muistaa..)
Mut anywayy.... mitähän miun piti ees kirjottaa tänne. :D: Ärsyttääää kun ei toimi paineentunnistuskaan gimpissä. Oisin saanu (ehkä) paljon hienomman kuvan aikaseks ja oisin voinu koittaa tehä siitä yksityiskohtasemmanki. :( Ei vaan riitä kärsivällisyys ilman sitä.
Ilmeisesti tästä nyt tulee vaan valituspostaus, hieno comeback! Mut siis taas se netti katkes. :((( En ymmärrä, se vaan yhtäkkiä päättää että se on katkastu vaikkei oo ja sit sillä menee ikuisuus ennen ku saa yhistettyä takasin jos ees saa, ja sillonki ku saa nii kaikki lagittaaaaaaaaa. Ehkä miun pitää vaan alkaa syyttämään skypea, pitikin mennä vaihtamaan mese siihen. Vaikka se onki nyt suljettuna nii ei sen pitäis vaikuttaa mitenkään mihinkään. :P Mut silti.
Jooooooo tästä tuli tyhmin postaus ikinä mut taidan lähettää tän anyway, laitan sen kuvan myöhemmin. Lähetään haudoille ja yritin sen laittaa fb:hen mut ei ku se vaan jumittaaaa ja vittuu. Menee hermot, sit se kuva on siellä vasta illallal ja raopsipghsdnfj<pvjipbhfnj<fkvpsbja<jgvbhnj. Eikä tää ees tallenna/julkase tätäkään postausta. Ja vituttaa nyt nii moni muukin asia mistä ehkä selitän sit myöhemmin joku toinen päivä........ Joista eräs henkilö on ehkä jo kuulluu liikaakin. D: Mut tällä hetkellä ehkä eniten vituttaa se ku tuo palkki näyttää että yhteys on mut sit sivut ei kuitenkaan lataa ja tänkin taisin jo aiemmin selittäää. Ehkä vaan pitäis jättää tää postaus kokonaan julkasematta..... Niinku se toistaseks ainaki jää, koska vitun netti!
...Joka tietenki alkaa toimimaan ees jotenki just sillon ku pitää lähtee. :) Eikä toimi sit enää kunnolla ku tulee takas. Nyt oon jo 99,9999999999999% varma että miun vaan ei haluta julkasevan mitään missään. <3
Hei mitä tää nyt on että aina 17. päivä ajaudun kirjottamaan jotain tänne. :DD Kolmas kerta jo peräkkäin.
Mut anywayyy en taas tiiä mitä olin tänne ajatellu kirjottaa, varmaan taas vaan randomia selitystä ja angstin + ahistuksen purkamista liittyen miun mahdollisesti tulevaan poikaystävään ja ties mihin. :( Kun siis en nyt tiiä tuleeks tästä mitään. Miten tästä voi ees tulla mitään jos toinen ei tee mitään sen eteen? Tai ainakaan ei mitään kauheen suurta oo tehny. Vaikka vielähän tässä ehtii, mut haluisin saada ees jonkinlaista varmuutta siitä että kyllä tää vielä joskus johonki etenee... Koska en jaksais tätä epätietosuutta enää kauheen kauaa, mut en mie haluu sitä jättääkään, en haluu olla taas ihan yksin siinä mielessä enkä haluu luopuu toivosta. Mut kunnnnn haluisin vaan tietää. :( Miks tän pitää olla näin vaikeeta. + Se kun tuntuu että ite on ihan in love vaikken ees ymmärrä miks mut sit toiselle ois se ja sama että miten käy vai käykö mitenkään. :(
Sit vielä kun tykkään haaveilla niin paljon vaikka mistä, etenkin just tälläsistä rakkauteen liittyvistä jutuista, nii sit ahistaa vaan vielä enemmän ku ei tiiä että tuleeko ne koskaan toteutumaan, ja sit ei tekis toisaalta kauheesti mieli haaveilla mut sit taas toisaalta ilman niitä ei jaksa eikä oo mitään iloa mut sit toisaalta ne tuottaa vaan lisää suruakin ja äääääh... Ja sit harmittaa vielä miljoonasti enemmän ku jos on ollu hirveesti kaikkee mielessä mitä ois kiva tehä sen kanssa jne ja sit erotaankin/jätetään koko juttu sikseen ennen ku mitään niistä on ehditty tekemään ja kokemaan. :( Ku miksei nyt vaan vois ottaa itteesä niskasta kiinni ja kerätä rohkeutta ja repästä kunnolla ja ottaa kaiken ilon irti siitä että kerrankin on tällänen tilanne, en ymmärrä. :( Sama koskee kyl minuu itteeni että siinä mielessä en oo yhtään sen parempi... Mut hei sentään mie nyt yritän viedä tätä eteenpäin, oon huomenna eli tänään kuitenki menossa niille kylään (sen pikkusiskosta on tullu miun kaveri :P). Tosin kun meen sen siskon kaverina nii voi olla ettei siitä oo mitään hyötyä... Pohdin taas liikaa, mut jos se hengais miun ja siskonsa kaa nii sit ne vanhemmat ainaki tajuais että oon myös sen kaveri, jos eivät oo jo muuten tajunneet, nii eivät sit ihmettelis eivätkä kiinnittäis ehkä niin paljoo huomiota siihen jos oisinki joskus sen enkä sen siskon kaa. Mut saa nyt nähä...
Viikko sitten btw loppu se 3. ripari, se olikin paljon paljon paljon kivempi ja hauskempi kun odotin. <3 Miula ja yhdellä isostytöistä oli "sketsisuhde", ah sitä intohimoa. :D<3 Mahd. poikkis oli siellä myös, sentään sai jotain kosketusta siihen, mut niin sai kaikki muutkin isosista joten eipä se sit mitään.. Viikon päästä alkaa sit 4. ja tän kesän viimeinen ripari täällä, mahd. poikkis on siellä taas, saas nähdä miten siellä sit käy. Onneks miun hyvä ystävä on siellä myös nii ei ainakaan tuu olemaan niin ahistava leiri kuin se 2. ripari tänä kesänä. :)
Mut takasin mahd. poikkikseen (en nyt keksi mitään muutakaan selkeetä kutsumanimee :( ku säätö-sana tuntuu epäsopivalta tässä vaiheessa mut ei kuitenkaan olla vielä virallistettukaan meijän suhdetta, jos ees koskaan virallistetaankaan..). Haluisin vaan niin kovasti olla sen kanssa ja halia ja pusia ja jostain syystä ootan hirveesti sitä että joskus saisin nukkua sen vieressä. <3 Tahtoisin että se lähtis Maata Näkyvissä -festareille. <3 Haluisin että se tulis Puruvesi-poppiin ja että mahollisesti voisin mennä niille yöks sit sillon. <3 Mut se on jo reilun kahen viikon päästä, tuskin tulee onnistumaan. :( Ellen sit naamiois sitä yökyläilyks sen siskon kaverina mut sit nukkuisin siellä sen siskon kaa ja nii... Mut edelleenki, saa nyt nähä miten käy vai käykö mitenkään. :/
Nyt ei tuu enää mitään mieleen, en muista enää mitä oon kirjottanu ja mitä en ja jäin kuuntelemaan herkkiä rakkauslauluja nii ehkä parempi että lopetan tän jaarittelun nyt tähän...
No niin, pitkästä aikaa taas. Ei näköjään kannattais ikinä alkaa intoilemaan että jee nyt taas jatkan säännöllistä postailua ku ei se onnistu millonkaan. :P DeviantArtissa oli aikoinaan ihan sama juttu, sit luovutin ja en jaksanu enää ilmotella että oon palannu. Ei sillä että siellä ois ees ketkään minuu oottanu takasin mut jooo miks mie alotan kaiken aina tälläsellä randomilla sekamelskalla. :D: Tosin sellanen tää koko postaus taitaa taas olla ku viime julkasusta on kuukaus..
Oon ylioppilas, jee. :P Lakkiaiset oli kaks viikkoa sitten, kivasti sato vettä koko päivän nii ei voinu kuviakaan kunnolla ottaa. Tuo on otettu tän viikon tiistaina (muistaakseni), piti saada kiitoskorttikuvia ja tuo oli yks vaihtoehdoista. Viime viikko meni siis riparilla isostelemassa nii venähti vähän tuo kuvan ottaminen.. Mut joo, juhlat meni hyvin säästä huolimatta ja kivat jatkot oli mökillä kavereiden kanssa. :)
Tänään oli sen viime viikkoisen riparin konfirmaatio, tulin sieltä kotiin just vähän aikaa sitten, puol kahdeksan maissa oisko ollut. Tää konfis alko vasta kolmelta, ku oli kaks leiriä samaan aikaan ja sen toisen konfis oli aamulla. Neljään paikkaan oli kutsuttu isoset, yhessä vaan sai täytekakkua. :( Muissa ei oltu vissiin ehditty vielä alkuruoasta eteenpäin... Mut anyway, ripari oli mukava, ei kyllä voita viime kesän 2. riparia vaikka tätä isosporukkaa kehuttiinkin hirveesti. :P Ei ollu ketään kaveria nii oli sit vähän tylsän puoleista välillä ku ei ollu ketään kelle ois vaan voinu höpötellä jotain ihan randomia millon vaan nii se vähän laski sitä hauskuutta + yks juttu mistä kohta lisää.. Muuten tykkäsin kyllä itekin, kukaan ei jääny ulkopuolelle ja isoset toimi hyvin yhessä. :)
Ite olin siis päällikkö-/vastuuisosena, oli aika haikeeta ja surullista ku ei ollu omia pikkusia mut tässäkin oli puolensa, esim. pysty paremmin lähestymään kaikkia pikkusia (no tyttöjä lähinnä...), sai käydä kaikkien raamiksissa ja ei tarvinnu stressata jumiksen pitämisestä tai muustakaan. :) Piti huolehtia lähinnä vaan kioskista, iltaohjelmasta ja saunasta, jonka unohin yks päivä laittaa päälle mut ei se onneks maailmaa kaatanu. :P Ekaa kertaa (niistä leireistä missä ite oon ollu) tehtiin leirilehti, jonka taisin ilosesti unohtaa kesäteologin autoon. :/ Noh, pitää toivoa että sen joskus jostain saan...
