I just want something I can never have

Mistä se johtuu että öisin iskee aina ahistus? Tai ainakin miule iskee, tai ainakin nyt viime aikoina on taas iskeny. En oo ajatellu sen tarkemmin että mistä lähtien, mut ainakin viime viikolla se jo oli. Sit kun vielä tietäis että mistä se ahistus johtuu... 

Tuntuu vaan niin turhalta. Ettei miun olemisella oo mitään merkitystä. Eikä siinä oo mitään järkeekään. Oon vaan, en tee mitään, hyvä kun ees ajattelen mitään. Yritän vaan tunkee kaikki ajatukset jonnekin piiloon, etten joutuis kohtaamaan niitä eikä tartteis vaivautuu tekemään mitään. Päivällä se onnistuu ihan hyvin, voin joko kattoo telkkaria ja turruttaa ajatukset sillä, tai sit voin pelata jotain videopeliä ja uppoutuu sen maailmaan unohtaen omani kokonaan. Mut sit kun ois nukkumaanmenemisen aika, tulee ahistus, ja valvon vaan pitempään kunnes on pakko raahata ittensä sänkyyn ja yrittää nukahtaa, kun ei oo mitään hyötyy olla hereilläkään, kun ei osaa eikä pysty ajattelemaan mitään kunnolla, eikä jaksais sitä ahistuksen tunnettakaan enää. 

Miun pitäis, ja ois pitäny, kaiken tän turhan jumittamisen sijaan valmistautuu ylppäreihin, lukee uskontoo, kattoo/kuunnella englannin kielisiä uutisia, laskee matikkaa... Etenkin keskittyä siihen uskontoon, että sit oisin voinu alottaa psykologian lukemisen. Mut ei, pyrin vaan olemaan ajattelematta niitä kaikkia ja sit ahistun vielä enemmän, en vielä mut sit myöhemmin, kun on kirjotusten aika, enkä osaa mitään. 

Haluisin vaan kelata tän syksyn pois kokonaan, takasin kesään, ja elää tän syksyn uudelleen, tehden siitä erilaisen tekemällä oikeesti jotain. Tää aika meni niin äkkiä, liian äkkiä, en pysty käsittämään sitä.. Syyskuusta asti kaikki on tuntunu ihan vaan joltain unelta, osittain siks että on tapahtunu joitain ylikivoja juttuja vaan myös siks, ettei ylipäätään oo tapahtunu mitään. Tää tuntuu just sellaselta unelta, kun jotkut siun odotetuimmat unelmat toteutuu tai on toteumaisillaan, mut sit kohta heräätkin ja tajuat että se olikin vaan unta. Toisaalta haluisin herätä, että voisin tehä kaiken toisin, mut toisaalta...no, mie menetän kuitenkin kaiken ennemmin tai myöhemmin. 

Eniten pelkään varmaan tällä hetkellä sitä, että jään ihan yksin. En vielä, vaikka oonkin jo aika yksinäinen (ollu jo oikeestaan aika pitkäänkin), vaan sit kevään kirjotusten jälkeen. Koulukaverin kanssa ei oo pidetty yhteyttä pitkään aikaan koulun ulkopuolella oikeestaan mitenkään, kahden muun kaverin/ystävän kanssa juttelen mesen ja tekstareiden kautta mikä on ihan jees, ja oon siitä ilonen, mut pelkään vaan liikaa että jotain tapahtuu ja yhteydenpito vähenee heidänkin kanssaan syystä tai toisesta. Mut joo okei ei miun taaskaan pitäny kirjottaa tälläsistä, miks eksyn joka kerta ihan eri juttuihin mistä piti alunperin selittää? .____. Ei sillä että ketään kiinnostais yhtään mikään mitä kirjotan. 

Oman itteni lisäks turhalta tuntuu ens vuos. Kyllä, jauhan taas tästä samasta aiheesta: syksy 2012 - kevät 2013. En kylläkään tiedä mitä sen jälkeenkään, mut ehkä en sitä ala vielä kuitenkaan murehtimaan, tässä on tarpeeks jo muutenkin... Niin kun oon kai tänne selitelly, oon ajatellu sitä seukkarille töihin menemistä ja pitäny  sitä melko varmana vaihtoehtona, mut nyt sekin on alkanu tuntumaan aika turhalta. Joo, siitä sais työkokemusta ja mahdollisesti rahaakin jne, mut oisko se kuitenkaan kivaa? Asuisin silti kotona, enkä varmaankaan tekis täällä mitään järkevää, oisin yhtä tylsistyny kun oon tähänkin asti ollu... 

Joten joo asiaan: oon alkanu nyt sit taas pohtimaan sitä opintovuotta ulkomailla tai jotain vastaavaa. Pääsisin toteuttamaan yhtä miun haaveista, pääsisin pois täältä, saisin vaihtelua elämään... Mut kun ei sekään ois niin helppoo, koska 1) raha 2) pelkään vaan liikaa kaikkee. Jos en tutustuiskaan siellä kehenkään? Jos ketään ei kiinnostais miun seura eikä kenestäkään tulis miun kaveria siellä? Jos joutuisin olemaan ihan yksin koko ajan? Jos sillä aikaa miun Suomen ystävät, joita tosiaan on vaan se huimat kaks kappaletta, unohtais miut sillä aikaa? Jos miule sattuis siellä jotakin? Tuo nyt on kyllä ihan tyhmä, koska täälläkin vois sattua vaikka mitä. Mut joo, se yksinäisyys. Miks se on niin pelottava asia? Miksen oo vieläkään tottunu siihen vaikka sitä on ollu ihan alusta asti? 

Tietenki siinä ulkomaille menemisessä vois olla vaikka mitä hyviäkin puolia: tutustuisin uusiin ihmisiin, saattaisin saada lisää ihania ja pitkäaikaisia ystäviä, näkisin maailmaa, oppisin englantia, saisin uusia kokemuksia... plus lukemattomat mahdollisuudet joita ei välttämättä ees osais kuvitellakaan. Miks silti se yks pelko on paljon voimakkaampi ku näitten kivempien juttujen toteuttamisenhalu? Miksen voi olla rohkeempi? 

Miks miun pitää olla tällänen?
  

ps. jos joku jakso lukee tän kokonaan ja loppuun asti, ihmettelen todellakin. 

Hyvää Joulua!

(c) biib elikkä minä itse 

Jee onnistuin jopa piirtämään joulukuvan. :) Muuta onnistunutta en ookaan saanut aikaseks. Tai no en nyt tiiä onks tuokaan onnistunut, mut ainakin sain sen väritettyä ja skannattua ja laitettua tänne, deviantArtiin ja Facebookiin. Lisään tähän vielä erään ihanan videon mihin törmäsin eilen Youtubessa seikkaillessa, joulumusiikkia kuunnellessa, kun ylläolevaa kuvaa piirsin:

i'm trying to make sense out of all of this

Hui. Katoin tuossa vähäsen aikaa sitten wilmasta 4. jakson lukkarin, kopioin sen kalenteriin ja tein siitä vielä paperiversion kaapin oveen niinkun miula on ollut tapana ties mistä luokasta asti, ja yhtäkkiä tajuntaan vaan iski että herranjestas, se on viimenen jakso lukiossa ikinä! Kaksi kuukautta enää normaaleja koulupäiviä, sen jälkeen potkijaisten ja penkkareitten kautta lukulomalle ja sit tappamaan ranne/peukalo vielä viis kertaa ylppäreihin. Sitten ei enää ikinä ole mitään varsinaista tarvetta mennä lukioon enää (kuviksen diplomityötä lukuunottamatta). Aika pelottavaa. Kamalaa. Sit miula on maaliskuusta kesäkuuhun asti ihan vaan pelkkää olemista (+kuviksen diplomityö), koska olen laiska jne enkä ole hankkinut sille ajalle mitään työpaikkaa. 

Kesätöittenkään eteen en ole tehnyt mitään, mutta elättelen kovasti toivoa että pääsisin edes kahdelle riparille. Yhdelle tavalliseksi isoseksi ja yhdelle vastuuisoseksi, tai vaikka useammallekin jos vain mitenkään mahdollista. Pitää kysellä vielä nuoriso-ohjaajalta miten monelle miula on mahollisuudet päästä ja onks se jo unohtanu kokonaan sen mitä se joskus mietti ääneen, että olisin koko kesän seukkarilla jo...tiedä sitten mitä tekemässä. Ja siitä syksystä pitää kanssa kysyä. Jos en pääse srk:lle ens syksystä seuraavaan kevääseen asti nii... no, varmaan sit yritän käydä jotain kursseja jossakin. Huaah pitää yrittää nyt vaan olla ajattelematta vielä mitään sellasia. D: 