Mut nii, se yks juttu mikä kans vähän (vai voisko sanoa että aika paljonki? ainaki suurimmaks osaks) laski mielialaa siellä riparilla oli se miun "säätö"homma. Heittomerkit koska nyt se sana tuntuu jo liian oudolta. Kun se oli siis siellä kans, mut molemmat ku ollaan tälläsiä ujoja nii ei kauheesti oltu toistemme kaa, ja kun ilmeisesti vieläkin pidetään tätä juttua salassa jostain syystä nii ehkä siinä oli jotain ylivarovaisuuttakin sen suhteen ettei varmasti paljastuta kellekään tai mitä lie... Kerran uskaltauduin halaamaan ku jäätiin kahestaan mut ei siitä tullu mitään, se pelkäs että joku tulee nii työnti miut pois. :(
Nää viimeset pari kolme viikkoo (ainakin) on muutenki ollu taas kauheen angstisia ja alakulosia ja sellasia, mietin pitkään että mistä ihmeestä se vois johtua ja sit viimein koin valaistuksen; mistäpä ja kenestäpä muustakaan ku "säädöstä". About kahteen kuukauteen ei oo tapahtunu mitään, ollaan vaan jumitettu tässä samassa eikä olla edetty yhtään, ollaan vaan otettu takapakkia ku ei oo enää (melkein) mitään mitä oli sillon joskus. Niiiiiin kaipaan niitä kaikkia ihania tekstareita, mesekeskusteluja, haleja, pusuja, kosketusta ylipäätään... Sattuu. Kun ei oo ees mitään mahollisuutta koskettaa toista tai mitään. Tänään ois ollu mut olin liian pelkuri, siis istuttiin autossa takapenkillä kahestaan ihan kiinni toisissamme ku lastenistuin vei tilaa, ja mietin koko automatkan että pitäiskö tarttuu kädestä kiinni tai ees hipasta, mut en sit kuitenkaan uskaltanu. Ja mikä tyhmintä, eniten minuu jarrutti siinä se, kun en tienny mitä se ite ois siitä ajatellu ja miten reagoinu.
Nyt en taas tiiä millon nään sen seuraavan kerran, jossain leirillä joskus todennäkösesti, koska tuskin meistä kumpikaan pääsee toisen luona käymään. Ite uskaltaisin varmaan mennä sen luokse, ainaki nyt on ollu jonkun aikaa jo sellanen rohkeustunne, mut sit taas se ei kuulemma uskaltais sanoo miusta kellekään......... Mut kattoo nyt. Ois kivaa jos vois ees mesessä jutella, mut toisin ku miulla, sillä taitaa olla jotain muutakin elämää. :P On vaan kauhee ikävä, yritin sille eilen mesessä selittää miten pahalta ja tyhmältä tää tuntuu mut en tiiä ymmärtikö se kuitenkaan. Tyhmältä siis tuntuu siks, kun en taas tiiä mitä se ite ajattelee ja tuntee. Ku alkais pikkuhiljaa (taas) kaipaamaan jotain tekojakin eikä vaan sanoja. Vaikka kyl mie ymmärrän jos ujostuttaa ja mietityttää mitä muut ketkä lie ajattelis, mut kun jos oikeesti haluais jotain enemmänki nii mitä väliä? Jos oikeesti on ihastunu ja haluaa tyypin itelleen nii eiks sillon pitäis koittaa tehä jotain sen eteen että sen tyypin saa ja saa pitää sen pitempäänkin? Vaikka miten pelottais ja jännittäis..?
Mut joo ehkä nyt lopetan tän jaarittelun, mitenköhän paljon tuolla on kirjotusvirheitäkin ku en jaksa lukee läpi mitä kaikkee tyhmää ja sekavaa kirjotin... Vähän helpotti kun sai tänne kirjottaa ja purkaa ajatuksia, pelkään tosin että kohta se kuristava tunne taas palaa mut ei voi mitään.
Ps. Ainii, pääsin seukkarille harjotteluun kuudeks kuukaudeks. :) Ihan kivasti on nyt ollu vapaapäiviä ku riparista sain jokaisesta päivästä yhen vapaa ja joka viikko on muutenki kaks päivää vapaata. Seuraavan kerran on tiistaina työpäivä, keskiviikon lastenleiripäivän valmistelua + saunailta ja sit keskiviikkona se leiripäivä, siitä eteenpäin en vielä tiiäkään, tiistaina pitäis selvitä. :P
The Crüxshadows - Perfect
(Mietin pitkään minkä biisin laitan tähän, mut ei tullu mieleen mitään sellasta mikä sopis sanojen ja tunnelman puolesta, paitsi sellasia mitä oon tänne joskus jo laittanu, ja olin jo laittamassa Blutengeliltä Über den Horizont -kappaleen, mietin myös Disciplen After the World ja Things Left Unsaid -biisejä, mut viime hetkellä sit kuitenki päätinki laittaa tän. En muista oonko laittanu jo joskus, toivottavasti en, mut ehkä nää sanat vois olla tässä melko sopivat..)
Kamalaa en kestä. Miks nää yo-kokeet jännittää nyt näin paljon, syksyllä ei tuntunu läheskään näin kauheelta tai sit oon vaan jo unohtanu miltä sillon tuntu. :D Ja ehkä tähän vaikuttaa sekin, että nyt on kolme pakollista (enkku, äikkä, matikka). Syksyllä oli vaan yks, terveystieto (onneks se meni ees läpi). Ja näistä kevään aineista miula taitaa muutenkin olla suurempia tavotteita. Syksyllä riitti ne mitä tulikin (paitsi se saksa..), ei ollu kauheesti mitään tavoitteita, kunhan pääs läpi (paitsi se saksa...), mut nyt ne tavotteet onkin kaikissa vähintään se M.
Psykologiasta sitä tuskin tuun kuitenkaan saamaan, koska koe puolentoista viikon päästä ja oon lukenu vaan yhtä kirjaa ja siitäkin alle puolet. Eihän miun siihen vielä ees pitänykään panostaa, syksyllä sit... Uskontoo oon lukenu, luin 1. ja 2. kirjat kunnolla tehden samalla muistiinpanoja, 4. kurssin kävin vasta vähän aikaa sitten itsenäisesti ja oon nyt kerrannu siitä islamin (varmuuden vuoks pitää kyllä kerrata muitakin vielä), 5. kurssikin oli vasta nii luotan siihen että Suomen kirkkohistorian jutut palautuu mieleen pääpiirteittäin kun kertaan ne miun tekemästä hienosta aikajanasta, ja 3. kurssin luin vaan alleviivaillen koska etiikka... En ees tiiä uskallanko yrittää vastata mihinkään etiikan kysymykseen. :D Kai se on pakko, jos ei muihinkaan mitään saa. Mut se on sen ajan murhe sit. Pitäis vielä kerrata lähetystyöstä jotain, niistä maailmanuskonnoista, fundamentalismista, ööhhitsimitämuitatärppejäoliabitreenienfoorumilla................. Kauheeta kun on sellanen tunne, että kyllä mie muistan ja osaan niitä juttuja, mut sit en kuitenkaan oikeesti osaa mitään tai sit siellä on sellasia kysymyksiä mitä en ees ymmärrä tai sit ne on kaikki sellasia että jotenki on miulta jääny kokonan lukematta tai unohtunu tai vaatis kauheen yksityiskohtasia tietoja tai yaaaaaah mut joo, eka se äikän essee.
Ahistaa, kun voisin saada siitä äikästä E:nkin, jos vaan osaisin kirjottaa väh. 40 pisteen esseen ja pisterajat ei laske viime keväästä. Ahistaa, kun en oo kirjottanu otsikkoesseetä pitkään aikaan enkä aineistoesseessä osaa käyttää aineistoo tarpeeks hyvin. Nii en sitten oikein tiiä kumpaan vastaisin... Turhahan sitä nyt on miettiä etukäteen, kun ei ees tiiä vielä aiheita. Mut mut sit jos tuleekin sellanen tilanne että olis yks otsikko- ja yks aineistoessee, mitkä molemmat kiinnostais yhtälailla ja yaaaaaaaah. Mut joo, aineesta toiseen eli englantiin. Se on ihan muutamasta pisteestä kiinni saanko L:n. Ärsyttää ja harmittaa vieläkin kun en vaihtanu sitä yhtä vastausta kuuntelussa... Miks miun tekstinymmärrys failaa aina, kun siinä on suurempi painokerroin kun rakenteessa. :( Ja kahesta viimesimmästä aineestakin tuli vaan 88 pistettä, pitäis saaha vähintään 92. :( Tai no, vähintään 90p. jos vastaisin monivalintoihin oikein (korkeintaan 2-3 väärin). Avoissa harvemmin tulee virheitä, toivottavasti ei tulis nytkään... Pitääkin tänään varmaan tehä taas joku vanha yo-koe harjotukseks. Toisaalta pitäis mennä ajoissa nukkumaan että jaksais ajatella sit siellä esseekokeessa...