Palaan takasin nykyhetkeen ja sanon että nii tosiaan, jouluretkuilu oli tuossa äsken just ja sen kohde olikin Helsinki. Käytiin kattomassa Don Quijote, tutustuttiin Kallion kirkkoon ja shoppailtiin Jumbossa (sekä syötiin Hesessä pari kertaa). Miun shoppailut vaan jäi hyvin niukiks, en osannu yhtään ajatella mitä voisin tarvita tavisvaatekaupoista, kun vasta tilasin H&M:ltäkin farkut ja pari paitaa, joten metsästin vaan mm. the Crüxshadowsin levyjä. En löytänyt mitään niistä mitä etin, tyhmää. Sitten miun pelihimo puski esiin ja oli pakko käydä tutkimassa Gamestop, löysin Oblivionin viis euroo halvemmalla kun mitä Citymarketissa oli, ostin sen. (Jee, vihdoinkin sain sen! :D) Jotkut muut pelit myös herätti mielenkiintoa, sellaset alennuksessa olevat (+ Alice: the Madness Returns, jota tuskin oisin uskaltanu ikinä pelata), mut päätin hillitä itteni. Nyt kun vaan saisin itteni jatkamaan Persian prinssiä siten, että sen jaksais pelata loppuun, nii oisin onnellinen edes hetken aikaa~

Onnellisuudesta puheenollen, pitäiskin lukee sitä uskontoo oikeesti nyt. Vieläkin tuossa ekassa kirjassa, en edisty ikinä! Miks oon näin laiska yhyy angst viilsviils. Niin ja lainasin kaverin avustuksella Savonlinnan kirjastosta pari englanninkielistä kirjaa, en edisty niissäkään. Mut onneks hei kohta on joululoma, ehkä mie sillon pystyisin lukemaan vähän enemmän. Kaikki toivoni on nyt siinä... Mut joo, nyt jos sitä uskontoo _ihan_oikeesti_.

ps. joo, päätin jättää tän ulkoasun nyt tälläseks ainakin jokskuks aikaa. ehkä miule joskus taas iskee erilainen inspiraatio ja vaihdan tätä jälleen. 

ps2. miula oli taas joku toinenki juttu mielessä mut se unohtu. eikun nii, miule iski nälkä. ._____. [x] tärkee. 

ps3. relient k vaikuttaa taas otsikossa :D<3

ulkoasu

Kuten varmaan huomaatte, muutin nyt tätä ulkoasua. Miltä näyttää? Onko liian kirjava/sekava/jtn? Sattuuko silmiin? Innostuin ehkä violetista vähän liikaa, kertokaa toki jos jokin häiritsee. Teen parhaani tehdäkseni tästä paremman ja siedettävämmän. :D Jos kukaan ei sano mitään, oletan että tämä on hyvä näin ja niin se saa sitten ollakin. Siispä puhukaa, tai vaietkaa iäksi... >;O 

asdfgh

//hienot otsikot vol 9876543//

Viime postauksesta onkin jo ihan kivasti aikaa. D: Ei vaan oo ollut aikaa/jaksamista/viitsimistä kirjottaa tänne, eikä pahemmin kyllä mitään järkeviä asioitakaan. Viime yönä kirjottelin pitkät pätkät asioista jotka ahdistaa, mut en julkaissut sitä vielä. Pitää lukee se joskus uudelleen läpi ja kattoo miten sitä vois tiivistää. Tää on nyt taas joku ihan random postaus. :D 

Ihanaa, kun on vaan reilu viikko enää koulua. Mut se ei oo ihanaa, että tää aika on mennyt niin äkkiä enkä oo edistyny _yhtään_ esim. ussan lukemisessa. Pitäis kirjottaa vielä yks enkun aine ja äikän essee tän vuoden puolella. Ja tietty oikeesti lukee sitä uskontoo mahollisimman paljon. Ehkä mie uhraan tän yön unista vähäsen siihen... Saa nyt nähä. Pitäis äikänkin läksyjä miettiä, en oo ees lukenu näitä juttuja vielä. Onneks huomenna on kuitenki kaks vapaatuntia ennen sitä, niillä sit viimestään jotain jos keksis. 

Tiistaista on varmaankin tulossa hyvä päivä. Jos mitään yllättäviä esteitä vaan ei tule. Menen ostamaan lisää joululahjoja ja sen jälkeen katsomaan New Year's Eve -elokuvan. :) Perjantaista lauantaihin on srk:n järjestämä jouluretkuilu, jejee~ Kun vaan keksis mitä sinne sitten laittaa päälle ja mitä ottaa mukaan, jotain normaalia siistimpää ja astetta hienompaa pitäis ilmeisestikin olla. Pitää yrittää valita hameen ja mekon väliltä, ja sitten vielä sen että laitanko suoraan kouluun ne vaatteet vai vaihtaisinko mahdollisesti jossain. Voishan sitä vaikka taiteilla bussissakin, eiköhän se onnistuis jotenkin... Mut joo, jos nyt ensin sais päätettyä edes että hame vai mekko. :D 

Ja hei tähän väliin on pakko sanoa että jee, Janica voitti BB:n! :D Tosin eipä miula taida muuta kirjottamista enää ollakaan, ei ainakaan nyt tuu mieleen. Mut kattokaa tää video, ainakin omasta mielestäni se on hauska. :)

ps. Haluisin tehä täln blogin ulkonäölle jotain. Vaihtaa vaikka taustaa. En vaan tiiä millaseks tän haluisin... Mut ehkäpä se selviäis kun joskus vaan viittis katella mitä vaihtoehtoja tuolta löytyy.. :D

entaaskeksiotsikkoa

Nyt on taas pitkästä aikaa sellanen fiilis että vois tehä ihan vaan perussekavan postauksen, se tuli jo toissapäivänä, mut nyt vasta on oikeestaan aikaa ja jaksamusta kirjottaa. About neljän tunnin päiväunien jälkeen... 

Viime perjantaina saatiin tietää yo-kokeiden tulokset. Ite tosin sain tietää vasta sunnuntaina, kun olin siellä Maata Näkyvissä -festareilla. Kävin kyllä wilmassa kattomassa jo sillon, mut rehtori ei ollut vielä laittanut niitä.. Anyway,  oon oikeestaan ihan tyytyväinen niihin. Vaikka saksan C jäikin kaivelemaan, pisterajaa oli nostettu. :( Varmaankin uusin sen syksyllä. Teki mieli laittaa jo kevään uusintoihin, mutta 6 ainetta vois olla vähän liikaa. Filosofia nousi B:stä C:hen, ihanaa! <3 Alustavat pisteet oli muistaakseni 15, en tiedä lopullisten määrää mutta C:n raja oli 19, joten vähintäänkin neljä pistettä oli tullut lisää, jee. :D Terveystiedosta ja ruotsista pysyi samana, A ja C. Lol, varmaan huonoin terveystieto ikinä kellään... 

Keväällä kirjoitan äikän, matikan ja enkun, koska pakko. Ylimääräisenä uskonnon ja, voieivoiei, päädyin ilmoittautumaan psykologiankin kirjoituksiin. Ajattelin sen niin, kun en ollut varma miten se menee jos syksyllä 2012 kirjottaisi jonkun aineen vielä ensimmäistä kertaa, että saako sen lakin sitten vasta syksyllä, niin totesin että helpoiten se menee kun kirjoitan psykologiankin keväällä ja varaudun uusimaan sen syksyllä. Koska uusinnat ei ainakaan pidennä lakin saantia. Ja kaikki tajusi miun ajattelun ja tuon ylipitkän lauseen? Hyvä. 

Äikästä miun odotukset ei oo kauheen suuret, tt-vastauksista olen saanut vaihtelevasti 3-5 pistettä, esseistä 40-55 (tänä lukuvuonna ei niitä vielä ole ollut) lukuunottamatta sitä poikkeusta josta tuli vain 25 pistettä kun se piti suunnitella etukäteen kappale kappaleelta.. Miula olis siis kai melko hyvät mahdollisuudet saada jopa E, vähintäänkin M, mut mistäs sitä ikinä tietää miten oikeessa, tärkeessä tilanteessa kaikki menee, ja vielä se että millasia ne tehtävät sitten on... Matikassa ja enkussa miun tavoitteet on korkeimmalla; pyrin molemmista saamaan L:n. Pitää vaan toivoa, ettei kummassakaan tule tehtyä mitään tyhmiä virheitä. Enkun kuuntelu pelottaa, koska kaikki voi mennä pieleen jo heti sillä. D: Viimesimmistä aineista sain molemmista päälle 90 pistettä, toivottavasti siellä olis edes yks hyvä aihe mistä keksis kirjotettavaa. Ja toivottavasti meijän enkun ope ei oo ihan lepsusti niitä arvioinu. :D 