Ja niin, sit vielä se matikka. Oon laskenu vaan kerran, vähän mietityttää mitä siitäkin tulee... Mut joo, ehkä jätän tän nyt tähän. :P
Olipas Isosseikkailu. :o Eli siis eilen oli se Mäntyharjulla, kivaa oli ja tapahtu hämmentävä juttu ja sit oli vielä parempi mieli. :) Vaikka en pysty käsittämään ja uskomaan sitä ollenkaan mut kaipa se kuitenki oikeesti tapahtu. :D Eräs vanha tuttava (jotka jotkut ehkä muistaakin...) oli siellä siis kans, en tosin menny sanomaan mitään koska en uskaltanu ja ajattelin että eipä se kuitenkaan haluais minuu nähä jne. Kirkossa sitten se laittokin viestiä (tää on se mikä on kaikkein vaikein käsittää, luulin että se ois poistanu miun numeron jo ajat sitten) ja näin pois päin, kirkon jälkeen tavattiin nopeesti ja siinä se, pikkujuttu mut miule silti hyvin ihmeellistä. :D Kun ei miule normaalisti tapahu mitään.
Jospa nyt tähän samaan postaukseen laittaisin vielä jotain äikän tt-kokeesta... Vastasin ite kysymyksiin 1,4 ja 5. Kokeesta lähtiessä oli aika hyvä tunne, vaikka kirjotinkin melko sekavasti ja epäjohdonmukasesti tuohon 4. vastaukseen (tein sen vikana). Mut noita kysymyksiä & vastauksia lukiessa ei sit enää tuntukaan niin hyvältä, tais jäädä aika monta tärkeetä juttuu huomaamatta/mainitsematta, varsinkin tuossa nelosessa. Vitonen sen sijaan vaikuttais menneen hyvin, mut en nyt uskalla alkaa odottamaan siitä silti mitään überhyviä pisteitä (= 5 pistettä) ees alustavasti. Ainiin ja pitää nyt vielä siitäkin sanoa, että luulin ettei niillä tt-kokeen otsikoilla oo niin väliä, tai siis että riittäis kunhan ne vaan olis asian ytimeen ja silleen, että niitten ei tartteis olla mitenkään mielikuvituksekkaita ja silleen, mut vissiinki niitten sit ois pitäny olla kun tuolla joku kysyy että onko sen otsikot liian huonoja ja ne on jotain ihan kaikkee muuta kun perus 'mainoksen myyntikeinot'. :(
Mutta koska laskeskeleminen ja vaihtoehtojen miettiminen on kivaa, nii (viime kevään pisterajoja käyttäen) miula pitäis olla jonkinlaiset mahdollisuudet M:än, jos saisin vaikka jokaisesta vastauksesta 3 pistettä. Jos siis esseekokeessa olis joku sellanen aihe mistä osaisin kirjottaa hyvin ja paljon. Jokaisesta 4 pistettä, nii ei haittais vaikka esseekoe menis huonostikin ja voisin silti saada M:n (paitsi jos tulis 25p. nii jäis pisteen päähän, toivon ettei sellasta tilannetta tuu). Jos pitäis lähtee veikkaamaan, mitä pisteitä saisin noista miun tt-vastauksista, nii sanoisin varmaan 3, 3 ja uhkarohkeesti 5. Sillon tulis tt:stä 33p. ja tartteisin 40 pisteen esseen, että (viime kevään rajojen mukaan) saisin just ja just E:n. Kauheeta oikeesti kun miula on esseet menny ihan laidasta laitaan, on tullu niin 25:ttä pistettä, 40:tä pistettä ja joskus jopa 50 pistettäkin. Ei siis pysty yhtään arvailemaan että miten se vois mennä. :/ Mut turha stressata siitä vielä, torstaina sit vasta (kun saa tietää alustavat tt-pisteet). Ja kaikkia varmasti kiinnosti tää kappale hyvin paljon. :D
Palaan takasin seurakunnallisiin aiheisiin, koska yaah nyyh tahtoisin kirkon nuorisopäiville, mut en haluais yksin mennä (ehkä muuten, mut sillä reissulla käytäis Särkänniemessäkin nii...) eikä miula oo oikeen ketään enää ketä vois pyytää sinne. :( Enkä viittis tehä niinkään että vaan änkeisin johonkin porukkaan mukaan, kaikki ei ota niin avoimin vastaan ja jäisin kuitenkin hyvin hyvin ulkopuoliseks nii se ei ois siis kivaa kenestäkään. :( Enkä pääse Savonlinnan yövalvojaisiinkaan pääsiäisenä, kun ollaan just sillon menossa Tanskaan. :( Seuraava kiva isompi srk-juttu onkin siis vasta sit huhtikuun lopussa Vappugospel. Angst.
Ja vielä palaan hetkeks takas yo-kokeisiin, koska tuli mieleen että se enkun kuuntelu on tosiaan huomenna. :D: Eikä se edelleenkään onnistu miulta tarpeeks hyvin, jos L:n haluan nii miun pitäis saada täydet pisteet kirjallisesta kokeesta, koska jos max. pistemäärä on 299 ja viime keväänä on vaadittu 270 pistettä ällään ja miula tulee kuunteluista jotain about 70 pistettä ehkä (en oo saanu tarkkoja pistemääriä ku avoja en voi tarkistaa kotona ja yks mikä tehtiin koulussa mihin saatiin avojenkin vastaukset nii en tiiä painokertoimia :((( ) nii miula ois varaa menettää vaan 9 pistettä kirjallisessa ja sen verran pitäis varata siihen mitä vois jäädä aineesta saamatta mut ei miula mee tekstinymmärtämisen monivalinnat aina ihan täydellisesti eikä myöskään rakennekaan vaikka se hyvin meneekin mut joku siellä kuitenkin menee aina väärin. :'( Vaikka onhan tässä vielä aikaa sit petrata (piti tarkistaa onks tuo ihan oikee sana, urbaanisanakirja kertoo että on ja se tulee ruotsin bättrasta) tekstinymmärtämistä mut mut mut silti, aina siellä on joitain kohtia missä pitää miettiä kahen väliltä ja ottaa just sen väärän. :( Angstangst en taidakaan siis saada L:ää mistään. :(
Joo jospa söisin tässä vähän suklaata tai sipsejä tai jotain, jos vaikka piristyisin sit.
ps. Tää kohta tuosta Maria Jotunin novellista Untako lienee on hyvin koskettava, varsinkin tuo vika lause, ainakin miun mielestä: "Sitä kun omantunnon ääntä en kuullut, enkä ottanut sitä, joka minulle oli määrätty, kävi näin. Parahiksi olikin. Sitä piti minunkin saada oppia se, ettei eletä ihmisten tähden, vaan itsensä ja ettei onni ole ostettavissa. Kun se kerran näyttäytyy, etkä avaa sille sydäntäsi, katoaa se ainiaaksi, häviää jäljettömiin, niin jäljettömiin, ettet enää tiedä, oliko se sitä, vai untako lienee kaikki."
Tästä tulee nyt hyvin random ja listamainen postaus, koska miula on tylsää enkä jaksa tehä mitään muuta.
*Miks kukaan ei oo sillon mesessä kun ei oo mitään tekemistä ja kuolee tylsyyteen ja kaipaa seuraa? Mut sit sillonku on tekemistä tai keksii sitä jotain mitä vois tehä, nii heti tulee vähintäänkin yks meseen (ja sit on vielä enemmän tekemistä). Miks näin, miksei vois kaikki vaan mennä kivasti niin että sillon olis juttuseuraa kun sitä kaipais ja sillon kun on muutakin tekemistä nii ei ois? Ei sillä että siitä juttuseurasta mitään haittaa on sillonkaan kun on sitä tekemistä, mut silti.
*Valkosuklaa ei oo hyvää surusuklaata. Tai ainakaan miula se ei toimi. Totesin tän joskus joululomalla. Tumma tai maitosuklaa käy paremmin.
*Vaseliini on hyödyllistä ja sopii moneen tarkoitukseen: 1. sitä voi laittaa huuliin eikä ne oo enää niin kuivat ja rohtuneet ja kamalat, 2. sitä voi myös laittaa silmänympärysiholle ja silmäluomille (ainakin mie pystyn) eikä tuu mitään oireita, toisin kuin joistain sellasista mitkä on mukamas tarkotettukin sinne laitettavaks, 3. jostain luin että se auttais myös ripsien kasvuun kun sitä laittaa siihen juurelle, en tiiä sit onko tässä mitään perää kuitenkaan - oon testannu mut en oo ainakaan mitään radikaalia muutosta huomannu :D 4. se toimii myös kuivaan ihoon kaikkialla muuallakin, 5. luin myös että sen avulla voi saada venytyskorut paremmin korvaan, tätä en oo vielä ehtiny testaamaan.
*Miks teen kaikesta itelleni aina ihan vaikeeta? Esim. nyt on eräs ihminen jolle haluaisin jutella (mesessä, no okei muutenkin mut nyt on kyse mesestä) ja oon pakahtua koska en ite halua tehdä alotetta, ja syy on niinkin tyhmä kuin se että sanoin sille eilen että en enää koskaan kokeiden lähestyessä alota sille juttelemaan koska ------, mut sen lisäks myös haluan testata kiinnostaako sitä ees jutella miule, alottaisko se ite miule puhumaan jotain. Veikkaan että ei, sillä oli jo siihen mahdollisuus mut ei... Ja tästäkin pääsis kun vaan ite sanoisin jotain seuraavalla kerralla kun se paikalle ilmestyy mut asfghsgjäjshjghyaaaaargh haluun vaan ilmeisestikin kiduttaa itteeni. + selvittää kiinnostaako sitä. Ellei se sit sitä mitä sanoin sille käsittäny niin että vaikka se sanoiskin jotain en vastais taaaaai mitä lie. Yhyynyyh itteeni voin vaan tästäkin syyttää mut asfghvalivaliangstviilsitku.
*Miun pitäis a) kirjottaa äikän essee uusiks koska tän hetkinen versio on liian surkee b) lukee uskontoo c) lukee psykaa koska koe torstaina d) ostaa uskonnon 4. kurssin kirja ja opiskella se kurssi itsenäisesti.
*Miks joskus vaan tulee aina suklaanhimo? Varsinkin sillon kun on jotenki vähän angst? Onneks miun Wiener nougatit loppuu kohta, sit en voi mässätä muuta kun leipää.
*Miks on niin vaikeeta sanoo joitain juttuja suoraan toisille ihmisille? Varsinkin jos ne on jotain positiivisia? Miks se on ihan ylitsepääsemätöntä sanoa tai ilmaista jotenkin muuten toiselle että se on tärkee ja sillä on väliä? Miksei ne sanat vaan tule sillon kun kaikkein eniten niin haluais tehdä? Ja miks on niin vaikee uskoo niitä todeks jos joku sanoo itelle tuollasia juttuja?
*Oon pitäny tätä tässä auki jo vajaat tunnin, siltä varalta että mieleen tulis vielä jotain muutakin. Nyt aloin miettimään että pitäisköhän kuitenkin vaan julkasta tää jo, ei miule kuitenkaan mitään mieleen tule enää... mut liian usein käy niinkin että luulee kirjottaneensa kaiken mahdollisen mielestä pois, ja sit kun on lopettanu nii vielä tuliskin vaikka mitä. Noh, alotan sit vaikka uuden postauksen...
*Kaipaan vieläkin seuraa. Ja tällä hetkellä se kaipuu taitaa kohdistua lähinnä yhteen ihmiseen, josta selitin aiemminki ja jonka suhteen teen ite kaikesta ylivaikeeta. :(
*Okei, nyt tää menee jo pelottavaks. Ehkä minuutti sen jälkeen kun olin kirjottanu tuon ylläolevan tähtikohdan, saan viestin siltä tyypiltä... :o
Mistä se johtuu että öisin iskee aina ahistus? Tai ainakin miule iskee, tai ainakin nyt viime aikoina on taas iskeny. En oo ajatellu sen tarkemmin että mistä lähtien, mut ainakin viime viikolla se jo oli. Sit kun vielä tietäis että mistä se ahistus johtuu...
Tuntuu vaan niin turhalta. Ettei miun olemisella oo mitään merkitystä. Eikä siinä oo mitään järkeekään. Oon vaan, en tee mitään, hyvä kun ees ajattelen mitään. Yritän vaan tunkee kaikki ajatukset jonnekin piiloon, etten joutuis kohtaamaan niitä eikä tartteis vaivautuu tekemään mitään. Päivällä se onnistuu ihan hyvin, voin joko kattoo telkkaria ja turruttaa ajatukset sillä, tai sit voin pelata jotain videopeliä ja uppoutuu sen maailmaan unohtaen omani kokonaan. Mut sit kun ois nukkumaanmenemisen aika, tulee ahistus, ja valvon vaan pitempään kunnes on pakko raahata ittensä sänkyyn ja yrittää nukahtaa, kun ei oo mitään hyötyy olla hereilläkään, kun ei osaa eikä pysty ajattelemaan mitään kunnolla, eikä jaksais sitä ahistuksen tunnettakaan enää.
Miun pitäis, ja ois pitäny, kaiken tän turhan jumittamisen sijaan valmistautuu ylppäreihin, lukee uskontoo, kattoo/kuunnella englannin kielisiä uutisia, laskee matikkaa... Etenkin keskittyä siihen uskontoon, että sit oisin voinu alottaa psykologian lukemisen. Mut ei, pyrin vaan olemaan ajattelematta niitä kaikkia ja sit ahistun vielä enemmän, en vielä mut sit myöhemmin, kun on kirjotusten aika, enkä osaa mitään.
Haluisin vaan kelata tän syksyn pois kokonaan, takasin kesään, ja elää tän syksyn uudelleen, tehden siitä erilaisen tekemällä oikeesti jotain. Tää aika meni niin äkkiä, liian äkkiä, en pysty käsittämään sitä.. Syyskuusta asti kaikki on tuntunu ihan vaan joltain unelta, osittain siks että on tapahtunu joitain ylikivoja juttuja vaan myös siks, ettei ylipäätään oo tapahtunu mitään. Tää tuntuu just sellaselta unelta, kun jotkut siun odotetuimmat unelmat toteutuu tai on toteumaisillaan, mut sit kohta heräätkin ja tajuat että se olikin vaan unta. Toisaalta haluisin herätä, että voisin tehä kaiken toisin, mut toisaalta...no, mie menetän kuitenkin kaiken ennemmin tai myöhemmin.
Eniten pelkään varmaan tällä hetkellä sitä, että jään ihan yksin. En vielä, vaikka oonkin jo aika yksinäinen (ollu jo oikeestaan aika pitkäänkin), vaan sit kevään kirjotusten jälkeen. Koulukaverin kanssa ei oo pidetty yhteyttä pitkään aikaan koulun ulkopuolella oikeestaan mitenkään, kahden muun kaverin/ystävän kanssa juttelen mesen ja tekstareiden kautta mikä on ihan jees, ja oon siitä ilonen, mut pelkään vaan liikaa että jotain tapahtuu ja yhteydenpito vähenee heidänkin kanssaan syystä tai toisesta. Mut joo okei ei miun taaskaan pitäny kirjottaa tälläsistä, miks eksyn joka kerta ihan eri juttuihin mistä piti alunperin selittää? .____. Ei sillä että ketään kiinnostais yhtään mikään mitä kirjotan.
Oman itteni lisäks turhalta tuntuu ens vuos. Kyllä, jauhan taas tästä samasta aiheesta: syksy 2012 - kevät 2013. En kylläkään tiedä mitä sen jälkeenkään, mut ehkä en sitä ala vielä kuitenkaan murehtimaan, tässä on tarpeeks jo muutenkin... Niin kun oon kai tänne selitelly, oon ajatellu sitä seukkarille töihin menemistä ja pitäny sitä melko varmana vaihtoehtona, mut nyt sekin on alkanu tuntumaan aika turhalta. Joo, siitä sais työkokemusta ja mahdollisesti rahaakin jne, mut oisko se kuitenkaan kivaa? Asuisin silti kotona, enkä varmaankaan tekis täällä mitään järkevää, oisin yhtä tylsistyny kun oon tähänkin asti ollu...
Joten joo asiaan: oon alkanu nyt sit taas pohtimaan sitä opintovuotta ulkomailla tai jotain vastaavaa. Pääsisin toteuttamaan yhtä miun haaveista, pääsisin pois täältä, saisin vaihtelua elämään... Mut kun ei sekään ois niin helppoo, koska 1) raha 2) pelkään vaan liikaa kaikkee. Jos en tutustuiskaan siellä kehenkään? Jos ketään ei kiinnostais miun seura eikä kenestäkään tulis miun kaveria siellä? Jos joutuisin olemaan ihan yksin koko ajan? Jos sillä aikaa miun Suomen ystävät, joita tosiaan on vaan se huimat kaks kappaletta, unohtais miut sillä aikaa? Jos miule sattuis siellä jotakin? Tuo nyt on kyllä ihan tyhmä, koska täälläkin vois sattua vaikka mitä. Mut joo, se yksinäisyys. Miks se on niin pelottava asia? Miksen oo vieläkään tottunu siihen vaikka sitä on ollu ihan alusta asti?
Tietenki siinä ulkomaille menemisessä vois olla vaikka mitä hyviäkin puolia: tutustuisin uusiin ihmisiin, saattaisin saada lisää ihania ja pitkäaikaisia ystäviä, näkisin maailmaa, oppisin englantia, saisin uusia kokemuksia... plus lukemattomat mahdollisuudet joita ei välttämättä ees osais kuvitellakaan. Miks silti se yks pelko on paljon voimakkaampi ku näitten kivempien juttujen toteuttamisenhalu? Miksen voi olla rohkeempi?
Miks miun pitää olla tällänen?
ps. jos joku jakso lukee tän kokonaan ja loppuun asti, ihmettelen todellakin.
Hui. Katoin tuossa vähäsen aikaa sitten wilmasta 4. jakson lukkarin, kopioin sen kalenteriin ja tein siitä vielä paperiversion kaapin oveen niinkun miula on ollut tapana ties mistä luokasta asti, ja yhtäkkiä tajuntaan vaan iski että herranjestas, se on viimenen jakso lukiossa ikinä! Kaksi kuukautta enää normaaleja koulupäiviä, sen jälkeen potkijaisten ja penkkareitten kautta lukulomalle ja sit tappamaan ranne/peukalo vielä viis kertaa ylppäreihin. Sitten ei enää ikinä ole mitään varsinaista tarvetta mennä lukioon enää (kuviksen diplomityötä lukuunottamatta). Aika pelottavaa. Kamalaa. Sit miula on maaliskuusta kesäkuuhun asti ihan vaan pelkkää olemista (+kuviksen diplomityö), koska olen laiska jne enkä ole hankkinut sille ajalle mitään työpaikkaa.