Ussaan yritän myös panostaa, ehkä tyytyisin C:henkin mut mieluummin M. Lukemisen oon alottanut jo, oon jo huimasti sivulla 30 menossa ekassa kirjassa... Enkä oikeestaan muista mitään. Tai muistan, että yks teoria uskontojen synnystä oli se, että luonnonilmiöitä on tarkasteltu ja tulkittu virheellisesti ja kuviteltu, että kaikki tapahtuu ihmistä varten, että niissä on jotain yliluonnollista, jumalallista, ja esim. auringolle on pitäny antaa uhrilahjoja, että se nousee vielä seuraavanakin aamuna. Nyt vielä muistan senkin, että sen nimi oli luonnonmytologinen teologia ja sen tyypin nimi oli Max Müller. Muistan myös animistisen teorian (kaikella on sielu, unessa sielu on muualla kuin ruumiissa ja sielu voi siis irtautua ruumiista, sielun irtautuessa joko sairastuu tai kuolee), ja sit oli vielä joku evolutionistinen/historiallinen/? jonka mukaan ihmiskunnalla on 3 eri vaihetta, nyt en tosin niitä vaiheita muista. Viimeinen oli kuitenki tieteellinen ja tajutaan, että luonnolla ym. on omat lakinsa ja ne toimii ihmisestä riippumatta. Sit oli Freud ja Karl Marx joitten mielestä uskonto oli vaan illuusiota ja loi toivoa köyhille ja vähäosaisille tjsp. Toivottavasti näistä nyt on jotain hyötyäkin. :D 

Ja niin, se psykologia. Kuten sanoin, se saa nyt jäädä vähän vähemmälle panostukselle. Tai siis toki luen siihen ja teen parhaani niillä tiedoilla mitä sitten muistan ja osaan, mutta en vielä masennu jos menee huonosti. M olis sellanen aika ihana lopputulos, mutta C:kin riittäis. Hitsi, nyt tuli samat kun ussassa, ehkä en sittenkään tyydy siinä uskonnossa vaan ceehen.. :D Mut todennäkösesti psykasta tulee joku A-B, tai en tiiä, sen näkee sit. Yritän olla stressaamatta ja ajattelematta sitä niin paljoa. Enkku, matikka ja ussa on ne tärkeimmät. 

I'm awake, I'm alive, now I know what I believe inside

Huaaaaah nyt ne on sit ohi, tai on ollu jo yli vuorokauden. Maata Näkyvissä -festarit. Oli ihan mahtavaa. Vaikka kaikki tuntukin menevän ihan eritavalla kun aiemmin, esim. pysähdyttiin ensin Turun keskustaan vähäks aikaa ennenkun mentiin varsinaiselle festarialueelle, käytiin studiossa ja mentiin kaupungille myöhemmin ja oltiin siellä vähemmän aikaa kuin ennen. Ja porukka oli hajanaisempi, mutta menihän se noinkin. :)
Pahoittelen tähän alkuun, että kuvia ei ole kauheasti, koska en ite niitä paljoa ottanut ja nekin vähäiset mitkä otin on hyvin huonolaatusia. :(

Tunnelmaa kls:n keikalta. :) 