Kesätöittenkään eteen en ole tehnyt mitään, mutta elättelen kovasti toivoa että pääsisin edes kahdelle riparille. Yhdelle tavalliseksi isoseksi ja yhdelle vastuuisoseksi, tai vaikka useammallekin jos vain mitenkään mahdollista. Pitää kysellä vielä nuoriso-ohjaajalta miten monelle miula on mahollisuudet päästä ja onks se jo unohtanu kokonaan sen mitä se joskus mietti ääneen, että olisin koko kesän seukkarilla jo...tiedä sitten mitä tekemässä. Ja siitä syksystä pitää kanssa kysyä. Jos en pääse srk:lle ens syksystä seuraavaan kevääseen asti nii... no, varmaan sit yritän käydä jotain kursseja jossakin. Huaah pitää yrittää nyt vaan olla ajattelematta vielä mitään sellasia. D:
Palaan takasin nykyhetkeen ja sanon että nii tosiaan, jouluretkuilu oli tuossa äsken just ja sen kohde olikin Helsinki. Käytiin kattomassa Don Quijote, tutustuttiin Kallion kirkkoon ja shoppailtiin Jumbossa (sekä syötiin Hesessä pari kertaa). Miun shoppailut vaan jäi hyvin niukiks, en osannu yhtään ajatella mitä voisin tarvita tavisvaatekaupoista, kun vasta tilasin H&M:ltäkin farkut ja pari paitaa, joten metsästin vaan mm. the Crüxshadowsin levyjä. En löytänyt mitään niistä mitä etin, tyhmää. Sitten miun pelihimo puski esiin ja oli pakko käydä tutkimassa Gamestop, löysin Oblivionin viis euroo halvemmalla kun mitä Citymarketissa oli, ostin sen. (Jee, vihdoinkin sain sen! :D) Jotkut muut pelit myös herätti mielenkiintoa, sellaset alennuksessa olevat (+ Alice: the Madness Returns, jota tuskin oisin uskaltanu ikinä pelata), mut päätin hillitä itteni. Nyt kun vaan saisin itteni jatkamaan Persian prinssiä siten, että sen jaksais pelata loppuun, nii oisin onnellinen edes hetken aikaa~
Onnellisuudesta puheenollen, pitäiskin lukee sitä uskontoo oikeesti nyt. Vieläkin tuossa ekassa kirjassa, en edisty ikinä! Miks oon näin laiska yhyy angst viilsviils. Niin ja lainasin kaverin avustuksella Savonlinnan kirjastosta pari englanninkielistä kirjaa, en edisty niissäkään. Mut onneks hei kohta on joululoma, ehkä mie sillon pystyisin lukemaan vähän enemmän. Kaikki toivoni on nyt siinä... Mut joo, nyt jos sitä uskontoo _ihan_oikeesti_.
ps. joo, päätin jättää tän ulkoasun nyt tälläseks ainakin jokskuks aikaa. ehkä miule joskus taas iskee erilainen inspiraatio ja vaihdan tätä jälleen.
ps2. miula oli taas joku toinenki juttu mielessä mut se unohtu. eikun nii, miule iski nälkä. ._____. [x] tärkee.
How little do I care about what's really worth caring for?
It's so hard to see
the ones around me,
'Cause I'm standing in my way
And it's so hard to care
about the ones around me.
Yet it's so easy to care about myself.
It's all me, all me around me,
It's all me, all me inside of me.
Please deliver me from this!
Help me to see life through
your eyes instead of my own...
Oh my God how shallow am I?
How little do I care about what's really worth caring for?
Instead of my own because it really should be.
All you, all you around me,
All you, all you inside of me
'Cause God you're love and
your love is what I need.
Nopea postaus siitä mitä nyt tässä viikon sisään on tapahtunut:
Viikko sitten tiistaina täytin siis tosiaan 18v., olin kavereiden kanssa kaupungilla ja kolmaskin liittyi seuraamme kiinalaiseen ravintolaan mennessä, jonka jälkeen siirryimme spontaanisti kys. kaverin asunnolle ja juttelimme kaikkea ja joimme teetä ja söimme leivoksia ja oli ihanaa. <3
Perjantaina oli terveystiedon yo-koe, mikä meni miten meni... Vastasin vain viiteen kysymykseen. Perjantaina myös 'korkkasimme' siskon miule ostaman kuohuviinipullon. Pakotin itteni juomaan koko lasillisen iltapäivän aikana, vaikka se olikin pahaa.
Lauantaina oli HPE Kiteellä, jonka jälkeen spontaanisti menin kaverini luokse yöksi. Bussimatka HPE:stä takaisin oli jotain todella kivaa ja olisi voinut kestää pitempäänkin. <3 Niin ja olin tosiaan siellä apuohjaajana, saas nähdä saanko sen luvatun palkankin siitä vielä.
Maanantaina oli viimeinen kirjoitus syksyn osalta, nimittäin saksa. Sain sen tehtyä jo about 35min. ennen kuin sai lähteä. Tekstinymmärtämiset tuntui sinänsä ihan helpoilta, ja mitä tänään (siis tiistaina) kävin katsomassa vastauksia abitreeneistä niin hyvältä näytti, sama rakenneosion kanssa vaikka se tuntuikin ihan käsittämättömältä. Toivon, että myös avojen vastaukset meni oikein ja aineistakin tulisi ihan kohtuuhyvät pisteet, kuin myös 'aukkotehtävästä'. Oli hyvä tunne kun tajusi että nyt ne on kaikki ohi syksyltä. <3 Ajattelin, jos syyslomalla saisi luettua edes yhden ussan kirjan. Sen lisäksi jos ehtisin/jaksaisin/viitsisin lukea myös psykan ekan kirjan, olisin hyvin hyvin hyvin onnellinen.
Tänään (nyt on vielä tiistai koska en oo vielä nukkunut) on ollut... Noh, miten sen nyt ottaa. Alkupäivä oli ihan kiva, kun oli helppo päivä koulussa (2xsaksa) ja sen jälkeen menin kaverin luokse. Ja kun saksan kirjotukset menikin kai ihan hyvin. Ilta ei sitten enää ollutkaan niin kivaa; sain jälleen kerran huomata miten kauhea ihminen mie oon. Voisin kirjottaa vaikka kokonaisen postauksen aiheeseen liittyen, mutta kello on jo sen verran että olisi pitänyt mennä nukkumaan jo tunti sitten, joten jospa en kuitenkaan. Sanon siis vain lyhyesti, että pitkään odotettuani ja kestettyäni sain (ainakin melkein) vihdoinkin sen mitä halusinkin, aivan liian ihanan ihmisen elämääni, mutta nyt tuntuu/näyttää siltä, kun yrittäisin vaan ajaa hänet luotani pois. Aiheutan pahaa oloa hänelle ja samalla myös itelleni, olemalla ilkeä ja sanomalla ties mitä, kaikkea mitä ei pitäis ja mitä en todellakaan tarkota. Enkä osaa edes pyytää anteeksi. Saatika koskaan ilmaista miten tärkeä kys. henkilö oikeesti on miulle...
Huomenna filosofia... Sain eilen luettua vikan kirjan loppuun, tosin vielä on lukematta ekasta ja kolmannesta molemmista about 30 sivua... Enkä varmaan niitä luekaan, kun sen ekan kirjan lopusta en tajunnut mitään, enkä koe tieteellistä tietoa niin kauheen tärkeeks. Paitsi että miun tuurilla siitä just tulee jotain kysymyksiä nyt.. Luin tänään loppuun sen Opin kaiken tietämäni tv:stä, ja vielä pitäis lukee se Järjen valossa + muistiinpanot vihkoista. Lisäks pitää vielä koittaa selailla ainakin sitä 3.kirjaa, kun nyt tuntuu ettei muista siitä mitään..
Eilen oli vielä hyvä fiilis tästä ja kaikesta, saksasta etenkin, kun kuuntelusta tuli jopa 64/90p., enemmän kun mitä odotin, mut nyt kun kävin lukemassa abitreenien foorumilta keskustelua niin ei tuolla varmaan oo mahdollisuutta kun hyvällä tuurilla c:hen... Koska mitä nyt tuonne tyypit laitellu pisteitään niin siellä kaheksankymmenen puolin ja toisin ne näyttää olevan. Että jooh.... :( Onhan se kirjallinen toki vielä, mutta en varmasti tule millään yltämään samalle tasolle muiden kirjottajien kanssa. Okei, ei tuonne ollu kun vaan muutama laittanu pistemääränsä, mut silti. Voi hyvin olettaa että enemmän sitä kirjottaa vaan ne ketkä oikeesti osaa jne, ja mie en niihin oikeesti osaaviin todellakaan kuulu. :(
Keväällä voi toki aina uusia, mutta ei kauheasti huvittais kun siellä on jo muutenkin 4-5 ainetta kirjotettavana. Ehkä pitää sit ens syksynä mennä uusimaan jos vielä kiinnostaa...
Mutta jos nyt aiheesta toiseen, seikkailin perjantaina taas vaihteeks Cybershopissa ja Morticiassa. Morticiaan menis ainakin 55e (korsetti + piilari), jos hameenkin ostaisin niin lisää tulis 49e ja sit jos vielä tuollaset...armwarmersit nii +10e. Cybershopiin menis 78e (hame, tekoripset, 3xsukkikset, gogglesit). Ei nyt sittenkään niin kauheasti, vaikka yhdessähän noista tulis jo lähemmäs 200e.. :D Tosin riippuu vähän kumman hameen ostaisin, penkkariasun kannalta Mortician vois olla parempi (ainakin se näyttää vähän pitemmältä ja muutenki lämpimämmältä), mut se on kans kalliimpi. Tai sit ostan molemmat. Kunhan nyt joskus uskaltautuis äitiltä kysymään et hei saisinks tilata vajaan parin sadan edestä.. :D
Jaja! Jos joku miettii miule synttärilahjaa, nii 5mm tai 6mm tunneli! Tosin en tiiä mahtuisko se 6mm, mut kun tuo on paljon hienompi tuo tuollanen... :D Mut toki jos joku vaivautuu ettimään nii sellanen tekotimanteinkoristeltu 5mm:n tunneli ois jees. ;) No okei, realistisia kun ollaan nii ei kukaan lähde miule tuollasta ettimään mistään eikä tarviikaan, saan sellasen itekin sit tilattua joskus tai jos Turusta vaikka löytyis kun sinne marraskuussa pääsee.
YAAAAAAHHHHHHHHH itkettääääääää Breathe Carolina tulee näemmä Helsinkiin ens kuussa (3.10.), ikärajaton ja 18e (+2e), olin ihan intona ja elättelin toivoa että ehkä saisin jonkun raahattua mukaan (nimenomaan raahattua, koska tietääkseni kukaan kavereistani ei kys. bändiä kuuntele), kunnes tajusin tarkistaa että kyseinen päivä on MAANANTAI, ja sillon on vieläpä SAKSAN YO-KOE. Okei, ehkä olis mahdollista vielä ehtiä keikalle, joka alkaa klo 19:00, ellei kirjotuksissa menis ihan kamalan pitkään ja pääsis heti hyppäämään junaan ja kaikki olis aikataulussa mitä tuskin olis kun olis kiire, mut ois se silti ehkä mahdollista, mut sit tyssää viimestäänki siihen, että _ei _kukaan_iki_maailmassa_ lähtis maanantaina miun kaa Helsinkiin asti, varsinkaan jos ois noin epävarmaa kaikki että ehtiskö edes. Tai ehkä se vaan johtuiskin miusta.