Olin siis tosiaan apuohjaajana siellä ja sain sellasen nuorisotyöntekijäpassin. Vitsailtiin että sainkin heti ylennyksen... :D Kävin samalla ostamassa itelleni ja kaverille liput alternatiivipommisuojaan, ja vähän myöhemmin ahisteltiin infomiehiä kyselemällä, että pääseekö sinne myöhemminkin kun vasta sillon kun ovet aukee, jos on liput. Ja että mahtuuhan sinne varmasti jos on jo lipun hankkinu. Ja siks piti kysellä koska ainoo syy miks ostettiin ne liput oli Intohimo, ja se sattu esiintymään viimesenä. Päätettiin infomiehien ahistelu sanomalla että okei, syytetään sit niitä jos ei päästäkään sinne. <3 Onneks kuitenkin päästiin, Intohimo oli ihana (vaikka en siihen heittäytynytkään kunnolla mukaan, reunassa se on aina vaikeeta :c), ja heti sen jälkeen kun ne oli poistunu lavalta myö juostiin Messukeskuksen A-halliin odottamaan että ne tulis sinne. Siellä sitten myytiin 15 Intohimon paitaa, olin yksi niistä onnekkaista joka sen sai. Tosin se makso miule rumpalin nimmarin ja mahdollisen halinki (se halas miun kaveria, jee mut angst :c). Sain kuitenkin kaikkien muiden nimmarit, Albin oli ihana! :D Paljon lyhkäsempi kun olin luullu ja se oli söpö. c: Annoin vaan itestäni hyvin tyhmän kuvan kun kiljahin kun menin sen luokse ja sit vielä sanoin pitkästi 'hi' ja vilkutin, se vaan naureskeli. :D 

Intohimo @Maata Näkyvissä -festarit 2011
(c) SPixel.com

Se oli ehdottamasti perjantain kohokohta. Missattiin sen illan messu, kun juostiin ympyrää siellä Messukeskuksessa ettimässä Intohimon tyyppejä, mut ehtoolliselle ei oltais muutenkaan ehditty kun piti sillon just lähteä bussille kun se (ehtoollinen) alko. :( Halailtiin sitten ihmisiä siellä Turkuhallissa. ("Ei se mitään, me voidaan halata vaikka kymmenen kertaa!" vai miten se meni.. :D) Ja niin tosiaan, siellä oli sellanen kiva tyyppi joka hylkäs sen kaverit hetkeks aikaa, että pysty halaamaan meitä. :) Muuta en perjantailta muistakaan. Lauantaina käytiin studiossa nro. 8, Unelma täydellisestä elämästä. Opin että vaikeimmatkin hetket on tärkeitä, ja niiden kautta pystyy paremmin ymmärtämään ja auttamaan muita, jotka joutuu vastaaviin tilanteisiin ja kokemaan samanlaista tuskaa. Opin myös jälleen kerran, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä just sellasena kun myö ollaan. :) Sen jälkeen käytiin keskustassa (bussilla 100, vihdoinkin onnistuttiin!), ostin penkkariasujuttuja ja silikonitunnelin, mut se tais olla virhe. Se silikoni siis. Ois pitäny sittenkin ottaa metallinen, sellanen mistä sen takaosan voi kiertää pois. Miten ihmeellä tuollanen pitäis saada tuosta reiästä läpi, kun se on leveempi enkä saa sitä puristettua kasaan? :( 

Miun saalis. :D Miinustettuna kaupungilta ostetut jutut.
Vip- ja Nuotta-lehdet, nuorisotyöntekijäpassi, halilappu, hehkulasit, ruokalippu, pari vihkosta, heijastin, Sleyn kalenteri ja pari esitettä.  Relient K:n First Three Gears, Intohimon Us; the Hollows, Skilletin Comatose ja Alien Youth + Collide. :) <3
 

Ja koska sanoin edellisessä postauksessa että tuolta voikin bongailla uusia miehiä, niin täytyypä nyt sanoa että eipä niitä kauheasti tullutkaan bongailtua. :D Siihen varmaankin vaikutti se taustalla oleva pelko, että mitäs jos onkin joku -96. Ja on toki muitakin juttuja mitkä rajoitti bongausinnostusta. Mutta kuten sanoin, Intohimon Albin oli ihana ja koin ns. idoli-ihastumisen siihen. :'D Sitten oli sellanen random harmaahupparinen tyyppi, jota näki sillon tällön vilahdukselta, ei sen enempää. Ja sitten oli vielä eräs 'vanha tuttu' jos niin voi sanoa, jota yritin bongailla ja lauantaina siinä onnistuinkin. Ja sunnuntaina kerran. Pääsin jopa sanomaan randomisti jotain ja halaamaan. Hurjaa. :D Bonuksena mainitsen vielä yhen tyypin, joka tuli oikeesti koko ajan vastaan. Se oli meijän kaa samaan aikaan pyytelemässä Intohimon tyypeiltä nimmareita ja sen jälkeen nähtiin sitä joka välissä, oikeesti... Niin ja myös hug me -tyyppi! Sitä halattiin varmaan jotain 20 kertaa koko viikonlopun aikana, sekin tuli vastaan vähän väliä. Sunnuntaina vielä kun oltiin lähdössä pois kaverin kanssa, siis kohti bussia, niin se käveli meijän vierestä ohi ja katto meitä sellasella koiranpentuilmeellä ja näytti hali-lappua. Pakkohan sitä oli käydä vielä kerran halaamassa. :) 