Jostakin vaan ihmeellisesti tuli kauhee angstipuuska, itkettää taas kaikki...taiokeimitenniintaas, harvemmin näitä miule tulee. Ja sillonkin kun jos tulee, niin pidän sen itkun sisällä, ajattelen että en saa itkeä ennen kun oon turvassa peiton alla, ja siihen mennessä se on sit mennyt useimmiten jo ohi. Mut joskus ois ihan kiva itkeekin ihan kunnolla, ja nyt on ihan sellanen fiilis, mut en voi. Haluisin mennä peiton alle, että voisin tehdä niin, mut kun tyhmä ruotsin aine pilaa kaiken eli oikeestaan mie pilaan vaan ite kaiken kun en oo tehny sitä jo aiemmin, miks kaikki pitää jättää aina viimeselle illalle, varsinkin kun on näin vaikeet aiheet enkä osaa ees suomeks ajatella niin, että saisin 80-100 sanaa kirjotettua kummastakaan näistä. Miten oikein meinasin päästä yo-kokeen läpi, jos en osaa ees yhtä tyhmää ainetta kirjottaa, vaikka apuna olis kaikki sanakirjat mitä netistä ja kotoa löytyy? Noh, onneks en sentään pakolliseks sitä ruotsia laittanu, vaikka oishan se silti ihan jees päästä läpi.
Ihan lennosta siirryn toiseen aiheeseen mikä tuottaa suurta tuskaa.............jos sitä voi toiseks aiheeks sanoa, kun koko elämästä on kyse. Voi kunpa olis mahdollista kirjottaa kirjeitä menneisyyden itselleen samaan tyyliin kun henkilölle "minä yhden/viiden/kymmenen/.. vuoden päästä"! Jos siihen pystyis, kirjottaisin ysiluokkalaiselle itselleni, että hae senkin tyhmä sinne Taidelukioon, äläkä turhaan mieti niitä pääsykokeita ja sitä, saisko sieltä mahdollisesti kavereita vai joutuisko olemaan yksin vai mitä. Tai sitten että lähde oikeesti sinne vaihtoon, mitä tahansa muuta mutta ei tähän samaan pikkukylään. Tuntuu, että kaikki on jääny kokematta mitä ois pitäny kokee lukioaikana... Ja varmaan jää kokematta kaikki nekin, mitä on vielä tulossa. Sen tiedän, ettei abiristeilylle mennä - vaikka kyllähän ne suunnittelee ihan normiristeilyä Tallinnaan mut....asdfg. Miun ihanalla tuurilla miulta jää abihupparikin saamatta, kun ei meijän luokka kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen siitä logosta. Siis sellaseen yhteisymmärrykseen, mikä miule kelpais, kun oon niin tyhmä ja nirso ja vaikka mitä ettei miule kelpaa ihan mikä tahansa. Niin jätän sit ottamatta sen mieluummin kokonaan.
Vanhojen tanssit surettaa eniten. Varsinkin kun miettii ja muistelee, miten sillon aikoinaan ala-asteella ollessa kun sisko tanssi ne, ja katoin niitä tansseja ja jälkeenpäin sitä videoo ihan lumoutuneena ja olin et woah joku päivä miekin. <3 Mietin mekkoakin monet kerrat, ja kampaustakin yritin pähkäillä, ja haaveilin siitä miten ees yhtenä päivänä elämässään saa yrittää olla ihan prinsessa. <3 .....Mut se päiväpä jäi kokematta, ja kaikki muutkin. Vaikka eihän se tavallaan miun vika ollu, minkä sille voi jos kaikki muut sai parit eikä kukaan pyytäny, ja sekin ketä ite rohkenin pyytää ei kiireiltään ehtiny. (Liekö oikee syy vai tekosyy, ei sillä enää väliä.) Mut oishan sitä voinu vaikka jonkun tytön kaa tanssii, tai yrittää saada vaikka jonkun sillosen ykkösen, tai mennä vonkumaan jonnekin amiksen liepeille että yhyy kuka tanssis (ihan niinku se ois oikeesti toiminu), mut minkäs teet kun on tällänen tyhmä.
Ja joo, taisin jättää tuon ruotsin aineen nyt tekemättä. Ei voi mitään jos sen myöhästymisen ansiosta numero laskee, ennemmin meen nyt nukkumaan kun yritän saada tuota kirjotettua ja hyvällä tuurilla pääsen kahen jälkeen pehkuihin. ._____.
KYLMÄ okei ehkä pitäis laittaa lisää vaatetta päälle eikä vaan kärsiä tätä kylmyyden tuskaa ja angstivalittaa siitä tänne. :D *hetki* Okei jee nyt on pitkähihanenki päällä...
Mistähän nyt alottais. Ehkä voisin vaan hienosti itkee että yaah kaks puol viikkoa filosofian yo-kokeeseen. :( Enkä oo kauheesti edistyny lukemisessa. Tänään olin kirjastossakin lukemassa, mutta ehdin lukea vaan 16 sivua, oikeesti, KUUSTOISTA SIVUA VAAN. Ja tää on vielä tällänen suunnilleen A5-kokonen, 161-sivunen kirja. Oon sivulla 68. En ees puolessavälissä. Tän jälkeen pitäis sit lukee vielä toinen samaa kokoluokkaa oleva, 168-sivunen. Ja vielä olis kolmaskin samanlainen, siinä 165 sivua. Ei oo oikeesti iso määrä ees, mut kun en vaan ikinä pysty ees alottamaan sitä lukemista! Kirjastossakin kaikki pienetkin äänet tuntu häiritsevän, jotkut pojat kuunteli välillä musiikkia ja huutelivat toisilleen Habosta ja se toi mieleen ala-asteaikoja - siis ajatus herpaantu ja oli vaikee palata takasin filosofian pariin. NNNnhgajh.
Päätin, että en oikeesti lue nyt mitään muuta kun filosofiaa. Tai siis kun ensin ajattelin, että jossain välissä sen terveystiedon kirjanki alotan, mutta taidanki jättää sen suosiolla sit filosofian ja terveystiedon väliselle ajalle luettavaks. On siinä kuitenki....kaks viikkoo. No okei, luen sitä vähän aikasemminki, jos vaan saisin nää filosofian kirjat ees luettua. Sit pitäis kans lukee ennen filosofian kirjotusta se Opin kaiken tietämäni TV:stä -kirja loppuun, ja lisäks vielä se Järjen valossakin. Ei tuu mitään. Ei oikeesti. En pääse filosofiaa läpi, en ainakaan millään hyvällä arvosanalla. Siis sellasella mikä miule riittäis, että oisin tyytyväinen. Eli vähintään C. Ja huaaaaah en kestä, ruotsin ope (muistaakseni) arvioi että n. viikon päästä kirjotusten jälkeen saa tietää, minkä arvosanan opettaja siitä antais. Siis vaan viikko! Voi herranjestas oikeesti. Ja joskus marraskuussa sit vasta ne lopulliset.
Saksan tehopaketti ei oo btw tullu vieläkään miule, kaverille sen sijaan oli tullu. Koska se tilas ne vasta koulujen alettua. Mut mie tilasin jo paljon aiemmin, ja kaikki muut (paitsi eng. idiomisanakirja ja tussit) tuli koulun alkuun, miksei ne tullu? Mihin ihmeeseen ne on kadonnu? Lukion kirjavastaavakaan ei tienny sillon kun häneltä kysyin, pitää kai ahistella taas huomenna tai perjantaina jos sattuu sopiva tilaisuus tulemaan.... Lupas siis ottaa yhteyttä LK:aan, jos ei niitä tuu. Eikä niitä kai sit oo tullukaan, kai se ois miule siitä ilmottanu. Miks kaikki menee aina ihan pieleen. .____________. Ruotsista vielä, että pitäis ainekin kirjottaa ja tehä pakollinen itsenäinen kappale. Ainii ja tänään vielä lukee sanariin, joka on huomenna. Jei.
Mut joo jos nyt loppuun jotain muuta kun kouluun liittyvää...
Lauantaina on nuortenilta, odotan innolla. <3 Tosin sitä ennen, varmaanki perjantaina, pitäis käydä kaupungista ostamassa uusia meikkejä, koska siis omg ne niiq meinaa loppuuh!!!11! Mut ei miula oo ku 10e käteistä. Pitäis taas uhrata tililtä rahaa. D: Ellen sit sais äitiltä vähän rahaa... Miks meikkien pitää olla niin kalliita?
Asiasta toiseen, hitsi, BIG BROTHER olin jo unohtanu omg pakko mennä kattomaan. DD:
Jospa sitä pitkästä aikaa saisi tänne jotain kirjoitettuakin... :D Koulu alkoi viikko sitten maanantaina ja se on aikalailla vienyt kaiken puhdin ja innon kirjoittamiseen ym.
Viime viikolla otin vielä tavoitteeksi lukea filosofian kirjaa 20 sivua päivässä eteenpäin, mutta lopulta siinäkin kävi niin että luin oikeastaan vasta viikonloppuna ~50 sivua. Olisin ehkä voinut lukea sitä enemmänkin, mutta en ymmärtänyt enää mitään niistä viimeisistä kappaleista niin innostus lopahti. Ludwig Wittgenstein meni ihan ohi ymmärryksen, muistan vain että se oli masentunut nuoruudessaan ja sen kaks veljee teki itsemurhat ja kolmas katosi jonnekin koska niitten isä oli jotenki...outo? :D Muista ees tällästäkään...ihanniinkunseoiseestärkeelol. Mut tänään jos pitäis vähän taukoa filosofiasta. Huomenna kaveri toivonmukaan tuo 2. kurssin kirjan ja voin aloittaa lukemaan sitä ja hyvällä tuurilla saisin sen luettua tällä viikolla... Oikeastaan vähän pakko, jos meinaan kaikki 4 kirjaa ehtiä lukemaan ennen yo-koetta, koska nehän menee näin:
ma 12.9. ruotsin kuuntelu (huolestuttaa vähäsen, ei se harjotus tuntunu kauheen helpolta D:)
ke 14.9. saksan kuuntelu (iih toivottavasti menis paremmin kun ruotsi! mut ainakin tää on vaan lyhkäsenä)
------------------------------
ma 19.9. FILOSOFIA (YAAAH)
pe 23.9. ruotsi
pe 30.9. terveystieto (siihenki pitäis lukee, mut oletan että sitä lukee nopeemmin kun filosofiaa)
ma 3.10. saksa
Toivottavasti se LK:sta tilaamani saksan tehopaketti tulisi pian, että voisin kerrata saksaakin vähän paremmin. Ruotsin suhteen olen luottavaisin mielin, kun tässä jaksossa on kuitenkin ruotsia niin sanastoa luultavasti palautuu mieleen aika helposti, ja lisäksi on abikurssi ruotsia, jolla kerrataan kielioppia. Saksaa on myös tässä jaksossa, mutta silti se tehopaketti ois oikeesti hyödyllinen... Muttaah uskaltaisinkohan tähän laittaa ylös mitään toiveita arvosanojen suhteen? No jaa ehkä sanon vain, että olis aika jees jos tulis C:tä ja M:ää, E:tä en uskalla toivoa mutta toki sekin on enemmän kuin tervetullut! :D Hihi on kyllä varmaan aika pelottavaa ja ahdistavaa olla kirjoittamassa salissa saksaa kaverin kanssa kahdestaan.....onneks en kuitenkaan ihan yksin sinne joudu.
Mutta asioista toisiin, viime päivinä olen kuunnellut Nuotta Radiota varmaan vähän liikaakin... Mutta ainakin olen saanut kuunnella hyvää musiikkia ja bongannut sieltä mm. artistin nimeltä Joonaz. :) Kysehän siis on kristillistä musiikkia soittavasta nettiradiosta, ja Nuottahan on tunnettu myös/etenkin lehdestään, joka on Suomen vanhin ja luetuin kristillinen nuortenlehti. Itsekin sen tilasin pari vuotta sitten Maata Näkyvissä -festareilla (kaupanpäällisiksi sai Sarasteen levyn), mutta eipä sitä laskua eikä lehteäkään koskaan tullut. :o Sainpahan kuitenkin cd-levyn... Mut anyway, ite ainakin tykkään siitä radiosta ja on se lehtikin aika kiva ollut kun sitä joskus on jossain päässyt lukemaan. :) (Bonus: Tahtoo jo jonnekin seukkarin juttuihin....)
Hmm mitähän muuta, nää miun postaukset on aina ihan randomeita. :D Täynnä kaikkee ja ihan sekavia.
Mutta joo odotan innolla sitä aikaa kun syksyn ylppärit on ohite ja ei tarvii enää stressata niitä, vaan voi keskittyä ihan rauhassa jo kevään vastaaviin... joista en edelleenkään oo ihan varma kaikista. Tai okei, psyka ja ussa, mitä teen??? Haluisin kirjottaa molemmat, mut enemmän päänvaivaa ja tuskaa ja ahdistusta tuottaa psykologia. Niin paljon käsitteitä ja termejä ja teorioita ja selityksiä ja kaikkia mitä pitäisi muistaa. Uskonnon kirjoittamisesta olen melko varma kuitenki, se vaan tuntuu jotenkin sellaselta et pakkohan se on miun kirjottaa. Yh oon varmaan ainoo joka sen sit kirjottaa. ._. Toivottavasti en kuitenkaan.. Mut joo, olettaisin että keväällä ei kuitenkaan tule olemaan niin suurta stressiä, koska enkun ja l. matikan luulis kuitenki menevän aika hyvin. Ainoo vaan, että toiveet on korkeella, haluisin molemmista sen L:n kirjoittaa mutta.... Enkussa ainakin hyvin vaikeaa, ja matikassa kaikki kaatuu jo pienestäkin virheestä.
Joo ei kiitos enää kirjotuksista! Pitää kai nyt vielä tännekin angstata että yhyy kun haluisin jutella yhelle tyypille mutta kun se ei oo koskaan enää mesessä vaikka on fb:ssä, ja koska oon itteeni liittyvissä jutuissa lähestulkoon aina pessimistinen, niin ajattelen että syynä on joko 1) se on torjunu/poistanu miut mesestä 2) se on laittanu ittensä offline-tilaan miule 3) ööh.... joo. Tai sit se vaan on siten miten kaveri tuntuu uskovan, eli että se ei vaan jaksais olla mesessä. Okei, se on ehkä todennäkösempää, koska en tietääkseni oo tehny/sanonu mitään sellasta mikä ois sit aiheuttanu vaihtoehdot 1 & 2, mut miks joku ei jaksais sit kirjautuu meseen? Ei oo niin vaikeeta. :( Tai sit se on se kuminauhataktiikka... :DD Mutjoo okei helpointa ois tietenki jos vaan yksinkertasesti alottaisin juttelee sille fb:ssä kun se siellä kerta on. Mut siihenki on syitä miksen haluis siellä: 1) en luota fb:hen, se ei välttämättä lähetä kaikkia viestejä 2) jos lähettääki, nii sitä on silti hyvä syyttää, siinä tapauksessa ettei halua vastata, niin voi vaan sanoa et "en saanu mitään *köh*" 3) siinä on vaan sitä jotain mikä työntää luotaan pois, siis fb-chatissa. Oon vaikee ihminen, tiedän sen eikä se oo kivaa. :(
Taidanpa kuitenki lopettaa nyt tähän, pitäis tehä läksyt ja kerrata vähän filosofian muistiinpanoja ja tehä jotain kivaa koneella (=tehä testejä, ehkä pelata jtn, surffailla randomisti, käydä miljoona kertaa fb:ssä minuutin aikana....tuhlata siis kiitettävästi aikaa turhaan).
Kuuntelen tässä Dopea, vihdoinkin ihan kunnolla ja silleen. Mut onneks kerrankin sain alotettua niiden kuuntelemisen Spotifysta, huomasin että onhan näillä enemmänkin hyviä kappaleita kun vaan Die MF Die ja se toinen minkä nimee en nyt satu enää muistamaan.
Oon edelleenki ihan tuskissa, mut ehkä tää tästä. Pitäis vaan saada omat ajatukset ja tunteet kuriin ja selville nii kaikki olis hyvin. Ehkä huominen sit kivasti valottaa niitä kaikkia miulle. Mitähän miun ees piti nyt tänne tulla ees kirjottamaan, unohin taas ihan kokonaan ja eksyin angstin puolelle jälleen kerran. :'D
Ainakin piti sanoo, että jeejee, tein pientä tutkimusta bloggerin asetuksissa ja löysin sen paikan, mistä voi muuttaa osotteen, ja sit löysin myös kaikkee muuta kivaa, kuten sen mistä saa tuonne blogitekstien alapuolelle sen kivan "luin"-painikkeen!Oon iloinen, muistakaa nyt kaikki sit klikkailla niitä kun jos luette, etten tunne itteeni ihan orvoks ja urpoks ja joka tekstissä on vaan nolla siinä. :D Pitäis varmaan vielä alleviivatakin tuo, mut ehkä se menis jo vähän yli. Luotan että jo(t)ku(t) kiva(t) ihminen(/-set) ees klikkailee niitä. :)
On sellanen tunne, että voisin kirjottaa taas vaikka mitä kaikkee randomia ja turhaa ja bonusta ym sekavaa, mut ajatukset on yllättävän tyhjän tuntuset. :o Ehkä voisin vaan laittaa jotkut kivat laulun sanat tähän loppuun vielä, kunhan keksisin mitkä... On liikaa vaihtoehtoja enkä oikeen tiiä mitkä kuvastais miun tän hetkisiä tunnelmia, kun ees tiiä missä tunnelmissa oon. :D Jännittyneissä, ahistuneissa kait. Mut en osaa sanoo mitään biisii mikä kuvastais niitä tunteita. Joten laitan ihan randomisti...
...Dope - Falling Awayn, mikä paljastui siksi toiseksi Dopen biisiksi mikä oli jo ennestään tuttu & hyvä. :D
The more things change
The more things change
Ain't it funny how
Apparently everything is the same
Ain't it funny how
I think I'm waking up
I think I'm waking up or I'm about to be
I think I'm waking up
And now I'm breaking up or so I ought to be
I think I'm breaking up
Let it go
I'm falling away from my world of destruction
I'm falling away from the pain
Ain't it funny how
The more things change
The more things change
Ain't it funny how
I think it's shaping up
I think it's shaping up or it's about to be
I think it's shaping up
And now it's breaking up or gonna set me free
I think I'm breaking up
Breaking up
I'm falling away from my world of destruction
I'm falling away from the pain
Ehdin jo säikähtää etten voiskaan tulla tänne itkemään/purkamaan ajatuksia, kun ensin tänne tullessani oli että sivu ei ole saatavilla tjsp, mut onneks päivitys auttaa aina. ...Okei, tällä kertaa ainakin.