kls-ilmapalloja katosta. sain kiinni valkoisen yksilön. :D
(c) mie

Lauantai-ilta menikin sitten kivasti seisoen. Ensin puolitoistatuntia ulkona kylmässä, sitten sisällä lämpimässä väenpaljoudessa about neljä tuntia. Koska Skillet esiintyi sinä iltana ja haluttiin olla mahdollisimman edessä, ja kaikki se seisominen ja kipu ja jano oli kyllä sen arvoista, todellakin. <3 Myös kls esiintyi sillon, ennen Skillettiä, ja aww se ilta oli ehkä ihanin ikinä. <3 Ainakin näin keikka-/musiikkiosastolla. :) Tehtiin Skilletille, niinkuin kaikille ulkomaalaisille pääesiintyjille yleensä, sellanen kiva yllätys. Juontajat kuuluttaa bändin lavalle, kaikki koko hallissa on _ihan_hiljaa, kunnes solisti sanoo ensimmäiset sanat mikkiin, jolloin kaikki pitää mahdollisimman kovaa meteliä taputtaen, tömistäen jalkoja, kiljuen, huutaen, ja lisäksi ottaa vielä salamavalon kera kuvia. Hieman oli tukala olo kun Skillet aloitti siten, että kaksi viulistia soitti ikuisuudelta tuntuvan ajan. :D  Kunnes John Cooper vihdoin saapui lavalle, aloitti laulun ja hurja festarimyrsky pääsi vapaaksi. Niin ja mikä ihaninta, eka biisi oli Whispers in the Dark, yksi miule rakkaimmista kappaleista ikinä. <3 Muita mitä Skillet soitti oli Saviour, Rebirthing, Hero, Awake and Alive, The Last Night, Those Nights (<3), Monster, Comatose, Collide... Saattoi olla muitakin, mutta nuo ainakin. :) Niin ja John sanoi rakastavansa suomalaista ruokaa. :D Mietittiin että mitähän ne on mahtanut syödä... 

Skillet @Maata Näkyvissä -festarit 2011
(c) SPixels.com

Sen illan aikana opin, miten paljon yksi vesilasillinen voi piristää ja virkistää. Olin jo ihan epätoivosena siellä permannon etuosassa, mut sit kivat järjestelmämiehet (eli järjestyksenvalvojat) alkokin jakelemaan mukeja ja vettä kaikille ketkä sitä tarvitsi. :) Sain myös kosketettua juontajia, Aarnia ja ...mikä sen toisen nimi nyt sitten olikaan, en muista enää. Kun ne siis juoksi siitä aidan vierestä ja läpsi kaikkien käsiä nii sain omanikin sinne tungettua. :D Muuta erityisen kivaa ei lauantailta nyt ainakaan tule mieleen, eikä sunnuntailtakaan oikeestaan mitään erikoista. Paluumatkalla leikittiin puumanaisia, bussissa oli haikea ja joidenkin osalta hyvin levoton tunnelma, ahisti tulla takasin kotiin ja palata tylsään, harmaaseen arkeen. :( Mutta vielä on sellanen pieni lämmön tunne sisällä, toivon että se kestäis mahdollisimman pitkään. 

Yleisömeri Skilletin aikaan. <3 Tuolla miekin tuon kulman lähettyvillä olen ilmapallon kanssa. :)
(c) Heikki Peräaho

Pakko vielä tähän loppuun laittaa, että oli aika huikea fiilis, kun toiveita ja pyyntöjä toteutu. Vielä huikeempaa oli, kun eräs rukouksen kautta esitetty toive toteutui lähestulkoon heti sen rukouksen jälkeen. Ite tosin menin sössimään sen, mutta onnekseni sain uuden mahdollisuuden vielä ja kaikki meni hyvin. :) 

Ps. Nyt tuli ikävä takas tuonne, haluun nähä Intohimon ja Skilletin uudelleen. Ja päästä halailemaan ihmisiä. Ja saada sen tunnelman takas. :c

Osa kuvista MN-mediakuvapankista.