Niin siis. Olin taas vaihteeks riparilla isostelemassa, viime lauantaina menin (pikkuset tuli sunnuntaina) ja tänään sit tosiaan pois sieltä. Kolmas kesä & ripari isosena. Vaikka sanottiin että leirejä ei kannata vertailla keskenään, että siinä ei ole mitään järkeä, niin vertailen silti ja sanon että tää oli ylivoimasesti paras leiri näistä kolmesta. Isosporukka ja vetäjät oli ihan parhaita, pikkusia tietenkään unohtamatta. <3 Tekisi mieli itkeä jne mut yllättävän vaikeeta saada kyyneleitä tulemaan ulos. Kurkkua vaan kuristaa. Ei ees se, että oon yksin kotona, auta yhtään. Itken varmaan sit yöllä joko koneen ääressä tai sängyssä ennen ku nukahan. :p
Tässä välissä voisin mainita että kyllä oon taas ollu tyhmä, oon tyhmä vieläkin, oon aina ollu ja tuun aina olemaan. Haluisin vaan huutaa tai jtn muttaaah kai se pitää tyytyy vaan sisäiseen huutoon.
Asiasta toiseen, angstin myötä ruokahalu katosi osittain, riparilla siis. Piti silti syödä, ihan senkin takia että jaksoi olla hereillä ja tehä kaikkee siellä... En sit tiedä mistä johtu kun join ihan tajuttomasti mehua/vettä. Ehkä mie yritin pitää sillä nälkää poissa/saada sitä kautta energiaa tai sit se vaan oli kuumuuden syytä. Mutta ei sillä niin väliä, join kuitenkin ihan liikaa ja sit alko oksettamaan, en kuitenkaan _onneks joutunu oksentamaan. :D Tuli sit siitä bulimia mieleen jostain syystä ja aloin miettimään taas että ois aika jees olla syömättä, tai ainakin syödä ihan vähän vaan. Nyt on jonkin asteen nälkä ja ehkä janottaakin vähän, mut en silti pystyny ottamaan jääkaapista mitään. Haluisin jäätelön mut en tiiä jaksanko pureskella.
Palaan taas hetkeks siihen ripariin... Keskusteltiin yhtenä päivänä itserakkaudesta. Muun muassa sitä, että sekin on tavallaan itserakasta, jos väheksyy itteensä ääneen muille tmv, koska sillon kuitenkin on taka-ajatuksena(?) se, että sais hyväksyntää muilta ja itelleen paremman olon sillä kun sit toiset kehuu tai ainakin yrittää kumota kumoaa ne angstit. (Ja saahan siinä huomiotakin. Tai ainakin kovasti yrittää saada.) SY selitin varmaan huonosti ja oudosti mut siis joo kuitenkin, siinä mielessä mie taidan sit olla ihan liian itserakas, ja niin oonkin, pakko kai se on myöntää ääneen. Tai ainakin oon ihan liian huomionkipee...tai jtn. Varsinkin sillon jos/kun ihastun/oon ihastunu johonki. Nii sen seurassa. Mut ei siitä sen enempäääää koska ei, koska oon tyhmä ja sitä rataa.
*sigh* Mitähän muuta mie vielä angstaisin tänne. Haluisin vaan kirjottaa kaikkee mut no joo okei. Piristävää on se, kun siellä riparilla sai paljon ihania haleja, varsinki eilen, ja poskipusuja, ja hierontaa. Nyt sit ahistaa kun tiedän että seuraavan halin saan todennäköisimmin vasta marraskuussa MN-festareilla. Ellei joku sit oo hurjana kun täytän 18v ja halais sen kunniaks. Mut enpä usko, näillä näkymin en niitä mitenkään kummemmin juhli. Onhan se toki vaihtoehto että koulussa jo(t)ku(t) halais, eri asia muistaako. (jos totta puhutaan, niin ei sielläkään kyl oo kun vaan yks jonka voisin kuvitella halaavan minuu vapaaehtosesti joka siis muistais ite miun syndet. ellei joku sit yllätä. pari muutakin on, mut en oo varma muistaaks ne miun syntymäpäivää.) Tosin onhan meillä vielä konfisharkat ja ite konfis, ehkä siellä sit taas pääsee halaamaan isosia, tai edes vastuuisosta. :> Ehkä joitain pikkusiakin.
Aaaaaanyway kauhee angstauspostaus tuli nyt. D: Enkä taida jaksaa tunkee kuviakaan yhtään tähän nyt. Pitäis ettii lisää tälläseen angstitunnelmaan sopivia enkä jaksa en todellakaan jaksa nyyh. Oon ihan sekasin/sekava. ps. fb:n uudistukset on ihan kauheita. tai siis ainakin ne ryhmien uudistukset. oli kiva mennä sähköpostiin kun oli tullu jtn 73 viestiä ehkä ja niistä n. 70 oli facebookista. angst.
ps2. osu silmiin tuo että haluisin vaan huutaa, ja nyt tuli taas ihan sellanen fiilis. tekis mieli kirjottaa tuohon lisää selitystä, tai siis selitystä ylipäätään kun ei siinä hirveesti oo mitään, mut en ehkä voi kuitenkaan. riippuu vähän. ehkä joskus myöhemmin. toisessa postauksessa.
Vaihtari lähti tänään takas Koreaan. Vuosi meni ihan tajuttoman nopeasti.
Ensin piti tietenki mennä Helsinkiin, lentokentälle. En mennyt mukaan monestakaan syystä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se taisikin oikeastaan olla parempi ratkaisu. Pitkitin sängystä nousua, en halunnut nähdä hänen lähtevän. Nousin kuitenkin, sillä halusin nähdä hänet vielä viimeisen kerran pitkään aikaan... Ennen ulko-ovesta astumista vaihtari halasi minua, ja kieltämättä yllätyin siitä hieman, mutta vielä enemmän yllätytti sen halauksen pituus. Tunsin kuinka kyyneleet alkavat puskea esiin ja kurkkua kuristi, yritin olla itkemättä. Hän sanoi ettei osaa sanoa mitään ja vastasin, etten minäkään pysty, ja että kirjoitan sitten sähköpostia tai kirjeen. Sitten hän oli jo astumassa ulos, kun vielä tuli halaamaan uudestaan, vielä pitempään ja kovempaa. Siinä vaiheessa en enää millään pystynyt estämään kyyneleiden tuloa. .__. Sanoimme vielä heipat ja hän lähti vanhempieni kanssa kohti Helsinkiä. Olen tuskaillut itkun kanssa jo monet kerrat tänään, vanhempani tulivat äsken takaisin kotiin joten en enää voi itkeä niin avoimesti, täytyy odottaa että käyn nukkumaan.
Muuten niin ankeaa ja surullista päivää piristi se, kun katsoimme äitin kanssa mitä vaihtari oli jättänyt meille: kasan tarroja (jee! t.entinen tarrahullu), hienon mustekynän (jonka otin tietenkin heti itselleni...) ja pari kännykkäkorua. Sekä muutama kortti. Okei, ei kuulosta paljolta, mutta pitkin vuotta saimme häneltä ja hänen perheeltään Koreasta vaikka mitä, kuten syömäpuikot, leikkelehaarukat, paljon korealaista ruokaa sekä karkkeja & teetä, tossut jokaiselle, kivoja pussukoita ym. Unohtamatta Epik high:n [e]-levyä jonka sain synttärilahjaksi! <3 Tutkimme myös hänen huoneen, ja löysimme mm. hupparin ja kynsilakkoja, täytyy kysyä häneltä saanko käyttää niitä. :D Mutta niin siis, todennäköisesti näemme seuraavan kerran joskus vuoden päästä. Hän menee nyt vielä vuodeksi Tanskaan vaihto-oppilaaksi, ja suunnitteli tulevansa sen jälkeen käymään täällä. Teen tietysti kaikkeni saadakseni vanhempani suostumaan että voitaisiin käydä nyt Tanskassa hyvällä syyllä...
(c) __o__/flickr
Jos sitten muihin asioihin, olen tänään katsonut pari jaksoa Gleetä sekä elokuvan John Tucker Must Die. Olin vähän pettynyt sen loppuun, toivoin että siinä olisi tapahtunut jtn oikeasti n-- okei en voi sanoa mitä, koska sehän saattaisi spoilata jotain. .__.' Kuitenkin, petyin siihen vähäsen. Nyt olen katsonut saksalaista elokuvaa Das Experiment, joka on hyvin jännittävä, ja omalla tavallaan jopa pelottava. Tunnelmaltaan samaa luokkaa kuin Die Welle, omasta mielestäni ainakin. Hurjia juttuja. Täytyy sanoa että tein aika hyvän valinnan, kun valitsin randomilla saksalaisten elokuvien listastani! Olin tosin aikeissa katsoa sittenkin jonkun toisen Das Experimentin sijaan, mutta onneksi pysyin siinä. Alku tuntui vähän omituiselta, kun kaikki alkoi tapahtumaan niin äkkiä, mutta loppua kohten taas parantunut huimasti. Odotan kauhunsekaisin tuntein mitä lopussa tulee tapahtumaan. (Niin, se jäi vielä kesken, kun tahdoin tulla kirjottamaan tänne..)
Elokuvista vielä, että eilen katsoin spontaanisti illalla ruotsalaisen vampyyri-elokuvan nimeltä Let The Right One In. Yllätyin iloisesti kun se oli ruotsalainen, en oikeasti edes tiennyt minkämaalainen se on, ennen kuin vasta elokuvan alettua! Oli ihan hyvä ajanviete, mutta ei kovin tunteita herättävä. Ellei lasketa sitä ällötystä mikä tuli kun tyypin pää vaan putoaa uima-altaaseen ja joitain muita randomeja tunteita, mutta kaiken kaikkiaan: ei kovin mieleenpainuva, itselleni ainakaan. :D Saksalaiset elokuvat ovat tehneet paremman vaikutuksen tähän saakka, ja toivon että jatkossakin on niin... koska miulla on jtn kymmenen elokuvaa siinä listassa. :I
Ja tän piti olla lyhyt postaus!
ps. mietin tänään, että miks ihmeessä ihminen laittaa oven lukkoon mennessään vessaan, vaikka on yksin kotonaan? vai oonko se vaan mie joka tekee niin? :D
